Esakalliolla perjantaina

Jokin kumma vetää kokemaan sellaista, mitä ei välttämättä tarvitse. Ne ovat vieraat tanssilavat. Nämä pitkät matkat alkoivat tanssinettiläisyyden myötä. Tiedän suunnilleen mitä on odotettavissa. Ehkä ihminen, varsinkin tanssihullu, ei tyydy tavanomaiseen tanssi-iltaan.

Esakalliolla olin ensi kerran viime kesänä. Ajattelin, etten ehkä kuitenkaan toista kertaa tarvitse lähteä. Ja kuitenkin sieltä löysin itseni. Ei paikassa mitään vikaa ole. Puitteet kaikinpuolin hyvät. Hyvä lattia, tilava ja viileä naistenhuone ja miellyttävä kahvion henkilökunta. Fernet ja Markkola ovat nostaneet toistuvasti osakkeitaan silmissäni. Omenapuusta en tohdi sanoa mitään. Solisti on ok.

Alan jo tietää kokeneena tanssimatkailijana, mistä kenkä puristaa ;( , kun joidenkin mielestä tanssi-ilta ei nyt ollut onnistunut. Ei tämä paikka ole Riutanharju tai Pavi tai Kolmilammi tai Ruusulinna, jossa havaintojeni mukaan etelän pienehkö projoukko (verrattuna koko tanssipaikan kävijämäärään) käy tanssimassa keskenään. Mutta kun sen tietää, ottaa tietoisen riskin tanssittajien/tanssitettavien taidoista parketilla saapuessaan paikkaan, jossa enemmistönä ovat ihan tanssitaitoiset, tavalliset tansseissakävijät. Luonto on nyt kauneimmillaan kukkaloistossaan ja samaa voi sanoa tanssijoistakin. Jokainen on ainutlaatuinen yksilö, taapertipa (lainaus JTH) millä tyylillä tahansa.

Tuli mieleen vielä Vanhan miehen kirjoitus illasta. Olisimme voineet perustaa sinne kahvion puolelle tai penkkiriviin vertaisryhmän ja parantaa illan tunnelmaa. Kyllä minultakin meni katseluun aikaa seinäruusuhameessani. Vahinko, ettei kohdattu. Rakastan tanssimista ja tanssisin vaikka joka siunatun kappaleen illan aikana, mutta sen estävät seikat, joihin en voi itse vaikuttaa. Jos olisin mies ...

Illan paremmasta puolesta, tanssiinhauista, lämmin kiitos usealle entiselle tutulle palstalaiselle ja myös uudet herrat KOS ja Tanssimies – yllätysbongeja molemmat. Yllätyshaku oli myös Irrin tutun Valasrannasta, vaikkei siellä tavattukaan. Turun seudun nuori herra on kohtelias edelleen Valasrannan jälkeen. Mikähän Sinusta tuleekaan isona, kun taito on jo noin nuorena! Isolle G:lle: Vielä polkassa löytyy toinenkin suunta. Meidän kaikkien Matti, kiitos kun huomasit minut sankasta naisjoukosta ja varsinkin Markkolan ”Julia” oli mukava tanssia. Se kun tuo oma nikki on tullut niin rakkaaksi ;)

Loppulauselma: Kahden käynnin perusteella arvioni. Esakalliolla käy tavallista tanssikansaa, jonkun verran pareja, vähemmän erityistä taitoa omaavia. Tanssitaiteilijavierailijat ovat erikseen. Naisissa ehkä nuorempaa kuin miehissä. Tanssipaikkana ihan hyvä. Jatkossakin näkyy olevan hyviä esiintyjiä. Siis sopii meille kaikille. Paitsi minulle liian kaukana. Kerta kesässä riittää.