04.11.2012 Kivistön työväentalolla

Mieliala edellisen illan jälkeen ei ollut korkealla. Se oli oikeasti nollarajan alapuolella eli pakkasella. Päätin kuitenkin lähteä kuulolle tanssipaikalle, jos ei mitään muuta. Illan orkesteri Focus ynnä Sakke Kotilainen olivat jättäneet mieluisia muistijälkiä kahdelta edelliseltä kerralta. Oli minun myös tarkistettava oliko soittokunta muuttanut jotain illan kulussaan.

Eka kerran tavatessani heidät kansalliset tanssit esitettiin lopummalla iltaa. Polkat olivat silloin hyvät, mutta minulle nopeat. En osaa nauttia sellaisista, jos henki vain pihisee tanssiessa. Taisin jutellakin silloin asiasta soittomiehen kanssa. Sympaattinen herra hän olikin.Toisella kerrallakaan ei tullut ihmeempää muutosta. Mutta tänä iltana melkein hymyilin, kun jenkat soitettiin ekasetin lopussa ja polkat jossain vaiheessa hieman myöhemmin kuten myös masurkat. Polkista annan orkesterille plusplus-kiitoksen. Letkeä polkka on ilo tanssia ja viejäkin hallitsi viennin oikeaoppisuuden oikea-aikaisine käännöksineen. Muu musiikkipuoli on ollut ensi kerrasta alkaen sitä tanssimusiikkia, josta pidän. Joukossa on paljon ikivihreitä kauniita kappaleita. Niin jatkui tämäkin ilta. Foksit ja muut nopeammat lajitkin olivat hyvin edustettuina ja kappaleet esitettiin hyvin. Soittokunnalla on taito hyppysissään.

Tangoissa oli myös sitä oikeaa tangon tunnelmaa, jos siihen vaikuttivat mukavat herratkin. Erottamattomat-tango oli minulle yksi mieluisimpia. Vuosikymmenten takaa nousevat muistot mieleeni. Kotikoivu-humppa sujui soittajilta kuin konsanaan Varjokuvalta. Taukomusiikin puolella oli paljon hyviä kappaleita, mutta minä kuulen erityisesti mielimusiikkiani. Pekkaniskan Poikien Matti-Sakari lauloi kahdet tangot ja ainakin yhdet hitaat valssit. Odotin jännittyneenä oliko soittajilla PNP:n ja Souvareitten uusi yhteinen levy käytössään. Melkein luulin, että toisena hitaana valssina tulisi On syömmes jäätä. Ei tullut. Ei taida olla ko. levyä heillä. Tuttuja Souvareitten parhaimmistoa esitti orkesteri ja myös joku kappale tauolla. Tulen liekit on upea kappale ja niin oli Lumiperhonenkin.

Kaikkia tanssilajeja oli mahdollista tanssia ja onnistuinkin yli odotusteni. Yhtään kappaletta orkesteri ei soittanut, josta en olisi pitänyt. Varsinkin tangot, rumbat ja kauniit slovarit saivat tunnelman nousemaan. Iloisuutta tanssiin tuli humpilla, polkilla ja masurkalla. Chachaatkin olivat hyvin soitettu ja tanssipuolikin meni kohtuudella joskin ahtauden takia askeleet sai sijoittaa pieniksi ja enempi liikkuminen oli estynyt.

Lopummalla iltaa kiitin solistia illasta ja totesin, ettei sambaa ole kuulunut. Paikalla sattui olemaan herra, jonka kanssa sitä olisi mukava ollut tanssia. Solisti kertoi, että aloitetaan sitten samballa seuraava osuus, illan viimeinen. Siinä jutellessamme ei kumpikaan kuullut, että taukomusiikkina soi taustalla samba. Ei sitä enää sitten tarvittu heti perään. Väkikin oli jo vähentynyt.

Tämä oli oikea tanssi-ilta. Siinä yhdistyivät hyvä musiikki ja iloinen tanssiminen. Yhden herran kanssa kun kemiatkin vielä toimivat, niin tuntuu, ettei tanssimaailma ole vielä sulkenut oviaan minulta.