Markkola ja Fernet

Poikkeuksen poikkeus mennä viikolla tanssimaan matkojen päähän. Ilta oli kuitenkin onnistunut, vaikkei perillä ollutkaan ihan tavallista tanssikansaa. Peurungan kuntoutumiskeskuksen torstaitansseissa on tähtiesiintyjä vai mitä ilmoituksessa lukikaan. Mutta tähti oli ja oli orkesterikin. Oikeastaan Markkolan ja Fernetin takia sinne ajelimme mutkaista tietä.

Tanssisalissa oli alku arvokasta. Hovimestari ohjaa pöytiin. Tanssilattialla oli arvokkuus tiessään. Kuntoutujat valtasivat lattian ja oli kai siellä muitakin. Ei sitä aina erota kuka mistäkin on. Tanssilattian luisto oli yksi parhaita, mitä tiedän. Ei tarvinnut kuin ajatella, kun oli pyörähtänyt ympäri. No, kai se oli viejän taitoa, sillä tanssin vain yhden kappaleen yhden tutun kuntoutujan kanssa ja evääni oli pakko tyytyä minuun, kun ei muita käteenkäypiä hänelle löytynyt... Ilohan hänen kanssaan oli tanssia, kun hän hallitsee tanssiotteet ja -askeleet. Salin takareunalla oli tilaa tanssia hieman erillään muista ja pohkeet kumma kyllä tuli hieman kipeiksi, kummallakin. Jos tanssia haluaa kunnolla, en suosittele paikkaa ahtauden takia. Jos taas haluaa kuunnella musiikkia ja katsella ympärilleen, oiva paikka siihen. Ei tupakansavua ja maisematkin ovat kauniita.

Fernet soittaa juuri niin hyvin kuin muistan ja Tomin esittäminen vain paranee. Luulinko vain, mutta jokin hänessä hehkui.... Musiikkilajeja tuli kaikille sopivasti. Polkka ei nyt ollut sopivaa esittää, mutta kaksi jenkkaparia esitettiin. Musiikillisesti oikein onnistunut ilta ja lämmitti katsoa Tomin ja kahden pyörätuolitytön jutustelua Tomin esityksen jälkeen. Hän osaa suhtautua ihailijoihinsa.

Ja niin, hehkumisen syykin selvisi. Tomi ja vaimo, oikein paljon onnea kaksi viikkoisen poikavauvan vanhemmille!