Krouvin lavalla 31.7.2009

Se luvattu sade-ukkosrintama tummensi taivaanrantaa ajaessani kohti etelää. Vasta vaille yksitoista illalla sitten satoi tanssipaikalla. Taas kerran sääennusteet pitivät paikkansa.

Perjantai-illan tanssipaikkani Krouvin lava niin monen monta kertaa on alkanut muuttua suuntaan, joka saa minut harkitsemaan jatkossa sinne lähtöäni. Tanssijat sieltä puuttuvat ja nyt suunnilleen kokonaan. Tavanomaista tanssikansaa oli paikalla lisättynä hyvin suurella joukolla erilaista illan viettäjää, lomalaista ja mökkiläistä.

Vaikka paikassa on suurin näkemäni määrä valvovia järjestysmiehiä ja hyvin näkyvästi hekin, niin kyllä sahti-ym. juominkilasit kädessä kuljettiin tanssisalissa. Tilaa on ravintolaväelle yllin kyllin heille varatuissa paikoissa, mutta on mukava kuljeksia ympäriinsä. Järjestysmiehet eivät ennättäneet jokaisen lasinkantajan liepeeseen tarttua.

Tästä väestä sitten muodostui osa tanssilattian käyttäjistä. Ennen kuulumaton oli puheenporina tanssilattialla. Jos desibelejä olisi mitattu, se varmaan ylitti välillä orkesterin äänentuoton. Itse asiassa se, ettei paikalla ollut askeliini montakaan sopivaa herraa ja en jaksanut kävellä lattialla ja vastailla milloin mihinkin kysymykseen tai kuunnella, kun vaimo on lomalla ulkomailla ja että nyt sitten ollaan kesäleski ym. se sai minut poistumaan paikasta vartin yli yksitoista. Sade rummutti tuulilasiin ja sen ääni tuntui mannalle verrattuna lähtöääniin.

Ilmeisesti kakkosorkesteriksi mitoitettu Markus Sextet soitti pienemmällä sivulavalla seitsenmiehisesti ja nelihenkinen “pääorkesteri”  Topi Sorsakosken porukka leveili isolla lavalla.  Kulkukoirat aloittivat illan ja mielestäni vaatimattoman uneliaasti. Mielikuvani oli, että he soittivat edellisen kerran reippaammin.

Markus Sextetin kappaleet olivat omaa luokkaansa. Kauniita, melodisia, rytmikkäitä ja eläviä, niin mukaansa tempaavia. Soittimia heillä on paljon. Laulut sujuivat vaihdellen Markuksen ja Efen ollessa äänessä. Muu porukkakin oli mukana paitsi se mies takana, hän oli äänessä kappaleiden välissä - tuttuun tapaansa, aina yhtä hauskana. Soittokunnalla on show’nsa, jota kaikki eivät ihan ymmärtäneet. Eivät liene olleet heidän keikoillaan aiemmin.

Pienen miinuksen porukka sai alkuillan naistenhaun polkista. Eivät kuulemma tienneet vuoron vaihdosta. Soittavatkin ne tavallisesti miestenhaulla. Kumpikin orkesteri soitti kaksi settiä ja kello yksitoista aloitti Topi Sorsakoski. Sama vanha entinen Topi, legenda jo eläessään. Minulle vain riitti pieni hetkinen ennen poistumistani eikä se Topista johtunut. Ihan tanssittavan hyviä kappaleita esitti kahdet parit, mitkä kuulin. Otinpahan muistojeni albumiiniin muutaman kuvan hänestä. Fanijoukkoakin oli paikalla.

Tanssipuolesta sen verran, että illan tanssiminen alkoi pitkän, varttuneen, innokkaan herran kanssa foksilla. Pientä vaikeutta oli menossa. Jivelle haki perään tuttu ja mukava herra, joka tanssii jiven hyvin siististi. Sitten taisi olla, kaipa illan parhaaksi itseään pitävä herra, jonka tanssi näytti hyvälle. Ja tuntuikin humpalla ja sen versioilla kääntyen bugiksi. Illan mukavimmat tanssit tanssin herran kanssa, joka huomioi usein minut. Taaperrus-sana on nyt sitten naftaliinissa, jos sitä sattuu joskus vielä tarvitsemaanSilmänisku

Tuttu nainen huomasi naistenhakuvalon palavan ja kun edessämme seisoi kaksi hyvin tanssivaa herraa, niin menoksi vain. Seuraavaksi ennätin hakea humppamiestä ja ilmoitettiinkin, että polkat tulevat. Se mentiin, kansantanssiotteella ja hieman takerrellen. Ehkä hyvin sekalaisen tanssiseurakunnan takia, mutta silti suurempi syy oli jokin muu. Se hänen ote oli huono. Emme olleet yhtä, mitä nimenomaan polkassa on oltava. Ei jäänyt tavanomaista polkan jälkeistä hyvää oloa. Sen jälkeen taisi hakea se kesäleski ja joitakin muitakin, joista ei jäänyt mitään mieleen. Kunhan vain kappaleet loppuivat. Hitaalle valssille haki hyvin vanha tanssituttu, joka kanssa polkkakin on sujunut hyvin. Harmi vain, että polkat menivät nyt niin kuin menivät. Hain häntä tavalliselle valssille. Silmän ilo on herra, jonka tanssiote on hyvä ja alkuillasta foksia tanssimme. Siinä kun fanittelin vaille yksitoista Markus Sextetiä, tanssiherroihin ja meteliin kyllästyneenä, hän tulikin siihen ja jiven puolikas tanssittiin. Lupasi viedä C.P:lle, Iskelmä-Finlandian voittajalle lauantai-illan tanssipaikkaan onnitteluni. Mahtaako muistaa. Itse en pääse aikoihin hänen ja Tommysin iltoihin.

Muistoja taitavat olla Krouvin lavan entisaikojen hyvät tanssit. Niitä kaipaan ja siksi sinne olen mennyt.