Syvälahdessa 18.8.2007

Halusinpa todella nähdä ja kuulla Pallosalama-orkesterin ja ex-tangokuningas Lämsän yhteistyön. Olin kuullut positiivisia asioita ja voin vain todeta, että kerrankin on vakka kantensa löytänyt.

Muutoin tanssipaikkana Syvälahti ei minua erityisesti kutsu, vaikka silloin tällöin paikalla olenkin. Viikko sitten torstaina olin siellä aika erikoisissa tansseissa. Nyt arvelin, ettei mitään erityistä tungosta ole, sillä osa Syvälahden kävijöistä on löytänyt tiensä Finkkutansseihin Ilveskasinolle. Sinne aion itse matkata tulevina kahtena lauantaina. Mukava nähdä vanha kotilava ja hyvät orkesterit.

Hiljainen oli paikoitusalue, kun hyvissä ajoin jouduin sinne enkä kaksi tuntia myöhässä niin kuin viimeksi.  Twisters-orkesteri viritteli soittimiaan ennen tanssien alkua. Siinä tuli yllätys, sadekuuro pieneksi hetkeksi ja ihmiset liikkuivat nopeasti sisälle autoiltaan. Ja taivaalla oli kolme sateenkaarta rinnan. Kaksi oli hyvin kirkasta. Aarrearkut olivat varmaan avoimenaan jossakin. Voisi ajatella jälkeenpäin, että yksi niistä oli lavalla, siinä Pallosalama-orkesterin osalla lavaa. Aarteita he olivat, ne neljä Lumipallon entistä soittajaa ja timanttina solisti Marko Lämsä.

Pallosalama siis aloitti valssilla ja siinä seisoimme tutun ja samanlaisen tunturihenkisen daamin kanssa kuin itse olen, odottaen, että joku hakee. Vähän oli ihmisiä ja pariskuntia oli enimmäkseen tanssimassa. Toiselle valssille vasta sisään tullut herra sitten vei sanoen, että kyllä alkuvalssille on päästävä, vaikka vähän myöhästyikin.

Herroja ilmaantuikin niin sopivasti, että ensimmäinen Pallosalaman osuus meni tanssien, jokainen kappale. Siinä ennätin taas kerran kuulla, että lavalle ovat nousseet soittajat, jotka osaavat. Olinhan heitä kuullut menneinä vuosina lukemattomat kerrat, aina uuden ja uuden tangokuninkaan kanssa. Mikä vastuu heillä on ollut ja samalla ilo viedä vuodessa uusi kuningas eteenpäin. Moniko heistä on jälkeenpäin erottunut joukosta…

Nyt on uusi tilanne. Vuosi on tehnyt tehtävänsä ja entiset lumipallolaiset (ilman Lunkkaa) ja Lämsä ovat löytäneet yhteisen sävelen, joka kantaa hedelmää ja säveltä kauas. Illan toinen orkesteri oli minulle vieras, minkä nyt heidän ja solisti Heli Ruotsalaisen Kukkamekko-kappale on kuulunut radiosta harva se päivä. Twisters-orkesteri soitteli ensimmäisen settinsä ilman solistia ja ihan hyvää musiikkia tuli, joskin minun korville hieman liian lujaa. Ihan tanssittavia kappaleita. Tanssimassa en ollut koko aikaa. Sopiva hetki oli kahvion tarjouksille.

Sitten aloitti Marko Lämsä. Koko tunnelma kohosi ja kihelmöivän hyvä olo tuli hänen ensi kappaleestaan alkaen ja sitä jatkui koko hänen esitystensä ajan. Hieman vieraannäköinen hän oli partoineen, mutta tyylikäs oli puku yllä, napit auki takista, solmio kaulassa ja se antaumus oli sanoinkuvaamaton. Vielä jälkeenkin päin ihmettelen, miten hän sai aikaan sen tunnelman. Yhteistyötä orkesterin kanssa voin vain ihailla.

Toisen osuutensa lopussa viimeisellä kappaleellaan hän kiersi mikkinsä kanssa lavan ympäri laulaen ja tervehtien penkeissä istujat ja seisojiakin. Artistin astuminen samalle tasolle tanssiväen kanssa sai varmasti aikaan miellyttävän sykkeen kaikissa. Kappaleen lopussa hän pyysi tanssijat tulemaan lavan eteen. Osa tuli, osa jäi kauemmas seisomaan. Sitten hän sanoi, että olette osa orkesteria ja tervetuloa mukaan seuraaville keikoille Ylihärmään ja olikohan Komeettaan Tampereelle!!! Nyt sitten vain laulamaan kaikki eli Yksi ruusu on kasvanut laaksossa. Ja niin siinä laulettiin, yhdessä ja erikseen Markon kanssa. Minäkin, joka olen aina ollut sitä mieltä, että nämä laulattamisjutut ovat turhaa kosiskelua. Laulajat laulaa ja tanssiväki tanssii. Mutta nyt, kaikki oli niin luonnollista ja Marko vei avoimuudellaan ja lempeydelläänkin mukaansa, niin minut kuin monet muutkin.

Illan kertomuksen voisi päättää tähän. Uskomaton ilta, en muista vastaavaa tunnelmaa. Tuntui kuin olisi hengittänyt koko ajan jotain huumaavaa. Niin eka setti kuin myös myöhempi ilta ovat kuin unta. Todella taitavaa väkeä paikalla ja tilaakin oli aivan kohtuullisesti. Ei tietoakaan viikon takaisesta Finkkujen ruuhkaillasta, jossa en ollut läsnä.

Alkuillan Pallosalaman esittämälle upealle tangolle haki harvoin näkemäni taituri ja myöhemmin hitaalle valssille varmaan salin upein tanssiherra, jonka kanssa en ole koskaan ennen tanssinut. Takavuosien lavatangomestari, joka oli vaimonsa kanssa yhteensä kolmannen kerran tänä kesänä tanssimassa. Ovat aivan loistavia kaikkien lajien tanssijoita. Niin ne elämän muut asiat voivat nousta etusijalle ennen tanssimista.

Naistenhaulla käytin mahdollisuutta hakea ko. herraa. Luulin, että tulee tango tai muu sylitanssi, joissa uskoin selviytyväni hänen kanssaan. Yllätys olikin polkka. Vienti oli sitten taidokas. Useiden tuttujen kanssa tuli tanssittua muita lajeja. Yritin jopa muutaman kerran naistentunnilla hakeakin herroja, mutta  ei onnistunut aina. Tosin koko illassa oli erilainen tunnelma itselläni. Oma tanssiin pääseminen ei ollut tärkeän tuntuinen niin kuin se usein on. Tunnelma, jonka Marko Lämsä sai aikaan, kantoi koko illan tyytyväisyytenä ja tyyneytenä.

En jäänyt enää kuulemaan toisen orkesterin viimeistä settiä, vaikka olisi ehkä pitänytkin. Kun juttelin ulos mennessäni Pallosalaman yhden tutun soittajan kanssa ja kiitin mahtavasta illasta ja toivotin yhteistyön jatkuvan solistin kanssa yhtä hyvänä kuin se on alkanutkin ja ainakin niin kauan kuin minä jaksan käydä tansseissa, niin sisältä kuului todella hyvää tanssimusiikkia. Erilaista kuin aiemmin illalla. Ehkä seuraavan kerran pitää kuunnella Twistersinkin osuus loppuun saakka. Tällainen ilta antaa siivet unelmille ja haaveille – elämä on hyvä juttu.