Sunnuntai-iltapäivän tanssit 22.2.2009

Viikonloppuna jatkuivat tämän talven hyvät säät ja hiihtokelit. Ilta Saimaalla on kyllä kaunis, mutta niin oli sää päivällä lauantainakin. Sunnuntaina tuuli pyöritteli lunta puhurina ja peitti paikoin ladun umpeen. “Kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä”, lukee Peurungan kupolihallin seinällä. UKK tiesi, mitä sanoi.

Jos tanssit alkavat kello 15 ja en ollut suunnitellut etukäteen lähteväni, niin hiihdon jälkeen en ennättänyt levätä, minkä nyt sitten ajaessani. Elimäen-Vilppulan ns.talo on varttuneiden tanssipaikka. Rehellisesti sanoen, minä kauhistuin sisimmässäni sisälle mennessäni, vaikka aikaisemmista käynneistäni tiedän talon tavat ja kävijät. Ehkä jotain liian verkkaisaa minulle. Siellä kuitenkin entisen elämäni tuttu orkesteri soitteli. 

Illan musiikkivalinnat olivat tanssittavan hyviä. Tai oikeastaan harmittavan hyviä, kun täällä ei käy juuri kuin vakainen vanhempi väki. Tällä kertaa paikalla oli nuori pari, jonka tanssimista oli mukava katsella eikä heitä häirinnyt ympäristö.

Kyllä kaikkia tavanomaisia tanssipaikoilla soitettavia lajeja esitettiin ja laulavalla basistilla riitti ääntä koko illaksi. Niin kuulimme tangojen syvyyttä, rumbien hienostuneisuutta, kunnon humppaa, kuntoa koettelevaa rokkia, jos nyt joku olisi sitä niin tanssinut ja letkeitä jenkkoja ja samaa sopivaa letkeyttä olevat polkat. Niin oli myös sambaa ainakin yhdet parit ja cha-chaata ainakin kahdet. Siis musiikillisesti oikein hyvä ehtoo.

Mutta mutta….. se tunne mikä aluksi sai minut lähes jäykistymään penkkiin, muuttui kuitenkin läsnäoloaikanani kohtuulliseksi olotilaksi. Viisi oli herraa, jotka tanssittivat. Yhden kanssa cha-chat hänen erityisellä viennillään, mitä hädin tuskin ennätin oppia. Tuttu hän oli ja kerran jossain muualla tanssittu.

Ne neljä herraa tanssitti useammin ja heitä myös hain naistentunnilla. Jenkat sainkin tanssia eri kuvioilla ja masurkat ihan normaalisti. Tangoja esitettiin useita pareja. Kahdet tanssin ja naistenhaulla en osannut hakea erästä hyvin tanssivaa herraa tangolle. Hän oli hakenut useammalle kappaleelle alkuillan aikana ja mm. tangolle. Samainen herra oli ilmeisesti harrastanut tansseja kursseja myöten. Vienti oli fuskussakin hyvää. Hän olikin suosittu naisten keskuudessa.

Kahdet hitaat valssit sujuivat huonosti ja hyvästi. Niissä ensimmäisissä en tiennyt kyllä missä jalkani olisivat pitäneet olla. Minuutit olivat pitkät. Viejänä oli paikan vakiokävijä herra tai ainakin aina ollut, silloin kun olen käynyt. Hänestä saa vaikutelman, että vie upeasti, mutta nyt ei jokin mennyt kohdalleen. Toisen herran viemät hitaat valssit olivat juuri oikeat ja herra löysi ykkösen heti alkuunsa eikä rivennyt siitä.

Varmaan paikkaan eksynyt ja paikan ainoa, ainakin aiemmin kilpaillut herra haki cha-chaalle ja hain häntä mille kerkesin eli operettivalssi se oli. Orkesteri soitti sen hyvin.

Soittimia oli lavalla riittävästi eli haitari on se, mitä silmäni etsivät, kun orkesterilavaa ensi kerran vilkaisen. Lisäksi oli useampi “torvi” eli sointuja syviä syntyi soittajalta. Ei niin masentava iltapuhde kuin ensi vaikutelma oli, mutta uskoisin, että tämä ilta jää viimeiseksi tässä paikassa - vaikka miten hyvä tai tuttu orkesteri paikalla olisi.

Sylvia on pitkänlinjan savolaisorkesteri, jonka saavutuksista ja taustasta on hyvät tiedot orkesterin sivuilla. SM-orkesteriksi heidät valittiin 1995 kolmannella yrittämisellä, kaksi aiempaa oli kolmansia sijoja. Monia muusikoita ja solisteja on ollut heidän mukanansa vuosien saatossa. Kun harvoin heitä näen, niin vaikka kaikki vanhenemme, niin minulle tutut, rumpali ja basisti Pikkujussi olivat kuin entiset. Reilu 30 vuotta on heidän soittojensa alusta.