Revontulessa tiistaina

Julia
2005-10-27 19:58

Kun en sunnuntaina saanut talvirenkaita autooni, jäi äidin luona käynti tekemättä. Sitten tiistaina suuntasin kotikonnuille, hyvin huonolla omalla tunnolla. Vaikka matkaa ei ole kuin minun tavallisen tanssimatkani verran, toistasataa kilometriä, niin aina jostain lähteminen kiikastaa. Onneksi äiti oli tavallista pirteämpänä. Muistihäiriötä sairastavana tuntuu hänellä olevan välillä parempiakin hetkiä. Aina kun näen hänet tai työssäni vastaavaa sairastavia, toivon, etten itse joutuisi samaan tilaan. Onnellisin kuolema itselle olisi lähteä seisovilta jaloiltaan, vaikka tanssilattialla. No, olen nähnyt sellaisiakin tapauksia.

Niin, tanssimisesta piti nytkin kirjoittaa. Matka vain alkoi äidin hoitopaikan kautta. Jonkinmoinen kiertomatka siitäkin tulee, kun ajoin Revontuleen naistentansseihin. Vähän on siellä viikolla väkeä ollut aikaisemmin ja niin oli nytkin. Jokin kurssi/koulutusryhmä oli ruokailemassa ja tanssitilan puolelle harvalukuinen joukko oli tullut tanssimaan.

Huikon veljekset ilman solisti Jonna Ortjua oli paikalla ja toteuttivat vain pyynnöstä joitakin esiintymistiedoissaan lupaamiaan lajeja ja polkan ihan loppupuolella. Kyllä musiikki kelpasi tanssittavaksi, mutta hieman iloisempia ilmeitä olisi toivonut esiintyjiltä. Tanssiaika oli muutettu sitten viime käynnin ja nyt oli alkanut klo 20 levymusiikilla ja orkesteri lopetti klo 00.30. Ihan hyvä aika viikolla oleviin tansseihin.

Vaikka väkeä ei ollut paljon, niin muutama tanssitaitoinen herra sai tanssia kai tarpeekseen. Osa herroista näytti mieluummin seurustelevan keskenään, minkä naiset soivat heille. Itse en kovin montakaan herraa ehtinyt hakemaan, mutta samoja ehkä useammin. Levymusiikki oli jo lopuillaan, kun jouduin perille. Ennätin vielä hyvärytmiselle cha-chaalle tutun herran kanssa. Orkesterikin soitti myöhemmin samanlaisen ja saimme todella nauttia yhteisistä askelista ja rytmistä. Kappaleen loputtua minulle tuntematon nainen kysyi, olenko harrastanut balettia....oli ollut niin....sen näköistä....kaunista. Alan jo epäillä, että kauan sitten saamani opit vähäisiin kuvioihini ovatkin jotain muuta kuin cha-chaata. Ja ettei ilta olisi ollut yksitoikkoinen, niin kaunis kiitos oli eräältä herralta....olet Kissajulia....voisit ottaa sen nikiksesi. Olisin voinut sanoa jotain vastaavaa hänelle, sillä tanssimme sujui loppuvalssiin asti kuin unelma. Niin, ja polkan suunnanvaihdokset sattuivat häneltä kohdalleen ja askeleensa mataluus teki polkasta kevyen.

Lumimyrsky ei yltänyt meidän leveys- eikä pituuspiireille vielä yön aikana, joten kevein jaloin painoin kaasua tutkaillen metsänolijoita, joista ei taaskaan näkynyt vilaustakaan. Ja ajatukset viipyivät tanssi-illassa.

PS Allaolevan tiistain biorytmini mukaan minun olisi ollut parasta jäädä jo aamulla sänkyyn....mutta tässä todiste niille, jotka eivät horoskooppeihin usko...ei niihin kannata uskoa. Koko vuorokausi oli minulle yhtä hyvää oloa ja iloa monista asioista.

F-, Tx, Ä+ Nyt on päivä käsillä, jolloin et millään ymmärrä toisia ihmisiä tai ymmärrät väärin tai vain puolittain, jolloin paikattavaa tulee kovasti. Päivä voi olla täynnä selvittelyjä, korjauksia, tarkistuksia tai oikaisemista. Mikään ei mene heti putkeen koska olet vain ulkoisesti skarppi, mutta sisäinen taso on vaikeuksissa nähdä tarkkaan – se voi reagoida äärimmäisellä tavalla. Aika suosii vetäytymistä ja omien vahvuuksien keräämistä suojaksi ulkomaailman sekavuutta vastaan.