30.05.2015 Höyrypaviljongilla

 

Paikalla oli hyvin runsas joukko tanssijoita ja muutakin väkeä katsomassa ja kuulemassa kansan tangokuninkaan Leif Lindemanin kolmannen albumin Toivon julkistamista. Iloinen väki kiitti runsain taputuksin Leifiä ja samalla osansa saivat Leifin osuuksilla haitaria soittava Pekka Juntunen ja Avec-orkesterinsa – Juha, Janne, Jukka ja Teemu. Taitavia muusikoita kaikki ja orkesterista löytyy laulumiehiäkin. Taukomusiikista vastasi kokenut Oiva Lampinen ammattitaidolla.

 

Hauska hetki oli välillä, kun talon puolesta oli Leifille lyhyt puhe ja hänelle ojennettiin kukkaset ja jalkapallo. En kuullut tarkkaan, mutta pallo liittyi Iltalehden kirjoitteluun Leifin kesän runsaista keikkailuista ja jaksamisesta. Taisi olla kunnon kohottamiseen jalkapallo. Hyvin Leif jaksoi nytkin lavalla ja on aina jaksanut, kun olen 1,5 vuoden ajan hänen illoissaan käynyt.

 

Albumin kappaleissa on hyvät sovitukset ja sanat. Kaikissa on elämää, iloa ja surua, kaipuuta ja rakkautta, ikävää ja menetystä sekä ennen kaikkea toivoa. Suomalaisen tunne-elämään sopii tämän albumin kappaleet.

 

Leif esitti uudelta albumiltaan nimikkokappaleen, herkän tunteellisen Toivon. Myös valssit Valkea ruusu ja Elämän aalloilla – kauniita molemmat. Olin kuunnellut etukäteen levyn kappaleita youtubesta, että tiesin, mitä on tulossa ja odotin kovasti Kuun kyyneleitä. Leif esitti sen upeasti. Jotain tangomaisuutta siinä on välillä ja rumbaa. Tässä Leifin laulussa ja Pekan haitarimusiikissakin toistui häivähdyksinä pienet tauot. Ne tekivät tästä kappaleesta erityisen. Ihana kappale tulkinnalliseen tanssiin ja sopi niin hyvin Leifin äänelle.

 

Puut punertuu-kappaletta Leif oli esittänyt jo aiemmin. Se tuntui jo kovin tutulta. Hieno kappale. Hurmio ja Purista mua hiljaa – molemmat kauniita kappaleita ja näissäkin oli sanomaa. Kaikissa kappaleissa on hyvät sanoitukset. Itse kuuntelen musiikin lisäksi mitä sanat kertovat.

 

Ensimmäisellä osuudellaan Leif lauloi uusia kappaleitaan. Ihan alussa olivat aiempia laulujaan Sokeripala ja Rattaanpyörä. Sitten tuli sähkökatkos, jota hieman aikaa korjattiin. Kirkkaat valot eivät tainneet toimia sen jälkeen, mikä ei haitannut ainakaan minua.

 

Toinen osuus ja kolmaskin sujuivat jo tuttujen kappaleiden kuuntelulla. Kaikki hyviä ja minulle mieleisiä olivat mm. kappaleet kuten Vihreät niityt, Hopeinen kuu, Sinikalle, Tallinnan laulu, Näin käy ja Eron hetki on kaunis.

 

Kokonaisuutena kun ajattelen tätä iltaa, niin se oli yksi parhaista Leifin illoistani. Uusia kappaleita entisten hyvien lisänä. Iloinen esiintyminen, silmien säteily, hymyt tanssiväelle, kaikkien kuulijoiden huomioiminen ja myös yhteenkuuluvuus orkesterin kanssa – katse ja hymyä heille. Mutta ennen kaikkea hänen lauluäänensä. Siihen eivät sanat riitä kertomaan mitä tunsin. Hän laulaa ja samalla hymyilee, jos se vain sopii kappaleeseen. Hänen laulunsa ja ilonsa tarttuu kuulijoihin, jotka kyllä osoittavat ihailunsa. Kun Leifin silmät säihkyvät lavalta kaikille, niin samaa on nähtävissä lavan edessä katsojienkin silmissä.

 

Illan päätteeksi Leif seurusteli fanien kanssa. Oli levyn myyntiä, fanikorttien jakoa ja kuvien ottamista sekä ennen kaikkea ne lukemattomat halaukset. Onnellisiä ihmisiä näytti poistuvan kotiinsa. Tämä ilta oli hieno kaikkineen. Kiitollinen saan olla, että olen voinut olla niin monta kertaa kuulemassa Leifiä.