Kuntotalolla 21.2.2009

Tälle lauantai-illalle olin kyllä ajatellut muuta, sillä mikään tanssisuunta ei oikein vetänyt. Tai tietysti mieli olisi tehnyt kaukotanssipaikkoihin, joissa olisi ollutkin jotain sopivaa, mutta saloilla syvillä asuvana liika on liikaa, matkoissakin.

Korsuorkesteri tuntui ainoalta sopivalta lähellä olevalta, joten Kouvolan Kuntotalolle matkani tapahtui. Siellä on yksi hyvä puoli, jota ei liene missään muussa tanssipaikassa. Auton saa tanssien ajaksi kellariparkkiin, joten ei ole lumien puistelua tai ikkunan raappaamista.

Olinkin hyvissä ajoin paikalla ja kahvion tuotteilla aloitin illan. Kahvia ja lohivoileipä. Voi niitä herkkuleivonnaisia, mitä taas oli tarjolla. Varasin myöhemmälle illalle marenkipäällysteisen kakkupalan, etten vain jää ilman:) Siihen pöytääni istahti herra, joka tuntui tietävän/tuntevan minut. Minulla oli tietokone kovassa toiminnassa ennen kuin muistin, että Korsuorkesterin hovikuvaajahan hän oli. Oikein mukava kuvakansio eri tanssipaikoilta oli mukana. Sitä ennätin silmäillä. Ensi kerralla pitää ottaa silmälasit mukaan. Viimeksi olikin nähty kesätansseissa. Alan olla vakuuttunut, että jonkinasteinen muistihäiriö minulla on.

Alkuvalssille en siitä joutunut, kun piti vielä käydä naistenhuoneessa katsomassa totuutta suoraan silmiin. Eipä ollut väkeä vielä paikalla eikä koko iltana ollut runsasta osanottoa. Kuulin, että saman verran ollut aikaisempinakin iltoina. Tietysti jotkut vielä tunnetummat tai suositummat tai nuorekkaammat orkesterit vetävät tanssinharrastajiakin enemmän paikalle. Olisin kyllä uskonut, että Kaakonkulman tanssijat kävisivät runsaammin “omissa” tansseissaan. Kaipa ne etelän “linnat” vetävät pitkistäkin matkoista asiakkaansa.

Mukava tanssi-ilta tuli, vaikkei tuttuja montakaan ollut. Välillä tuli istuttua paikan katsomon “yläorrella” naistutun kanssa juttelemassa. Eivätkä hautkaan kaiteen vieressä odotellen olleet mitkään runsaat. Tietysti tanssimatta jääneet polkat kangertelevat, joskin ne olivat illan lajeissa ainoat hyvin nopeasti soitetut. Muutoin Korsun musiikki oli hyvää, ihan erityisen hyvää. He soittivat kaiken maltillisella tyylillä, mikä tehoaa ainakin minuun ja oli paikalla monta muutakin, jotka olivat tulleet pitkistäkin matkoista orkesterin takia. Merkille pantavaa olivat eri lajien soitetut nopeudet. Ne olivat kyllä kohdallaan hidasta valssia myöten. Ei siis mitään kikkailuja tai erityisiä sovituksia. Tällaista tanssimusiikkia on ilo kuunnella ja todella hyvä tanssia. Itse asiassa teinkin pientä gallupia, mitä mieltä olivat orkesterin musiikista minua hakeneet herrat. Vastaukset olivat kaikki yllättävän positiivisia. Eräs herra sanoi vielä, että Korsu on toiseksi paras tanssiorkesteri. Minä tietysti kysyin, että mikä se hänen mielestään on sitten ykkönen. Vastaus oli - Pekkaniskan Pojat.

Illan paras tanssihetki oli tutun pariskunnan herran kanssa. Ne tangot saavat unohtamaan illan tanssilliset heikkoudet. Kyllähän tuntumaa tanssilattiaan sain monta kertaa ja lattiasta täytyy sanoa, että nyt oli lattia sopiva mummokengilleni, ei liukas eikä tahmea. Jenkat, masurkat, tavalliset valssit, hitaat valssit, humpat, hitaita fokseja, rumbakappaleita, cha-chaata, jiveä ja buggia sopi iltaani. Erään pitkän herran yllätin jivellä, ennakoimalla yhdessä kuviossa ja itse asiassa siitä tulikin hauska kuvio, mille meillä riitti naurua.

Mukavia olivat kaikki tanssit, herrat osasivat vientinsä. Naistentunnin jälkeen alkoi väki vähetä yllättävän nopeasti. Sama ilmiö on tullut esille lähes paikassa kuin paikassa. Ovatkohan ihmiset tulleet huonompikuntoisiksi vai miksi ovat läsnä vain osan aikaa. Kaipa se on jokaisen oma asia.