Rönnin lavalla 15.6.2007

Päätös Rönnin tanssitapahtumaan osallistumiseeni perjantai-iltana jäi iltapäivälle. Olin sopinut kyläreissusta tyttäreni luokse Jyväskylään. Hänen asuinkumppaninsa, tuleva miehensä, oli kahden viikon työmatkalla, joten meillä oli aikaa tehdä heidän hääjuhliensa valmisteluja. Askartelupuoli ja taiteellisuus on hänellä hallussaan, joten minä tyydyin käyttämään vain saksia. Kun vieraita on vain noin 50-60, niin on mukava tehdä kaikille jotain henkilökohtaista muistoksi.

Niinpä siinä saksiessani sitten päätin kuitenkin ajaa etelään. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut samasta suunnasta ja vaikka netistä katsoin ajo-ohjeet, niin jonossa ajaessani en taaskaan huomannut ajoissa vasemmalle kääntyvää tienhaaraa. Autoja oli perässäni, joten sitten vain eteenpäin useita kilometrejä. Siellä  huomasinkin taas reitin varrelle olevia nimiä ja vahingossa osuin toiselta kautta samalle tielle ja perille. Paluumatkan ajoinkin suoraan isolle tielle.

Paikalla oli jo paljon autoja, mutta muuta väkeä olikin ulkoilmateatterissa. Tanssitapahtumaan alkoi hiljalleen tulla väki. Alkuillassa oli levymusiikkia ja siitä huolehti Jyväskylän seudun tanssipari. Hyvin oli valittu kappaleet ja herra kertoi etukäteen mitä kappaleita tulee. Myös orkesteritauoilla jatkui sama. Tämä herra on myös hyvä tanssija ja tangot hänen kanssaan ovat taivaalliset.

KinoJake-orkesteri oli yksi syy, miksi halusin olla paikalla. Olin tavannut heidät ensi kerran keväällä Revontulessa ja ihastunut heidän soittoonsa. Orkesterin kokoonpano on innokkaan nuorekas ja taitoa löytyy. Olin mielessäni toivonut kuulevani humpan Armaani on kuin huhtikuu ja kuulinkin ja tanssinkin sen.

Mutta nyt se myös laulettiin. Ja koko musiikillinen puoli oli kuin Beritin laulaman Pedron Harmonikkaorkesterin esitys. Siinä humpassa on aitoutta ja alkuperää. Kymmenen plus rumpali-Jannelle, että myös laulu on saatu mukaan. Laulaja oli kyllä kai se toinen Janne. Tämä oli kolmas kerta, kun kuulin aidon esityksen enkä levyltä. Berit itse esitti sen pari päivää aiemmin Peurungassa.

Kun tanssinet-väki meni alas kuulemaan Isännän pienen puheen ja katsomaan kenelle kultainen pinssi ojennetaan, niin huomasin, että ylhäälle jäi ehkä hieman enemmän muuta tanssiväkeä kuin mitä oli alhaalla eli reilut kuusikymmentä. Isäntähän antaa ihan omilla perusteillaan, ihan epämääräisin välein, kultaisen pinssin kenelle haluaa. Perusteet kyllä olen aina ymmärtänyt, kun olen nähnyt tai kuullut hänen valintansa kohteen. Nyt valittu Pilke kantaa kyllä pinssinsä arvokkaasti. Humppiksen ja omani ovat ainoat, joita Isäntä ei tarvinnut miettiä. Palstaväki teki sen valinnan aikanaan.

Illan mittaan ehkä tanssijoita tuli lisää, mutta ahdasta ei ollut. Tanssimislinjat lattialla eivät silti aina näyttäneet hyvälle eikä eteneminen ollut sujuvaa, vaikka paikalla olin luullut olevan hyvän tanssietiketin omaavat ihmiset.

Kädenalitanssit olivat suosittuja ja niitä kappaleita oli varmaan tilattu. KinoJaken ohjelmisto poikkesi kovasti edellisestä tapaamisestamme. Musiikki oli kyllä hyvää ja erittäin taidokasta soitantaa. Jos nyt enää oikein muistan, niin oli kai vuorotuntihakua tai jotain ja lopussa paloivat molemmat valot.

Alkuillasta tanssimaan pääseminen oli hyvää ja kun alkoi naisten vuoro, siinä oli taas kompastuskivenäni hitaus ja ensi kertaa tansseissa mietin, voinko hakea tuota ja tuota herraa ja päädyin siihen, etten häiritse ainakaan paljon heitä. Vieraita olivat ja monet perehtyneet r-s-tanssilajeihin syvällisesti. Kyllä se tuttujuttupiiri pyöri tehokkaasti. Onnekseni paikalla oli muutamia minulle tuttuja herroja, joten tanssillisesti alkuilta aika pitkällekin oli mukavaa ja onnistuin hakemaankin heistä jonkun. Sitten lopussa tyydyin vain katselemaan. Pari herraa taisi silloin hakea minua. Illan aikana oli mukava tavata naistuttuja ja jutellakin useiden kanssa.

KinoJake oli laittanut joka setin kappaleet paperille ja lappuja oli eri puolella. Vastasi vähän kuin PNP:n valotauloa. Hyvä idea olisi muillekin orkestereille. Minusta on hyvä tietää, mitä esitetään. Sen mukaan voi olla läsnä rivissä tai poistua tai olla innokkaana hakijana. Ennen lopun yllätyssettiä huomasin, että tangot tulevat ja vielä eriteltyinä, tavallinen tango ja toisena argentiinalainen.

Ylitin itseni ja hain herraa, jonka tanssimista olin katsellut illan aikana. Pelkäsin pakkeja, vaikka järki sanoi, ettei tänä iltana niitä jaella. Sain hakuuni vastaan kauniin hymyn ja herra esitteli itsensä. Olin jo tiennyt hänen nimensä, joku daami oli kertonut. Sanoin nikkini ja se oli sitten menoa. Kaunista, siistiä tangoa ja kroppatuntuma oli hyvä varsinkin, kun hän ei ollut montakaan senttiä minua pitempi. Ehkä hän kuitenkaan ei tohtinut viedä niin kuin tuttua. Itse yritin unohtaa, ettemme ole tanssineet aiemmin ja vain antautua vientiin ja tangon sykkeeseen. Tai ehkä odotin hänen muiden lajiensa katselun jälkeen jotain, mitä se nyt sitten olikaan.

Kaiken kaikkiaan tanssija hän on ja ryhdin tuo aikaisempien tanssioppiensa kurinalaisuus. Yhtä asiaa mietin, kun katselin aiemmin hänen tanssimistaan kädenalitansseissa. Monta kertaa daamit jäivät sivuosaan ja jopa seisoivat paikallaan, kun hän esitti taidokkaita omia esityksiään. Liekö tämä jokin uusi tanssisuuntaus, mutta itseni tuntisin tilanteessa naisena hölmöksi ja taitamattomaksi. Tai ehkäpä daamit olivat hänelle siten tuttuja, että heidän kanssaan voi tanssia näinkin. Tärkein minusta kuitenkin on tanssia yhdessä toisilleen.

Järjestelyt olivat onnistuneet. Kiitokset Päiville ja kumppaneille. Jatkoille en mennyt, sillä tyttäreni ja minun askartelupiirin oli tarkoitus jatkua lauantainakin. Kokonaisuutena tällainen tapahtuma näin suunniteltuna oli sisäpiirijuttu, jonka sisälläkin olivat omat piirinsä. Näinhän oli tarkoituskin. Aina on ollut erilaisia ryhmittymiä, mutta niiden korostaminen ei ole hyväksi tanssin edistämiselle. Jos paikalla oli reilu kuusikymmentä tanssinettiläistä ja heistäkin yli puolet naisia, niin vastaavaan lukumäärään on päästy tavallisissakin pinssitapaamisissa ja jopa ihan tavallisissa tansseissa.

Harvemmin tapaamiani naispinssiläisiä oli muutamia paikalla. Itse en kohdannut kuin yhden uuden pinssiherran ja senkin omalla haullani. Häntä olisin hakenut joka tapauksessa jo yksin tanssitaidon perusteella ja ennen kuin kuulin kuka hän on. Siispä tanssillisesta puolestani kiitokset kolmelletoista ennestään tutulle herralle, joista muutaman kanssa sain tanssia useammankin kappaleen ja tälle sopivajalkaiselle tangoherralle (eräs kotiseudun tuttu herra, Burlakka, Foksahti, Isäntä, Kuopus, Leevi, MJH, OmiA, ple, Vaari, Valssimies, Wihtori ja taukomusiikin vastaava sekä herra Helo). Tässä kohtaa on tunnustettava. Jos minua haki joku tuntematon, en kerta kaikkiaan muista. Ilta oli aika monimuotoinen ja tähän kirjoittamiseenkin tuli viivettä.