25.08.2012 Muuramen Hiekkarinteellä

Pitihän se kuitenkin toisen kerran varmistaa tämän paikan tanssitunnelmat. Oikeastaan orkesteri oli syy läsnäolooni. 2009 vuoden SM-orkesteri Norolan Pojat. Näytti kyllä siltä, että kokoonpano ei ollut sama kuin kolme vuotta sitten, mutta musiikit olivat kyllä hyvät. Sitä oikeaa tanssimusiikkia. Selkeitä kappaleita, useimmat tanssilajit, jos nyt en mm. salsaa kuullut eikä sitä tämä väki kaivannutkaan.

Nyt tosin oli paikalla hieman erilainen tanssiväki kuin viimeksi. Tanssitaito näytti paremmalta ja oli paikalle tullut ihan tanssijoitakin, pariskuntina. Muutamia hyvin tanssivia pareja ja eräs seurue, jonka herroista yksi haki minua rumballe. Se olikin illan harvojen tanssittujen kappaleiden paras. Sen kyllä huomasin, ettei oma tanssitaitoni ole säilynyt. Tanssilajien mukaisten kappaleiden tanssiminen on jäänyt vähiin ja sosiaalifoksia ovat illat usein olleet. Siinä penkissä istuessani mietin, missä kohdalla tulee raja vastaan. Se raja, etten enää tanssipaikoille lähde. Kotiin jääntiä hidastaa se, että joskus vielä on ollut onnistuneita hetkiä ja uskoani en ole kokonaan menettänyt.

Pariskuntia tanssiväki oli suurimmaksi osin. Vanhempia sellaisia. Ensimmäistäkään nuorta ei näkynyt. Vuorotuntihaku on täälläkin. Alkoi miestenhaulla. Kolme herraa minua haki ekatunnilla. Seuranneella naistentunnilla ajattelin vain istua, mutta omatunto kolkutteli ja hain tunnin loppupuolella kahta itseäni hakeneista herroista. Se kolmas hakenut herra oli seurueessaan ja en muutenkaan häntä olisi tohtinut häiritä.

Sen sijaan hain samassa penkkirivissä istunutta herraa. Tanssi meni hiljaisuudessa jos sitä varsinaisesti tanssimiseksi voi sanoa. Herra intoutui hakemaan seuranneella miestenhaulla. Ja nyt tuli juttuakin. Puheesta huomasin heti, ettei kotimaa ollut Suomi tai enhän sitä nyt tiedä varmasti. Äidinkieli oli viro. Pikaesittely itsestään siinä meni kahden kappaleen ajan jalkojen painonsiirtojen kera. Siinä tuli ammatti ja työpaikkakin sekä harrastukset esille. Kahteen kertaan vielä illan aikana haki ja ainoa minkä osasi oli tavallinen valssi, joskin maltillisuus olisi parantanut vientiä. Taukomusiikkina soi argentiinalaistyyppiset tangot ja en tohtinut kieltäytyä hänen haustaan. Tangosieluni oli koetuksella. Naisseuraa hän oli vailla ja se saa minut sulkeutuneeksi. Lähdin pois hieman yhdentoista jälkeen, joten toivottavasti häntä onnisti pyrkimyksensä.

Ne alkuillan kaksi herraa tanssittelivat kumpikin illan aikana useamman kappaleen. Hetken kuulin ja luulin, että levyltä kuului Varjokuvan Kyöstin laulama hidas valssi Yö katseessasi, mutta kalakukkokaupungin mies Sakari Kuosmanen hän oli. Valssin tempo oli nopeampi kuin Kyöstin laulamana. Se oli vielä naistentunnin aikana ja alkuillan herra haki pahoitellen naistenhakuvuoroa. Hyvin hän vei ja tunsi myös hitaan valssin ykkösen. Silloin on mukava tanssia. Aiemmin olimme tanssineet hänen hakemanaan levyltä tulleet chachaat, joista toinen oli lajissaan hyvä opetuskappale. Taisi kertyä tanssittuja kappaleita kahdentoista verran, vaikka tuntui, että istuin ja istuin vaan. Ei sillä, tulihan yli kolmen tunnin aikana lähes 30 kappaletta, joten kyllä penkkiä kulutin reilusti. Kun tanssitut kappaleet eivät päätä huimanneet vientitaidoilla, niin kotimatka tuntui kuin olisin ollut tyhjän päällä.