Anttolanhovissa 31.10.2007

Pikkulauantain tansseihin Anttolanhoviin ajelin hyvällä säällä. Tanssit alkavat siellä aina kello 20 ja päättyvät puoli yhdeltä. Se on juuri sopiva aika. Tanssikengät siis jalkaan ja Tanssikenkiä kuulemaan. Tangokuningas 1986 Teuvo Oinas myös esiintyi osan iltaa.

Mietin kovasti, että milloin ja missä olen heidän tansseissaan ollut. Aiemmin olen ollut useinkin heidän keikoillaan, mutta en muista olenko ollut sitten Kerholan käynnin 2005. Olen varmaan ollut jossain, ei vain tule mieleeni. Minä kun pidän orkestereista, joissa soittavat taitavat hanuristit ja tässäkin sellainen on. Taitava muusikko, aikanaan Kultaisen harmonikan semifinaalimies. Ja kun vielä tarkemmin mietin, niin miten ovatkaan kaikki nämä hyvin soittavat, mieleiset hanuristit "samanmallisia" ja jopa ikähaitarikaan ei ole kovin laaja. No, onhan taitavia hanuristeja vanhemmissakin herroissa ja muuan pitkä hoikka herra Kari Isola, joka soitti Lapin matkallani syksyllä. Hänellä oli myös upea ääni ja myös hän ollut Kultaisen harmonikan semifinaalissa.

Tanssikengillä ei ole omia sivuja, mutta netistä löytyi soittajataiturista lehtitietoja. Hyvä oli, kun olin paikalla, sillä saattoi olla viimeinen kerta tällä erää, kun heitä voin kuunnella ellen jonnekin nyt marraskuulla onnistu pääsemään kuulemaan. Hyvinhän porukka soitti. Se oli selvyys. Lisäksi he myös lauloivat ja eniten juuri hanuristi ja äänikin oli erinomainen. Toisessa hitaassa valssissa oli upeita haitariosuuksia ja Varisevat lehdet oli todella hienosti esitetty. Ehkä myös illan tunnelmaan vaikutti se, että kappaleet eivät olleet mitään samanlaista beat-tuotantoa ja iskelmää. Kauniita vanhoja kappaleita sekä soitettiin että laulettiin sekä Oinaan että orkesterin osuuksilla.

Tuntui todella nostalgiselta koko ilta. Varsinkin jos en näe enää orkesteria. Tällainen orkesteri päihittää mennen tullen monet muut orkesterit. Valintojamme vain on, mitä haluamme kuulla tanssi-illassa ja mitä tanssia. Musiikki oli siis monipuolinen ja tanssilajeja oli runsaasti. Tanssiminen olikin toinen juttu. Väkeä oli runsaasti verrattuna moniin aikaisempiin käynteihini. Osa oli tietysti paikan normaalia kuntoutujia.

Herroissa oli muutama "tanssitaitoinen" ja kaikkihan liikkuivat tavallaan tanssilattialla. Jopa jenkankin pääsin tanssimaan, kun tutun pariskunnan herra haki. Tangoja ja tangoboleroita, kauniita rumba- ja rumbamaisia kappaleita, chachaata, valsseja ym. oli tilaisuus tanssia. Humpat taisivat jäädä väliin.  Taukomusiikki oli talon puolesta ja se oli kahdella ensimmäisellä tauolla ala-arvoinen äänen toiston takia. Kappaleet menivät päällekkäin eikä niitä kuullut tanssilattialla. Asia hieman korjaantui kahdella seuraavalla tauolla.

Paikalla oli ensi kerran, poiketen aikaisempien käyntieni, selvästi humaltuneita herroja ja eräskin sitkeästi haki kolme kertaa. En jaksanut olla ymmärtäväinen. Joku muu daami näytti olevan. Sitten erään seurueen herrat olivat halukkaita tanssimaan ja yhdellä heistä oli lievästä humalatilastaan huolimatta sujuva vienti. Joukon komistus oli käynyt jo aiemmin istumassa pöydässäni ja oli innostunut ja kiinnostunut  tanssimisesta vaikkei ole koskaan tanssinut. Myöhemmin sitten yritimme tavallista valssia, mutta ei siitä tullut mitään. Sen yhden kappaleen ajan siirtelimme ihan epätahdissa jalkojamme. Kerroin kyllä tanssinharjoittelumahdollisuuksista ja niistä ihanista muista mahdollisuuksista mitä tanssiminen voi antaa. Niin kuin hänen kaltaiselleen hoikalle, pitkälle ja komealle tummasilmäherralle löytyisi tanssiparketeilla daameja.

Tanssitason laskettua, kun tuttu tangonviejä lähti kotiinsa, ajattelin minäkin poistua. Kuitenkin kuuntelin sitten loppuun asti orkesteria. Yhdet erikoisimmat rummut olivat lavalla, mitä olen nähnyt. Niistä juttelenkin varmaan erään rumpuspesialistin kanssa... 

Niin, kaipa olen Oinaan tansseissa joskus ollut, kun lähtiessään ohi kulkiessaan taputti olkapäälleni. Tanssikengät – kiitos tässä kaikista illoistanne, joissa olen ollut. Toivon kuitenkin jonkinlaista jatkuvuutta musiikin ja soittamisen suhteen tulevaisuudessa. Niin, pitkistä hoikista tyylikkäistä hanuristeista, sellainen oli nyt paikalla kuulolla. Kesällä olin tavannut hänet samoissa aatoksissa eräällä lavalla ja en muistanut missä. Hänellä oli parempi muisti. En ole kuullut hänen soittavan tai yleensäkään esiintyvän johtuen, etten ihan kaikkien orkestereiden keikoilla ole "ennättänyt" olla. Jatkossa asian aion korjata. Kun ihminen on siviilissä oikein sympaattinen, niin onhan häntä kuultava ja katseltava estradillakin.

Elon virrassa on kuohuja ja koskia ja suvantoakin. Meillä kaikilla. Niin soittajilla kuin meillä tanssijoilla ja kaikilla elollisilla. Oma tanssimiseni ei ole pelkästään tanssimista, vaan myös kaiken ympärillä olevan näkemistä ja kokemista. Elämä ei ole juna asemalta toiselle, vaan sivuraiteita on kaikkiin suuntiin. Se on rikkautta.

                                                                                                              .

                                            "Minä seuraan jälkeä, jonka vesi

                                            on tuhannessa vuodessa                                                   

                                            uurtanut kallioon.

                                            Haluan nähdä,

                                            minne se tänään minut johtaa,  

                                            mihin kaupunkiin."