Omalla vastuulla - Töllillä

Taas auto alla ja matka sujuu kahdeksaakymppiä - hitaasti, mutta varmasti. Kuun sirppi on kasvuunpäin ja Venus loistaa kirkkaana lähistöllä. Vähäliikenteisellä tiellä huomaa lumipeitteisten puiden kauneuden, taivaan sinen eri vivahteet illan hämärtyessä. Yksin ajaessa ajatukset palaavat eiliseen ja ei voi todeta kuin että tyhmyydestä sakotetaan.

Tänään tarkoitus oli hiihtää saman verran kuin ylinopeuskilometrejä tuli, mutta matka jäi 24 km:iin. Vuoksenniskan työväentalolla on soittamassa Varjokuva. Jos aikoo ennättää sinne, ei koko päivää voi hiihtää. Oli tartuttava härkää sarvista (autonratista) ja opittava hallitsemaan kaasujalka.

Ladulla oli paikoin vähälumisia kohtia ja eräs vaikea lasku oli tiedotettu - hiihtäminen omalla vastuulla. Siitä tuli ajattelemisen aihe. Omalla vastuullahan on koko elämä. Ei minun auta surra ja jättää autolla ajamatta. Jos Suomen valtio ei välttämättä tarvitsisi sakoista kertyneitä rahoja, olisi ehkä tehokkaampia rangaistusmuotoja kuin sakot, josta selviää rahalla. Entä jos pitäisi esimerkiksi hiihtää ne ylityskilometrit tai juosta tai tehdä jotain avustustyötä tai mitä hyvänsä, joka ei olisikaan ihan mukavaa tai mieleistä. Muistaisiko jatkossa paremmin noudattaa lakia.

Perillä Töllillä totesin, että keski-ikä tanssijoissa ei ole kertaakaan aikaisemmin harvoilla käynneilläni ollut näin alhainen. Ja sitäpaitsi väkeä oli sopivasti eikä epäsuhtaa ollut nais/miesmäärissä.

Varjokuvan porukasta puuttui kosketin/puhallinsoittaja (polvileikkauksessa), mutta siitä huolimatta musiikki oli sitä mitä odotin ja tiesinkin. Tuli kauniita hitaita kappaleita, cha chaata, twistiä, jenkkaa, polkkaa, masurkkaa ym. Kaikille varmaan mieleisiä lajeja. Ja parasta poikien soitossa on, että kappaleet ovat selkeitä tanssikappaleita. Ei heitä suotta ole valittu 2002 tanssiorkestereiden Suomen mestariksi. Mutta valitettavaa on, ettei heitä oikein tunneta vieläkään tanssipaikoilla. Nytkin joku oli arvellut tulleensa kuulemaan rautalankaorkesteria. Sama usko oli ehkä jättänyt vanhimmat Töllin kävijät kotiin. Sovittiinpahan väljemmin tanssimaan.

Pinssin haltijoita oli muutama paikalla ja joku muuten palstaa seuraava. Muutamia oli harvinaisen pitkästä matkasta, joten oma matkailukaan ei tuntunut kummalta. Maalla joudutaan matkantekoon, jos jotain halutaan. Kiitos nuorelle tuntemattomalle tangontaitajalle, joka vei pääni pyörryksiin ja Kuntotalon pinssimiehelle, jonka kanssa rytmi, vartalokontakti ja jalat sattuvat juuri niin kuin pitääkin.