Revontulen lauantai-ilta 28.4.2007

Kesän tulon aistii joka solulla huolimatta viileästä säästä, myrskytuulista ja lumisateesta. Koivun lehtisilmut ovat auenneet ja hento vihervä saa puiden latvukset sinistä taivasta vasten hehkuviksi. Silmä lepää niitä katsellessa. Tanssimatkoilla luonnon herääminen kesään näkyy joka puolella.

Humppakappaleiden paras, kevyen jazzahtava,  Beritin laulama, Armaani on kuin huhtikuu, kertoo kuitenkin luonnon arvaamattomuudesta ja vertauskuvana on nainen: "Armas mul on luonteheltaan niin kuin huhtikuu. Joskus on kuin paiste päivän, kunnes vimmastuu. Hän on rajumyrsky, ilma huhtikuinen, hän on ylen ankara ja pahasuinen. Häntä vailla silti koskaan en mä olla voi. Armaani on pohjimmiltaan, niin kuin huhtikuu. Joskus on kuin talven viima, kunnes poutaantuu. Vaihtuu mieli aivan niin kuin keväinen sää, hetken helle kuumin, kohta kylmä kuin jää. Häntä ilman silti koskaan, en mä olla vois."  Terveisiä vaan ja kiitoksia sanoista ja nuotituksesta KinoJakelle. Kun löydän vielä Beritin cd:n, niin hyvä on.

Lauantai-iltana matkustin naisystäväni kanssa vastoin järkeäni, joka oli heikoimmillaan, Revontulen matkailukeskukseen. Paikalla oli Fantasia ja tangokuningatar Elina Vettenranta. Neljä kertaa siis olen ollut aiemmin heidän illoissaan kuningatarkautena. Viimeksi olin Naapurinvaaralla maaliskuulla.

Ilman paria liikkuvan tanssipaikka Revontuli ei viikonloppuisin ole minun harvojen kokemuksieni mukaan. Tiistain naistentanssit puolestaan kutsuvat tanssinharrastajat paikalle. Tanssitaitoisia, yksin liikkuvia ei ole näkynyt lauantaisin kuin joskus mm. Finlandersin iltana. Siis matkustin sinne vastoin kaikkia järkeni kieltelyjä.

Nyt paikalla oli tangokurssilaisia, siis pareina ja ihan oikeaa ravintolatanssiväkeä ehkä myös varttuneempi joukko. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen tanssien alkua ja kahvi ja pulla maistuivat meille matkalaisille. Ennätin jutella yhden hanuristi-toplistani parhaimman soittajan, Kumpulaisen kanssa ja luvassa oli se tuttu hänen omaa tekoaan oleva masurkka, jossa on persoonallisia kohtia ja vaatii myös tanssijan taitoa. Nimeä en taaskaan muista. Argentiinalaistyylinen tango Hoy on myös sellainen, mitä odotan heidän illoissaan.

Tulivathan ne. Masurkkaa en tanssinut, jos en juuri mitään muutakaan. Tangolle haki ihan hyvin jalkojaan kävelytahdissa siirtelevä varttunut herra ja kun toisena alkoi soida Hoy, en jaksanut enää edes jutella herran kanssa. Illan tunnelma oli siis tanssilattialla jutustelu, mikä ei sovi minun tanssi-iltaani. Yhden käden sormiin sopivat tanssitut kappaleet ja en ollut hakualueella.

Kuuntelin orkesteria seisoen sivuseinän luona. Siitä näki ja kuuli hyvin. Jalat siinä sain kipeiksi. Tangokuningatar oli lumoavan kaunis. Ihana punainen, pitkä puku ja hänen äänensä. Sitä kyllä kuunteli. Vajaa vuosi on kasvattanut hänet täyteen kuningatarmittaansa. Kiitos on varmaan myös Fantasia-orkesterilla, joka on hyvä tuki uudelle laulajalle vuoden ajan.

Mutta entäs sitten? Mistä joka vuosi uusi tangokuninkaallinen saa juuri itselleen sopivan orkesterin? Ja onhan heitä kaksi, sekä kuningatar että kuningas, jotka oman orkesterin tarvitsevat. Toisaalta, en ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten vaativaa on sekä Lumipallon että Fantasian osat. Joka vuosi uusi solisti ja paljon esiintymisiä, sillä onhan uusi tangolaulaja esiteltävä mahdollisimman monta kertaa eri puolella Suomea. Jaksamista, kestämistä ja sitkeyttä tarvitsevat orkesterit ja vuorollaan olevat kuninkaalliset. Niin, sitä samaa myös joskus itselleen sopimattomaan tanssipaikkaan saapunut tanssija.