Lehdokissa bw:tä

Kun jokin asia alkaa hiertää, niin sen valtaan jää ja muuta ei voi. Vaikka tiedän, etten missään tarvitse bw-taitoa. Tuskin edes opin sitä niin kuin toivoisin. Puhumattakaan, että edes voisin ihmistenilmoilla yrittää tanssia, niin jokin vain saa sitä opettelemaan. Ei riitä, että aloitin oman kylän kurssitkin.

Viime lauantaina suuntasin matkani Tanssikkaan alkeis/jatkokurssille Kouvolaan. Vikaa ei ollut kuin omissa jaloissani, motoriikassani ja ikävuosissani. Hyvää oli opetus, joka oli hieman erilaista kuin kotiseudulla, mutta selkeää ja välillä rautalankamallein (pyynnöstäni). Kertaus on opintojen äiti ja ne toistot…

Jokainen tietysti omaksuu opit tavallaan ja käyttää jalkojaan, niin kuin pystyy. Ilo oli katsella nuorta paria, jonka elastisuus hiveli silmää ja näytti, että vieterit oli asennettu kolmeen kohtaan; nilkat, polvet ja lonkat. Ja mikä parasta, kun vaihdot sujuivat nopeasti, joskus hieman liian nopeasti, niin vuorollaan pääsimme tämän nuoren herran ohjaukseen. Hetken ennätti luulla, että tämähän sujuu…. Tuli ajatus, että jos kursseilla olisikin (uhrautuvia)viejiä ja taidon omaavia naisia mieskurssilaisia varten, niin itseään paremman kanssa voisi jotain oppiakin.

Opettajapari Halinen/Vestman osaavat asennoitua opettamiseen. Siitä lämmin kiitos. Mukavaa oli kurssilaistenkin kanssa ja kaikille se oli vähintään kunnon treenihetki ja juomatauot olivat tarpeen.

Lehdokissa oli mukavankokoinen harjoitussali, pesutilat ja keittiö/oleskelutila. Siinä olikin mukava levähtää ennen matkan jatkamista illan tansseihin – Charles Plogman ja Tommys Pesäkalliolla.