20.12.2013 Baltic Princess-laivalla

 

Ihan ekstemporee varasin risteilymatkan netistä. Aivan eka kertaa. Yleensä kyllä olen hoitanut asian matkatoimiston kautta. Varaus onnistui hyvin liitäntäkuljetuksineen, kunnes seuraavana päivänä matkatoimisto soitti, ettei olekaan linja-autokuljetusta varaamalleni päivälle. Ehdotettiin vaihtoa edelliseksi päiväksi, mikä kävi minulle. Tiesin, että paikalla on kolme päivää minulle tuttu tanssiorkesteri. Alkuaan varaamanani päivänä olisi ollut lisäksi toinenkin tutustumisen arvoinen soittoporukka ja heidän musiikkinsa.

 

Tämä risteilymatka oli lyhyt, vain kääntyminen Tukholmassa ja seuraavana päivänä paluu ja iltayötä myöten kotiin. Samalla linja-autolla oli matkustajia Baltic Princessille ja Viking Cracelle. Laivoilla oli hieman eri lähtö- ja paluuajat eli odottelua oli Cracelle menijöille lähtiessä ja Princessin matkaajilla palatessa. Crace saapuikin hyvin aikataulussaan laituriin, joten odottelu jäi lyhyeksi meidän laivaväellä.

 

Mutta oli koko matka-ajankohta minulle huono. Harkintaa olisi pitänyt olla hieman enemmän. Ryyppymatka tämä oli aika monille. Se näkyi jo linja-autossa ja vielä enemmän perillä. Tampereeltakin nousi varsinainen 30 hengen joukko kyytiin, päälle kaksikymppisiä kavereita. Oli kuin olisivat villioriit päässeet vapaaksi. Mutta sinne he sotkeentuivat muun laivaväen joukkoon. Kun palatessa meillä Princessin matkustajilla oli reilu puoli tuntia aikaa odottaa Cracen rantautumista, niin hyvin joutuivat menomatkan pojatkin kyytiin. Enemmän ihmettelin myös Cracen matkaajien nopeaa ulostuloa laivasta. Heille oli annettu lähtiessä tiedoksi, että kun laiva on satamassa, niin linja-auto lähtee puolen tunnin päästä eikä ketään odotella. Kotimatka alkoi siis ajallaan.

 

Laiva oli täynnä matkustajia. Pääasiassa nuorta väkeä. Oli ollut edellinenkin ilta samanlainen. Armeijasta vapaalle päässeitä osa ja ketä lie muut olleet. Tietysti mukana oli kaiken ikäisiä. Oli jopa perheitä pienten lasten kanssa. Laivan viihde puoli oli kyllä laajaa. Ennätin katsella ja kuunnella illan aikana laivan peräpuolen hulinaa, kun laivan keulassa pienellä lavalla esiintyi Rosette-orkesteri kahden setin verran eli jäi aikaa. Paluumatkalla heillä oli kolme 45 minuutin osuutta. Tämä keulan iskelmäbaari oli aika tilava ja miellyttävä paikka. Esiintymislava hyvänkokoinen, tanssilattia edessä tilava, sitten istumapaikkoja ja pöytiäkin ja niiden takana baaritiski.

 

Orkesteri Rosette on minulle tuttu ja tiedän heidän musiikilliset taitonsa. Kun väki aluksi vain istui paikallaan perjantai-iltana eikä heitäkään ollut paljon, niin orkesteri osasi valita sopivan musiikin. Myöhemmin väki lisääntyi ja istumapaikkoja ei oikein enää ollut. Iskelmäbaariin tullessani olin havainnut, että matkustajilla oli ensimmäisenä kiire suorittaa ostoksiaan. Vaikka hinnat tuskin ovat kovin edullisia niin kyllä alkoholi teki kauppansa jos muutkin tuotteet. Itse kävin paluumatkalla ostoksilla, jotka eivät päätä huimanneet. Mummon mussukoille löytyi jotain. Niin, orkesterin soittoaika oli klo 21-22.45. Nyt sainkin kuulla kappaleita, joita en ennen ollut kuullut. Eivät ne olleet ehkä niitä, joita orkesteri maissa tanssipakoilla esittää. Taitavaa soittoa joka tapauksessa. Laulupuoli oli useamman osana joskin kosketinsoittaja useimmin on äänessä. Rumpalin en ole ennen kuullut kovin usein laulavan tai en ainakaan useita kappaleita. Nyt varsinkin hänen tangonsa olivat hyviä. Tangosieluni nautti niistä. Basistilla oli myös omat laulunsa ja häntäkin kuuntelin ilolla. Saksofoni soi lähes aina. Kyllä puhallin tuo lisäarvoa tanssimusiikkiin.

 

Paluumatkalla lauantaina Rosettella oli kolme erillistä settiä ja nyt tuntui, että entinen Rosette oli paikalla. Tuttuja kappaleita. Humppa Tanssit talolla on kuin minua varten. Toisella osuudella oli kahdet parit chachaata ja kolmannellakin yhdet vai tulivatko ne levyltä tauolla. Yksi rumpalin laulamista tangoista jäi vaivaamaan minua – oliko se joku Sauli Lehtosen tango. Ehkä jossain euraavalla kerralla olen paremmalla kuulolla ja tuntemuksella. Hieno se oli. Kyllähän se niin on, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen jo pitkän aikaa käynyt mielelläni Rosetten illoissa ja niin se jatkuu.

 

Perjantai-iltana olin sitten katsomassa ensin Starlight Glamour Showt by Dance Factory laivan peräosan isolla lavalla ja muutenkin isossa salissa, joka vietti kohti eiintymislavaa. Hieno oli ryhmän esitys tanssi/laululiikuntana. Mutta vielä parempi esitys alkoi puolen yön jälkeen ja onneksi jäin katsomaan, vaikken yökyöpeli olekaan. Esiintyjinä oli Disco Inferno Band kolmen tunnin ajan kai taukoineen. Katsoin sen ensimmäisen tunnin. Lauantaina vielä molemmat edelläminitut ryhmät esiintyivät. Olihan ne kaikkineen silmiä hiveliä tanssi- ja lauluesityksiä. Molempien esiintyjät olivat jostain muualta kuin Suomesta.

 

Laivalla oli kaikkea muutakin tarjontaa. Ruoka oli hyvää. Oli trubaduuri, rulettia, discoja, bingoa ja karaoke. Rosetten päätettyä työnsä klo 15.30 lauantaina jatkuivat iltapäivätanssit perällä The New Band-orkesterin tahdeissa.

 

Näin jälkeenpäin, kun jostain kummasta löytyy jälkiviisautta, niin joulun alla ei ehkä kannata selvinpäin olla laivalla, jos nyt muulloinkaan. Se väki, joka siellä on, osaa irrotella ja ottaa etäisyyttä maihin. En nähnyt koko laivamatkalla yhtään mitään erityistä tanssitaitoa omaavaa tanssijaa. Bilettäjiä oli kyllä lattiallakin, mutta en osaa pitää sitä tanssimisena. Kukin saa liikkua niin kuin tahtoo. Päinvastoin eräskin varttunut herra veti omaa showtansa, huuteli orkesterille ja yritti tanssia. Ehkä laivamatka sujuu paremmin, jos mukana on itsensä kaltaisia (?). Niinpä mitään oppimattomana tästä matkasta olen suunnittellut oman kylän tanssiväen mukana laivamatkaa.