Revontulen tansseissa tiistaina 12.9.2006

 

Ruskaviikkolomani kun typistyy kotiseudun ruskaa katsellessa ja vähän loppuviikosta lahden takana, niin itselle lohdutukseksi oli jotain tehtävä. Suurempi syy silti matkaani Revontuleen oli kuitenkin Volga-yhtye. Onko se sellainen, mitä siitä jossain luin.

 

Kun Unelmavävyt ja solisti alittivat pitkään hyvän tanssiorkesterin mitat ja jätin käymättä heidän tansseissaan, niin nyt täytyy ja ilolla todeta, että on Pekka Nebelung saanut itselleen hyvän tanssiorkesterin. Ja Pekasta itsestä on sanottava, että hänestä on kahdessa vuodessa, sitten SMORK-huuman sokaisemisen jälkeen tullut mies. Kai hän oli liian nuori silloin ottamaan vastaan velvoitteet.

 

Volga-yhtyeestä ja Pekasta itsestään sain tietoa Pekan nettisivuilta ja ymmärsin, että musiikki ja laulu ovat aina olleet hänen elämänsä. Erään orkesteria tuntevan tanssidaamin kanssa juteltuani selvisi myös, että koko orkesteri on musiikkikoulutusta saanut ja kosketinsoittaja oli uusi ja ensimmäistä kertaa mukana. Hyvin oli sulautunut joukkoon.

 

Ensimmäiset kaksi settiä Volga esitti todella hyviä ja eri tanssilajeille sopivia kappaleita ja hyvin ajoitetut jenkat ekasetin lopussa. Toisella setillä valssien ajaksi menin lähemmäksi heitä kuulemaan ja katselemaan. Rumpali tuntui istuvan kuin jousilla, niin elävää oli mukana olo ja hän myös lauloi. Basistin lauluääni oli lempeän kaunis ja häntä oli mukava kuunnella. Valssin aikana joku humalikko tai muuten häiriintynyt herra huusi tanssiessaan lavan edessä basistille, että älä laula, jos et pysy tahdissa ja kappaleen loputtua meni kovalla äänellä jatkamaan pojan eteen. Kitaristi ilmoittikin tyynesti, että seuraavaa valssia emme laula. Sivustakatsojana en ollut uskoa näkemääni ja minua suoraan sanoen raivostutti tanssijan käytös. Kävelinkin tuttujen järjestysmiesten luo ja kerroin tapahtuman. Lienevät käyneet keskustelemassa käytöstavoista herran kanssa. Jos minun vallassa olisi ollut, olisin poistanut herran paikalta. Palautteen antaminen on toisenlainen juttu.

 

Seuraavat kaksi settiä oli solisti mukana ja en muistanutkaan, että kyllä ääntä on hänellä hallussa. Koetin painaa mieleeni, mitä hän lauloi, mutta kadoksissa ovat. Ainoa minkä muistan, kun hän esitteli uuden levynsä, josta nyt oli ensiesitys tanssipaikalla. Kaunis kappale Rakkautta riittää. Mutta entä kun hän otti trumpetin käsiinsä ja puhalsi Särkyneen toiveenkadun.Ei hävennyt Lill-Jörgen Petersenin esityksille. Muitakin kappaleita tuli ja kun yritän muistella niin hän esitti myös tangon Granada.

 

Kappalevalinnoista solisti kertoi, että he koettavat valita harvemmin kuultuja ja tästä esimerkkinä saimme kuulla amerikkalaisen hitaan valssin. Nimi meni taas ohi korvien. Olisi kai kynää ja paperia pidettävä mukana tai jos tallentaisi kännykkään nimen ennen kappaleen alkua…..

 

Lähikaupungissa oli ravintolassa Omega ja Eija Kantola ja myös Peurungan kuntoutumiskeskuksessa oli tanssit, niin ehkäpä siksi tänne oli tullut vain kourallinen ihmisiä. Ravintolan puolella oli muutamia ruokailijoita, mutta tanssilattialla oli parhaimmillaan reilu kymmenen paria.  Mutta ei hätää. Kyseessä olivat naistentanssit ja välillä tunti miehille. Tanssia olisi voinut kaikki kappaleet, sillä kaikilla oli mahdollisuus päästä lattialle, myös miestenhaulla. Mutta ainahan se on niin, ettei koko aikaa jaksaa pyyhältää, joten katsojiakin oli. Itse en esimerkiksi välitä tanssia monta tavallista valssia elleivät ole erityisen hyviä tai sitten wieninvalssin tyylisiä. Hitaita valsseja taas tanssin mielelläni vaikka useamman. Nyt hitaalle valssille haki ihan tuntematon herra ja onnistuneesti veikin. Hän säilytti ihanasti ykkösen, vaikka joistakin kuvioista palatessa olisi voinut jäädä välitahtiinkin.

Vielä toisella setilläänkin solisti esitti kauniita rumbakappaleita ja cha chaat ja eräänkin kappaleen alussa ilmoitti, että tämän voi tanssia vaikka buggina. No, yksi herra arveli, että voimme tanssia buggia ja yhteistyössä askeleetkin löytyivät.

 

Melkein kaikkia lajeja oli mahdollisuus tanssia illan aikana.Lähdin kotiin ennen tanssien loppumista puoli yhden nurkilla, vaikka ajattelin, että kerrankin lomalla ollessani voin olla vaikka loppuun saakka.

Mitään protanssijoita ei ollut paikalla. Ei edes aikaisempien kertojen tuttu nuori herra. Ilta sujui ihan tavallisten lavatanssijoiden kanssa. Eräs aiemmin tietämäni pinssiherra oli paikalla ja muutamat kappaleet tanssimmekin.

 

Pekka Nebelung osoitti hienoa arvostusta vähälukuiselle tanssijajoukolle esittämällä kaiken kuin sali olisi ollut täysi. Voisi kuvata vielä yhdellä sanalla häntä. Herrasmies. Niin, mikään ei ole ikuista, eivät edes omat mielipiteet. Volga ja Pekka ovat yhdistelmä, jota aion käydä kuuntelemassa ja tanssimassa, kun vain mahdollista.

 

Tanssipaikalle ajaessani lännessä aurinko oli painunut piiloon ja taivas hehkui väreissään ja illan viilentyminen oli tuonut sumua alaville paikoille. Yöllä palatessani sumu oli paikoin lisääntynyt. Onnekseen todella pieni pupunen oli tiellä kirkkaissa valoissa ja sain jarrutettua ja väistettyä. Menomatkallani pohjois-itätaivaalla oli reilu puolikas kuuta nousemassa taivaanrannalla ohuen pilvikaitaleen varjossa ja yöllä se oli kuin kirkas aurinko sysimustaa taivasta vasten. Siinä se kulki rinnalla koko kotimatkan kuin varjellen. Olikohan nyt  revontulet siellä, missä minun olisi pitänyt olla - ajatukseni olivat Lapissa.