Matkalla etelän rantoihin, niemiin ja laulumaille

Lomalle suunnittelen kaikkea mahdollista samaan ja yritän ne vielä toteuttaa. Viimeksi toukokuulla samainen yritys ei ihan toteutunut. Mutta nyt Jyväskylän eteläpuolelta tyttären perheen kautta sujautin ajaa melkein Turkuun asti ja olin lähes eksyä, vaikka maaseudulla oli käyntikohteeni.

Perillä oli reipas 3 vee neito viettämässä syntymäpäiviään, jotka taisivat kestää useamman päivän ajan. Siskonsa harjoittelee kahdella jalalla oloa, mutta neliveto polvet ilmassa oli vielä suosittu liikkumistapa. Tuntui hyvältä nähdä lapset, joiden elämän taivalta seuraan matkojen päästä. Samalla näin perheenisän toisessa persoonassaan, jonka pehmeyden ja lämmön voin vaistota muissakin olosuhteissa. Koti, perhe ja lapset ovat useimmille meistä se tukipilari, johon kaikki tekemisemme ja olemisemme perustuu.

Kisarannassa tiistaina

Paluumatkalla sitten ajelin Aapiskukkoon, jossa ensiksi havaitsin tutut tanssinaiset Kaakonkulmalta. Suuntahan meillä oli sama - Kisarannan Pekkaniskan Poikien tanssit. Pienen lepohetken jälkeen sitten lyhyt matka oli ajella tanssipaikalle.

Kisarannassa on vuorohaku ilmeisesti viikolla olevissa tansseissa, mikä lienee todettu paikassa hyväksi. Tuttujakin oli paikalla, joten tanssimaan pääseminen oli mukavaa. Naistenhaulla yritin parastani välillä onnistuenkin. Alkuilta on aina kohdallani parempi kuin loppuilta. Yleensä kun väkeä tulee pikkuhiljaa lisää ja kun naistenrivi kasvaa, en jaksa enkä osaa olla eturivissä ja takaa tanssimaan pääseminen ei onnistu hyvin.

Naistenhaulla löytyi/sattui kohdalle hakualueen ulkopuolelta sopivia herroja, jos en ennättänyt rivistä hakemaan. Uusia tuttavuuksia ei ollut kuin kaksi. Illan alussa hyväaskelinen herra, jota onnistuin hakemaan myöhemmin illalla. Toinen melko varttunut hitaasti etenevä herra haki illan loppupuolella ja hajuhaitan takia teki mieli jättää hänet lattialle. Mutta loppuun asti olin vietävänä - kuitenkin.

Muuten herrat olivat tuttuja joskin monet kauan sitten viimeksi tapaamiani. Useita Tanssipalvelimen entisaikojen Tanssinet-pinssi ym. sen mukavan ajan tuttavuuksia oli paikalla. Siitä syntyikin kaikenlaista hauskaa tanssilattialla. Jalkani tekivät usein mitä sattui, vaikka viennit olivat persoonallisia ja silti hyvin rytmiin sopivia. Kyllä heidän kanssaan oli mukava hypellä jenkkaa myöten.

Erään gentlemanin kanssa rumba toi mieleen vanhat ajat. En ennättänyt hakea häntä, kun hänen iltalomansa oli lyhyehkö. Tangomiehiä oli onnekseni paikalla. Ja tangoja  esitettiinkin paljon. Niin orkesterin kappaleina kuin taukomusiikkina, joka on ollut PNP:ltä aivan erityisen hyvää. Ennen kuulemattomia helmiä. Orkesterilla on ohjelmistoon tullut hevoskilpailutango, Kuoleman paikka. Aika monella orkesterilla se on ohjelmistossa ja onkin yksi tunnetuimpia tanssipaikoilla esitettävistä argentiinalaisista tangoista.

Kahden herran kanssa kahdet tangoparit ja illan lopputauolla tangot paikalla olleen nuorimman herran kanssa olivat mahtavat. Tangot saavat sisäisen oloni sellaiseksi, että ne tanssittuani illan heikommat puolet unohtuvat. Tangoherrat osaavat sitten kaikkea muutakin, joten hitaat valssit, polkat ja muitakin lajeja on ilo tanssia heidän kanssaan.

Loppua kohti istuin jo suosiolla penkissä kuunnellen ja katsellen orkesteria, joka oli esittänyt illan aikana monet minulle hyvin mieleiset kappaleet. Beritin humppa Armaani on kuin huhtikuu, on yksi parhaita jazzhumppia, hidas valssi On syömmesi jäätä, elokuvasta Punainen mylly, on juuri oikearytminen ja nimimerkkirumbani koskettaa sydäntäni aina Matti-Sakarin laulamana.

Erityismaininta on ehdottomasti annettava orkesterin tilapäiselle vahvistukselle, aiemmin joskus Seinäruusuissa soittaneelle kosketinsoittaja-haitaristille, jolla on erikoinen soitin Vibrandoneon. Se on haitarisukuun kuuluva puhallin, jossa on koskettimet. Sitä ei ole tullut eteeni tähän mennessä tanssipaikoilla. Ensimmäisen kappaleen aikana rumpuja ei käytetty ollenkaan ja toisella kappaleella kuului vain vieno vispilän kahina. Uudelle soittimelle annettiin tilaa. Kerrassaan upeat kappaleet.

Illan päätteeksi sain tietää hyvin surullisen asian, joka ei löydä sijaansa pääkopassani. Aika kultaa muistot, vaikka aina on toivossa elettävä.

Keskiviikkona Särkän tanssit

Ennätin uidakin ennen tansseja - vastarannalla, jonne Särkän rakennukset näkyivät. Kaunis oli tämäkin kesäpäivä. Illan orkesterit olivat Syke ja Avec, jonka solistina oli Saska Helmikallio. Sykkeen musiikit ja volyymit olivat kohdallaan ja "pojat" yhtä sympaattisia kuin ensi kerran kohdatessamme vuonna 2001. Piti ihan sormin laskea, että paljonkos pojilla on ikää. Alkuperäinen orkesteri oli Syke -84 ja perustamisvuosi sama. Vesa taisi olla silloin 14 vee tai jotain. Että ei ihan poikia enää olla, mutta komeita kylläkin:) Onhan orkesterissa tapahtunut vaihdoksia ja kaksi uutta tai ainakin toinen heistä on vielä  poikanen:) Tiedä noita miesten ikiä. Avecin väki soitteli välillä melko lujalla, mutta oli kyllä hienoja sooloja rumpalilla, jos Saskakin veti rokkipitoisen illan. Unohtamatta tangojakaan.

Tanssi-illaksi ilta oli mitä kehnoin. Se täytti kaikki epäkohdat, mitä tanssi-illassa voi kohdallani olla. Kuumuus ja ahtaus oli kaikkien murhe. Se tuttujen tanssittaminen oli selkeää ja minut poisusulkevaa tanssiliikunnasta. Tämä on nuorten naisten tanssipaikka, jos nyt oli kaiken ikäisiäkin joukossa. Mutta ne herrat. Vähemmistö ja ihan pieni osa vastasi nuorten naisten ikää. Muutoin oli eri ikäisiä miehiä ja tanssitaitoa oli heillä jonkin verran muutamaa paremmin liikkuvaa lukuunottamatta.

Ihmismassa oli valtaisa, ainakin naistenrivissä. Turhaan siihen yritin. Niinpä istuin kiltisti nurkassa. Herroissa oli kaksi tuttua, joiden kanssa olen tanssinut aiemmin. Toinen oli Turun seudun ilo tanssimaailmalle. Hänen kanssaan kahdet tangoparit sujuivat - ensimmäiset hyvin, toisissa oli jo täysi tungos päällä. Ja tämä väki vielä nauttii moisesta tungoksesta, vai nauttiiko... Foxit ja valssit sujuivat tutun herran persoonallisessa viennissä. Hän oli varoittanut minua tämän paikan tansseista. Mutta mitäs minä, kun paikka sattui lomamatkan varrelle. Hitaalle valssille haki herra, joka näytti hieman tutulle. Sanoikin, ettei ollut huomannut minua penkistä aiemmin. Kukapa sieltä naismassan takaa huomaisi. Ihan vieras herra haki rumballe ja foksina sitä yritettiin ahtaudessa. Naistenhaulla hain yhtä herraa, yöpaikan isäntää. Kotiseudun tansseissa en olisi sietänyt tällaista iltaa monta tuntia, mutta nyt harjoittelin siedätystä ja odottelin majapaikkaan lähtöä.

Ämyrin lavalla torstaina 

Ämyrin lavalla olen kerran käynyt ja muistikuvani oli miellyttävistä tansseista. Nyt kyllä huomasin heti, että väki oli jotain muuta kuin varsinaista tanssiväkeä. Joukossa oli hyvää keskitasoa, mutta ihan joku oikein sujuvasti ja taitavasti tanssiva herra. Etukäteen en huomannut, että nämä olivat naistentanssit. Olisinko ehkä jättänyt väliin ja mennyt jonnekin muualle, jos olisin tiedostanut asian laidan. Nyt oli kaikki omassa hallussani ja parempi sanoa, lähes hallitsematon tilanne.

Illan alkukappaleet menivät hyvin. Tuttu herra pääkaupungista vei alkuvalssin pitkillä askelilla ja taidolla. Illan parasta antia ja niin pitäisi valssia aina tanssia eikä sipsutella. Rumballe hain häntä myöhemmin ja hitaalle valssille.

Tangoja esitettiin monta paria ja niitä tanssimaan pääseminen oli huonoa. Illan alussa olleelle tangolle hain pituistani herraa, joka sanoi, että tango on kyllä hänen heikoin lajinsa ja luetteli, mitä kaikkea muuta osaa hyvin. Siinä tuli polkat sun muut. Sanoin vain, että jos nuo osaat, niin kyllä se tangokin sujuu. Ja sujui, keskivertoa parempi vienti. En sitten ehtinyt hakemaan häntä millekään niille kehumilleen lajeille ja kyllä hän näytti tanssivan ihan hyvin, polkatkin.

Pavilla joskus tanssin herran kanssa, joka myös tanssii hyvin ja taitaa käydä ihan vaativimilla kursseilla. Sain hänet haettua rumballe ja hän haki myöhemmin cha-chaalle. Ne olivat oikein hyvin viedyt kappaleet. Eräs herra tanssi aika paljon erään naisen kanssa. Kun hän sitten näytti olevan välillä haettavana, niin bugit sujuivat hänen kanssaan oikein vauhdikkaasti ja miesten puolituntisella tangot olivat juuri sellaiset kuin toivon. Eli kahdeksan kappaleparia oli illan saldo. Jossain kai on vikaa, jos itse voisi hakea, mutta siitä ei syystä tai toisesta tule mitään. Suurin syy on hitaus vieraassa paikassa, jossa herroja ei tunne. Mutta osansa on silläkin, että olen tähän ikääni ollut niin monenlaisessa viennissä, että haluan tanssia hyvin, ne mitä tanssin.

Unohdin lähes muutamat bugit/humppayhdistelmät Kaakonkulman nuoren neidon oikein mallikelpoisessa viennissä. Se oikin tanssiniloa. Illan musiikista vastasi tuttu ja hyvä Pekkaniskan Pojat. Kaikki oli siltä osin kohdallaan. Fanin virkaa hoidin välillä, kun en jaksanut kaiken aikaa penkissä istua tai olla kahvilla. Vibrandoneonin soittamisen katselin taas läheltä. Se on piristys ja hyvä lisä orkesterin esityksissä.