Sielun rauhaa ihmishälinässä


Olen vanhemmiten oppinut pitämään enemmän ja enemmän itsestäni. Yksinoloa ja rauhaa kaipaan päivään jokaiseen. Mutta jos se on pakollista, onkin eri tilanne kyseessä. Kun on pakko rajoittaa kaikkea tekemistään ja liikkumistaan, niin jollain tavalla sitä elimistö korvaa. Siksi huomaan näkeväni jos minkälaisia unia mitä ihmeellisimmissä olosuhteissa. Vaikka ei ole lunta, niin lasken ladulla alamäet ilman suksia, takapuolellani ja takaperin varjellen kättäni eikä siinä ole mitään kummallista. Toinen hiihtää oikeilla suksilla vieressäni. Tanssimiset ovat oma juttunsa – unissakin. Onneksi kuitenkin suurin osa öistä menee tietämättä, missä on voimiaan ja taitojaan käyttänyt.

Kun Varjokuva on orkesteri, jonka soittama musiikki tuo sieluuni rauhan, niin ei heidän esiintymisensä ravintolassa ollut mikään este heidän kohtaamiseensa. Tanssiminen kun on nyt minulle toistaiseksi ollut sivuseikka, niin saatoin koko sydämelläni vain kuunnella heitä. Mutta ymmärrystäni ja kärsivällisyyttäni kyllä kasvatettiin muulla tavoin. Tämä Mulligans-ravintola on kai tyypillinen biletyspaikka. Ei ole missään tapauksessa aikuisille tarkoitettu tanssiravintola. Ravintolassa on kielletty soittamasta tavallista tanssimusiikkia. Orkesteri aloitti klo 23 ja soittoaika heillä oli klo 2.45 saakka. Olin paikalla vaille kymmenestä kahteen ja levynsoittajan valitsema (vai talon määräämä) musiikki oli yhtä jympsytystä ja kovalla koko alkuillan ja ei taukomusiikkikaan juuri parantunut. Pitkään aikaan kukaan ei aluksi tanssinut ja sitten eräs nuori pari esitti soolotansseja ja taitavia olivatkin. Tanssilajeina heillä oli yhdistelmiä ja nopea chacahaa, salsa  ja yms he sovelsivat tähän jumputtavaan musiikkiin. Joillekin myöhemmin kuulluille kappaleille tuli lattialle muutama pariskunta.Itselläni oli hyvä paikka tanssilattiasyvennyksen reunalla, josta oli hyvä näköala lattialle ja orkesterilavalle. Varjokuva esitti kyllä kaiken sen mitä sai esittää nautinnollisen kauniisti ja heidän musiikkinsa voimakkuus oli kohdallaan, kiitos miksaajan ja poikien omankin taidon. Minulla on kai huono kuulo, mutta hetkittäin Kyöstin laulu jäi väkijoukon metelin alle. Tosin sekä laulussa että soitossa on äänen voimakkuuden eri vivahteita, jotka tuovat erilaisen tunnelmasävyn.  Kaksi humppaa esitettiin ja yksi valssi, joka ilmeisesti oli kieltolistalla. Olikohan alkuillasta rumbat, mutta ainakin puolen yön jälkeen ne esitettiin. Tango kuuluu kiellettyihin lajeihin. Puhumattakaan jenkasta ynnä muista.

Paikalla oli yksi tuttu tanssimies, jonka kanssa muutaman kappaleen tanssin. "Varasimme" yhdestä kulmauksesta paikan, jossa oli turvallista tanssia. Muutoin joukon seassa olisivat iskut ja tönimiset olleet osana. Istuin siinä näköalakaiteen reunalla ja juttelin hetken oululaisen herran kanssa, joka päällisin puolin vaikutti tanssijalta. Ainahan se ensiksi tulee mieleen, että kaikki ovat hyviä tanssijoita siitä kaupungista. Myöhemmin tanssimme pari kappaleparia ja keskinkertainen hänen taitonsa oli ja sitä varmensi illan mittaan hänen tanssiparivalintansa. Käsilaukkudaamin kanssa jalkojen siirtoa se oli parketilla. Ei siis kaikki oululaiset ole samanlaisia:)

Erään pariskunnan herra kävi juttelemassa kanssani ja oloni oli enemmän kuin nolo, sillä en muistanut, missä on tanssittu. Onneksi hän ei sitä huomannut. Aivojeni vapaassa käytössä olevasta 90 %:n tilasta olisi pikimmin siirrettävä edes yksi prosentti tanssituttulokeron laajennukseen. Ehkä muisti pelaisi sitten paremmin.

Minusta ihan tuntuu, että meitä oli ainakin kaksi paikalla, minä ja orkesteri, jotka kaipasimme oikeaa tanssipaikkaa ja sinne kuuluvaa tanssiväkeä. Mutta minun asiakkaana ei ole pakko mennä tällaiseen ravintolaan paitsi nyt oli "pakko". Orkesterit taas soittavat siellä, minne ohjelmatoimisto heidät laittaa. Kaikissa töissä on kääntöpuolensa. Työn ilo ei pelkästään elätä ketään. Siksipä soittajilla täytyykin olla erityinen sielu ja sydän, että he iloisesti esiintyvät paikassa kuin paikassa ja olipa kuulijakunta tanssivaa tai muuta porukkaa ja vaikka heidän musiikillista taitavuuttaan rajoitetaan. Miten helmet saisivat olla helmiä eikä niitä jaettaisi minne sattuu.

Viimeistään neljän viikon päästä minulla on tilaisuus olla heidän tansseissaan, jolloin kaikki on kohdallaan, omastakin puolestani. Sitten pitääkin miettiä, että josko tyydyn heidän levynsä kuunteluun ja lopetan ympäri Suomea matkani heidän tansseihinsa. Vihdoinkin levy on valmis, kunhan se vain jossain vaiheessa joutuu myyntiin ja markkinoille.