Keurusselän tanssit 20.11.2009

Kesän lopulla satamatansseissa ajattelin, ettei La Strada saa jäädä kuulematta pitkäksi aikaa, niin kiehtova ilta oli viileydestä huolimatta. Niinpä Keurusselän ravintolatansseihin ajelin hyvin odottavalla mielellä. Onko kenties viimeksi tapaamani soittokunnan nuorin jäsen paikalla vai ehkä ravintola ei ole hänelle sopiva paikka. Ei hän ollut, mutta isänsä, orkesterin miellyttävä rumpali kertoi, että hän on mukana lavoilla, ei ravintoloissa. Paikalla olevan väen suhteen en muutaman aiemman käyntini perusteella odottanut mitään.

Asutuskeskuksen ulkopuolella oleva luonnonkauniissa maisemissa sijaitseva hotelli-kylpylä tarjoaa erilaisia palveluita. Tanssiminen ei ehkä ole ensimmäinen asia, mutta sopii hyvin lomanviettäjille ja käy paikassa lähiseudulta muutakin väkeä. Illan menu tanssilattialla oli erilaista lähityöskentelyä, joka minustakin välillä oli ihan hauskaa ja ihan rytmissäkin. Hauskaa näytti kaikilla olevan, sillä kukapa vapaa-ajallaan nyt viitsisi murjottaa.

Orkesteri oli kyllä taas upea. Niin olivat herrat puvuissaan ja ruseteissaan, jos oli myös heidän soittonsa ja laulunsa. Kyllä mielihyväkeskustani ruokittiin kaiken aikaa, niin ettei tanssimisella ollut juuri väliä niissä olosuhteissa, jossain muualla olisin mielihyvin tanssinut heidän jokaisen kappaleensa, olivat ne niin kutsuvia. Trumpetistin puhallinosuudet saavat aikaan kylmät väreet. Niitä en kyllästy kuulemaan. Hän yllätti laulamalla ruotsinkielellä erään kappaleen ja se ilmoitettiin mamboksi. Toinenkin samaa lajia esitettiin perään. Lavan eteen oli ilmaantunut vanhempi lady. Paikalla lienee ollut seurue Ruotsista.

Eikä siinä kaikki, puhaltaja Jari Nurminen lauloi ranskankielisen kappaleen. Kuuntelin hänen ääntämistään ja kun en itse koskaan kykenisi sen kielen taitoon, niin voin vain ihailla. Ehkä kuitenkin tulen jatkossa joitakin sanoja opettelemaan, kun lomahetkiäni viettänen kielen kotimaassa tulevina vuosina.

Orkesterissa on taitavia soittajia ja laulajia, joten alkuilta sujui hyvin ennen illan tähden, Anita Hirvosen esiintymistä. Koskettimia orkesterissa soittaa Pekkaniskan Pojissa nykyisin soittavan Taisto Lunkan veli.

Anita Hirvonen otti taas yleisönsä, jota oli lattian täydeltä ja paljon myös tilavan ravintolan pöydissä. Ehkei hän nyt ollut ihan niin hersyvä kuin joskus aiemmin ja oikeastaan se näytti paremmalta. Mutta aito hän on, rehellinen ja kaunistelematon ja antautuu täysillä lauluunsa. Hänen kiitoskappaleensa oli, yllätys yllätys - Kotimaani ompi Suomi ja hän sai siihen paljon avustajia tanssilattialta.

Ravintolaillaksi itselläni oli hyvä fiilis ja johtui lähes yksinomaan musiikista. Muutamat sylitanssit, parit, kolmet kädenalituskappaleet ja kävelty tango ahtaudessa toivat hieman liikuntaa. Orkesterin tauoilla taisin tanssia enimmäkseen ja ihan alussa iltaa. Illan lopulla kahden herran tanssiinkutsuista kieltäydyin, kun katsoin, että olin ollut riittävän sosiaalinen jo aiemmin illasta.

Juomapuolelle oli kääntynyt useampi lattialla liikkuja jopa naisetkin. Tarjoilu tällaisessa paikassa on alkoholi, mutta nytkin, niin kuin edelliselläkin kerralla, minulle löydettiin takahuoneesta kahvin kaveriksi useammanlaisia pullia valittavaksi. Lomanviettopaikaksi suosittelen Keurusselkää.