Minun piti mennä Juurikkasaaren tansseihin keskiviikko-iltana. Päivällä katselimme kaupunkia ja kävimme ostoksilla kahden tyttäreni kanssa. Ruokailu- ja kahvitauot olivat välillä ja kerrankin ei mitään kiirettä. Jyväskylän tori oli kyllä lattea ja vaatimaton. Tosin torialueen vieressä tehtiin rakennus/parannustöitä kahdella puolella, mutta sekään ei yksin tee toria hiljaiseksi.  Kahvit ja syömiset olivat kyllä hyvät. Muutoin kaupungilla ja kaupoissa oli mukava kulkea, kun ei ollut kiirettä ja ei näyttänyt kenelläkään muulla olevan eli lomakausi jatkuu.

Siis Juurikkasaareen en mennyt, koska kuulin, että siellä on ollut hyvin vähän tanssijoita keskiviikkona ja että radiossa oli puhuttu jopa tanssien lopettamisesta. En olisi jaksanut olla kahta iltaa peräkkäin tansseissa, joissa tanssiminen olisi jäänyt vähäiseksi tai pelkäksi katseluksi. Paikassa ei ole vikaa,  vaan samanaikaisuudessa usean muun paikan kanssa.
Väkeä ei kertakaikkiaan riitä moneen paikkaan samalle illalle. Miksi tansseja ei järjestetä eri iltoina
esimerkiksi torstai-iltana tai vaikkapa sunnuntaina, jolloin Jyväskylän seudulla ei ole tansseja kesäsunnuntaisin.

Sen sijaan läksin hyvissä ajoin ajamaan Rönnin lavalle Eniron ja paikan ilmoituksessa olleen reittipalvelun ohjeilla. Ensinnäkin Rönnin kohdalla tanssit ilmoitetaan alkavaksi klo 20.30. Jostain olin kuullut, että alkavat ehkä klo 20, johon aikaan pyrin olemaan perillä. Mutta ne ohjeet. Kyllä piti lukea ja hiljentää tienhaarojen kohdalla ja sitten arvauksesta vasemmalle päätieltä. Mutta seuraava vasen ei ollutkaan oikein ja vaistollani käännyin oikeaan ja alkoi hiekkatie. Jonkun matkaa ajettuani kapeaa kylätietä tuli nainen vastaan ja kysyin, onko suuntani oikea. Oli se, matkaa 10 km jäljellä, tuli iloinen vastaus. Helpottuneena jatkoin matkaa ja tie muuttuikin päällystetyksi, mutta edelleen yhtä kapea ja mutkainen. Oli siinä monenlaista maalaismaisemaa ja päätin, että isompaa tietä palaan, sillä yön pimeydessä suuntavaistoni voisi hävitä, sillä oli siellä tienhaarojakin.

Perille jouduin hieman aloitusajasta myöhässä. Nyt vaatteiden vaihdossakin meni aikaa. Ystävällinen järjestysmies neuvoi parkkipaikan pois varsinaisesta jonosta.

Sisällä ei ollut vielä paljon tanssijoita ja väkeä oli myös alakerrassa, jossa on monenlaista tarjoilua, sillä paikkaan pääsee myös veneillä ja paljon oli illan mittaan erilaisia matkailijoita. Ja mainita täytyy heti aluksi, etten nähnyt koko aikana paikalla mitään humalaisten häiriköintiä, mistä olin kuullut/lukenut aiemmilta illoilta.

Muutamia tuttuja oli paikalla, joista osa haki ja oli tosiaan mukava tanssia, kun oli tilaa. Muutama vieraskin herra haki ja eräs "hevosmies" useammankin kerran ja oli ihan hyvä kävelyhumpalla.ja foksissa, mutta kädenalitansseissa riuhtaiseva tyyli kyllä koski käsiini. Vertailukohtana oli parin muun herran pehmeän huomaamattomat käsiotteet, jotka kuitenkin olivat määrätietoiset. Tämä herra lopetti hakunsa, kun sitten vielä haki polkalle ja kerroin, että olen luvannut tanssia sen toisen kanssa ja en ennättänyt siirtyä pois rivistä (kun en kuule, mitä lavalta kerrotaan seuraavasta kappaleesta). Eräs tuntematon herra haki kolme kertaa peräkkäin. Siistiä perustanssia. Muutoin haut olivat kertaluontoisia.

Ensimmäinen kappale, jolle jouduin sisälle ja ehdin kävellä naistenriviin, oli tango. Ja ensi vaikutelmani oli, ettei tuttuja ole, niin siirryin ulosmenevälle ovelle, sillä tangosieluni ei kestä kävelyä, ei ainakaan illan ensimmäisenä tanssina. Siinä ovelle melkein törmäsin Salsapojun komeaan kroppaan, kun hän tuli sisälle. Täyskäännös ja tanssimaan. Hänen kanssaan ei pitkästy lattialle, sillä niin jalat kuin koko kroppa elää tanssissa eikä siinä parikaan voi tehdä muuta kuin antaa palaa. Naistenhaulla, jolloin jo oli täysi tungos päällä, sattuma oli taas mukana, kun hän palautti daaminsa ihan viereeni ja siitä sitten pääsimme lattialle ja taas oli tango. Jollekin muulle kappaleelle hän haki aiemmin, mutta pääni sekoaa hänen kanssaan enkä enää muista mitä tanssimme...

Tampereelta tanssimekasta oli paikalla pari tuttua, joiden kanssa oli mukava tanssia, koska rytmi ja askeleet sekä vienti olivat persoonalliset ja selkeät. Erään keskisuomalaisen herran itsevarmuus chachaalla hieman harmitti. Tokaisi heti alkuun, ettenkö osaakaan chachaata. Hieman oma oli tyyli, kuulemma ihan perusaskelia, mutta leveällä tyylillä, olisiko lavamaisuutta mukana. Meni hetki ennen kuin tajusin hänen askeleensa. Lievää itserakkautta hänen tanssissaan on aina ollut ja ei se aina ole pahastakaan, jos se syntyy hyvästä suhtautumisesta tanssimiseen. Jos oli vietävässä vikaa, ei vientikään ollut kymppi. Mutta varsinaisen tanssitilan ulkopuolella olevassa "tanssikopissa" tanssin kyllä chachaan ilman "valituksia" tutun nuoren miehen kanssa. Meillä on kai samanlaiset opit takanamme ja itse pyrin tanssimaan chachaan pienillä askelilla, sillä minusta harpponen ei näytä hyvälle eikä sitä sellaiseksi aikanaan opetettukaan. Usean vuoden tanssikokemuksella se sujuu hyvin tämän tutun kanssa. Niin menivät sujuvasti hänen kanssaan myös polkat kuin jenkat kuin masurkat sekä fusku/jivet että bugit. Hänen kanssaan olivatkin Salsapojun lisäksi illan mukavimmat tanssit. Minua harmitti kyllä, kun paikka oli tälle nuorelle miehelle uusi, niin hakeminen oli kai vaikeampaa kuin kotilavoilla, joissa hän on suosittu tanssija ja erityisen hyvä kansallisissa tansseissa kuten myös kädenalitansseissa. Ei sillä, minulla itselläni on sama tunnelma, jos olen etelän ruuhkatansseissa ja pitäisi vielä siinä osata hakea itselleen sopivaa tanssiparia.

Tuttuja pinssillisiä ei juurikaan monta ollut paikalla. Night Rider oli yksi ja fusku/jive oli loppuillan aikana mukava tanssia. Alkuillasta lähtien olin yrittänyt tunnistaa Delighteä ja EnvyMeä ja niin loppuillasta huomasin seisovani pinssillisen vaaleaverikön vieressä - bong - ja pian löytyi myös Delight. Kun tiesin neitokaiset hyvin nuoriksi, niin kuvittelin, että ovat myös pieniä!! Ja siinä seisoivatkin kaksi sutjakkaa "isoa" tyttöä. Olipa hauska tavata ja olen ihastunut heidän Tanssinetin keskustelupalstan tanssimatkajuttuihinsa.

Eikä tässä kaikki. Jokin Tanssinet/pinssi-katse minulla ehkä on olemassa, sillä mikähän vaisto se pani minut hakemaan ihan vierasta miestä, joka useamman kerran illan aikana oli sattunut silmääni lattialla enimmäkseen vain hakurivissä, joten hänen tanssimisestaan ei ollut tietoa.. "Miten tanssitaan?" - " Miten vaan", oli vastaukseni. Ja sitten mentiin "miten vaan"... Askelista en tiennyt mitä tanssimme, mutta hauskaa oli. Ja sitten herra tuijotti pinssiäni ja minä kysyin kuka hän on. Pinssin olemassaolosta tietämätön ei sitä tuijottele.  Keskustelujen kehuttu Mike siinä oli ilmielävänä. Eikä turhaan kehuttu. Kiitos vaan, hyväsilmäinen ja hyväjalkainen mies. Taas hiljaiset kiitokset keskustelupalstanpitäjälle Matille ja pinssin isälle Isännälle.

Annen kahden esiintymissetin aikana oli kyllä ruuhkaista ja itsekin fanittelin Annen edessä ja katselin oikeita ihailijoita. Iäkkäämpää oli kyllä joukko ja Annen hymy heille ja minullekin oli sydämellinen. Vaikka en nyt välitä erityisesti hänen musiikistaaan tanssillisesti, ymmärrän hänen merkitykseksensä koko lavatanssikulttuurille kuin myös tanssien järjestäjille. Eivät lavat ehkä pysyisi pystyssä monien meidän omien top-orkesterien tahdeissa. Tarvitaan erilaisia artisteja. Ja onhan hänen ohjelmistossaan sambaa ym lattareita tangonkin lisäksi. Kokonaisuutena hänen osuutensa voin sanoa olevan hyvän.

Jäin miettimään, esittikö Mistral nyt ollenkaan Astor Piazzolan Adios noninoa, argenttiinalaista tangoa vai olinko nauttimassa alakerran kirkasta juomaa. Se on ollut haitaristin bravuuriesitys, jota kaipaan ja jonka vuoksi yksin jo voisin tulla paikalle. Mistral on kyllä minun mieleinen orkesteri.

Toiseksi viimeisenä tässä kertomuksessa, mutta ei vähimpänä FBI:n joukko. Soittajat, jotka tanssiväki tuntee ja jotka tuntevat tanssijat. Heidän osuuttaan siis voi sanoa kotoisaksi. Selkeää ja konstailematonta tanssimusiikkia laidasta laitaan. Kappaleiden rytmit ovat niin jalalle käypiä ettei paremmasta väliä ja jenkat, masurkat ja polkat sopivan rytmiset. Ei koskaan tarvitse miettiä, meneekö heidän keikalleen vai ei. Musiikki on taattua ja niin on sydämelliset halaukset ja juttelukin tauolla.

Pimeällä pihalla autolle kävellessäni tunsin, että joku lähestyy takaapäin ja autoni luona käännyin ja näin Salsapojun iloisen ja lämpimän katseen. Halaten hän toivotti hyvää kotimatkaa - tällainen on "Tanssinet-taikaa"....