Kivistön työväentalon sunnuntai-ilta

 

Sumuisen ja sateisen viikonlopun voin käyttää tanssimiseen. Jotain liikuntaahan on istumatyöntekijän saatava. Kello viisi illalla alkavat tanssit sopivat hyvin sunnuntai-iltaan.

Toisessa paikassa olisi ollut yksi komea herra estradilla samana iltana, mutta kuusi herraa veivät voiton.

 

Olen alkanut myöhästellä kotoa lähdössä viime aikoina ja saavun välillä tanssipaikalle tanssien jo alettua. Olisi pitänyt muistaa, että paikoitusalue Kivistöllä on yleensä täysi jo ennen tanssien alkua ja sali on täynnä väkeä, kun alkuvalssi alkaa soida. Siinä sitten olin autoineni tanssipaikan pihalla, kun yksi järjestysmies sanoi, ettei sovi pihaan. Olisi ajettava läheisen? kirkon paikoitusalueelle. Sanoin kyllä siihen, että taitaa olla parasta sitten ajaa kotiin. Onneksi en jatkanut, etten voi sinne ajaa, kun en kuulu kirkkoonkaan. Toinen järjestysmies sitten vilkutteli melko läheltä talon päätyä ja sieltä löytyikin paikka. Ei ollut jonoa lipunmyyntiin, mikä yleensä on, kun vaille viisi on saapunut paikalle.

 

Tanssisaliin sisälle mennään salin päädystä ja toisessa päässä on orkesterilava. Aina tyylikkäästi puetut herrat siellä soittelivat ja keskellä lauloi nuori herra pellavapää. Täytyy varmaan kirjoittaa lahjatoivomus Joulupukille, että joulunpunainen väri hiuksiin olisi hyvä, kun ensin olin näkevinäni harmaahiuksisen herran lavalla.
No, ihan hyvä oli ikioma päävärikin.

 

Todella arvostan orkesteria, joka antaa huolitellun vaikutelman ja Markus Sextet on yksi sellaisista. Kun olen kuunnellut ja ollut heidän tansseissaan aika monen vuoden aikana, niin heidän kehityksensä on ollut vain ylöspäin, jos ei oteta lukuun pientä paikallaan oloa ennen Markuksen mukaan tuloa. Sekin kai johtui henkilömuutoksesta, kun naissolisti jäi pois ja soittamisen lisäksi piti ohjelmistoon saada lauluosuuksiakin. Markus olikin taivaanlahja kokeneille soittajaherroille.

 

Musiikki oli taas kerran sitä oikeaa tanssimusiikkia, kappaleet hyvin valittuja myös ajankohdallisesti. Jo ensimmäisellä setillä tulivat hitaat valssit ja setin lopussa polkat. Vuorotuntihaun puitteissa kolmannen setin lopussa, miestenhaulla tulivat masurkat ja myöhemmin illalla jenkat. Kunpa tanssipaikoilla esiintyvät tanssiorkesterit oppisivat alkuillasta lähtien saman tyylin. Onhan niitä jo muutamia, joilla on samantyylinen esitystapa. Kun Pekkaniskan Poikien valotaulun kaltaista ilmoitusta tulevista kappaleista ei ole toisilla orkestereilla, niin minun mielestäni tapa soittaa settien lopussa polkat, jenkat ja masurkat olisi hyvä. Silloin siihen osaisi varautua ja kun niitä tanssitaan mielellään sopivien parien kanssa, niin kappaleiden aloituskin olisi hallittua. Kesällä Pistohiekan lavalla Taikakuun Janne Raappana kertoi tulevista kappaleista/tanssilajeista, mikä oli tosi miellyttävä tapa ja oli mahdollista ennakoida tanssiparivalintaa esimerkiksi polkalle.

 

Partisaani-valssi esitettiin taas puolan kielellä ja kaunis oli. Orkesterin sinkkukappaleet Jää Vain Kyynel ja Jos Siivet Saisin ovat ihania sylitanssikappaleita, joskin viimeisen voi tanssia cha-chaanakin, niin kuin muutamat tanssivat. Rytmi sopii siihenkin.  Minulle sopiva syli oli kadoksissa, mutta kuuntelin ne lavan reunalla istuen niin kuin melkein koko kolmannen setin, sillä halusin katsella ja kuunnella soittajia ja tietysti Markusta. Äänentoisto oli kyllä kohdallaan, vaikka ei omaa miksaajaa ole ja yksi orkesterin jäsen hoitaa laitteet soittamisensa ohella.

 

Muutamien tuttujen herrojen kanssa tuli tanssittua useimpia tanssilajeja eivätkä kädenalitanssitkaan ole vieraita tässä paikassa, joskaan kovin monta paria ei keskellä lattiaa ollut. Tangoja tuli useita ja harmitti, koska ei ollut kuin muutama siihen lajiin sopiva herra ja he olivat kysyttyjä ja oikeastaan kaksi heistä olikin evästettyinä osan iltaa. Onneksi olivat naistenhaulla kuitenkin haettavissa. Tauolla soitetut argentiinalaiset tangot olivat Tapani Kansan Päivä Jolloin Rakastat-levyltä ja minä tanssin jonkun kanssa. Mitä lie tehnyt salin ainoa argentiinalaista tanssia harrastava herra…

 

Positiivisesti ajatellen tanssi-ilta oli kohtuullinen, koska oli mahdollisuus tanssia joku tango, polkat ja masurkat sekä jenkat. Tanssimme lapinjenkkana ensimmäisen jenkan niin kuin usein on tapanamme ja sitten ilmoitettiin, että toinen jenkka on Lapin jenkka. Olisikin ollut hauskaa tanssia se lapinjenkkanaJ Nyt sitten kuviojenkkana kuitenkin, koska jenkkaa on mukava tanssia tyyliä vaihdellen. Kahdet hitaat valssit olivat ilo tanssia oikeassa viennissä ja oikeassa tahdissa. Fuskua, cha-chaata ja jopa sambaa tanssin, vaikka kerroin kyllä tutulle hyvälle viejälle, etten osaa ollenkaan oikein sitä tanssia. Hyvin selvisimme, ettei näyttänyt humpalta. Kauniisti tanssittua sambaa näkee harvoin tanssilavalla, mutta sen sijaan kaikenlaisia versioita, jotka ovat helppoja oppia ja vartalon käyttöä ei juuri tarvita. Kukin tavallaan. Kaunista tanssia on vain ilo katsella, olipa se mitä lajia tahansa.

 

Illan aikana on tapana arpoa lipun ostaneiden kesken lippuja tuleville illoille ja orkesterikin antoi osansa sinkkulevynsä myötä. Tämän paikan tanssitunnelmaa saa hakea muualta. Monet eivät käy missään muualla tanssimassa ja kävijöille on syntynyt vuosien mittaan oma piirinsä. He nauttivat tanssimisesta ja toisistaan. Olen sanonut kahdelle tytölleni, että muutankin sitten heidän luokseen, kun pääsen eläkkeelle ja minulle on tässä lähellä tanssipaikka. Tosin eihän sitä tiedä, koska toisesta ulottuvuudesta katselen maista menoa. Ajomatkalla olin juuri miettinyt sumussa ja hirvimerkkejä huomioiden, miten haluaisin tehdä lähtöni. Se olisi liikaa toivottu, että tanssilattialle kuolisin. Mutta kerralla kuitenkin ja tuhkani haluaisin ripoteltavaksi Aakenustunturin lähellä olevalta erittäin kauniilta Haavepalon maisemapaikalta taivaan tuulien kuljettamaksi kaikkien kuuden yhtä aikaa näkyvän tunturin ylle. Estäisiköhän laki sen….