22.06.2012 Hangan lavalla

Pitkästä aikaa olin Rosso-orkesterin illassa. Solistin Tarja Lunnaksen lauluääni on kyllä hyvä. Olen ihaillut häntä hyvin kauan. Hänellä on lukematon määrä levyjä ja iki-vihreiksi katsottavia kappaleita. Kaikkia on mukava tanssia.

Orkesterin toinen nainen, kosketinsoittaja/haitaristi Anna-Liisa Väkeväinen on hyvä muusikko ja kappaleen lopussa hän kertoo tulevasta kappaleesta. Hän laulaa myös hyvin. Hänen haitariesityksiään kaipaan ja kyllä hän niitä esittääki illan aikana.

Toisena orkesterina oli Euroset, jyväskyläläinen soittokunta ja ovat suosittuja varttuneiden tansseissa ja kyllä kelpasi nytkin tanssia heidän tahdeissaan. Moni kehui heidänkin soittojaan.

Suurin osa väestä oli pariskuntia. Seinän vieruspenkit olivat täynnä ja lattiakin ja meno sen mukaista. Yksi hyvin tanssiva herra oli paikalla, vaikka tajusin sen vasta lopummalla iltaa. Kohtuullisesti minua haettiin, vaikka alussa oli jonkin aikaa sekahaku. Illan huonoin asia olivat kolmet hitaat valssit, joita kukaan ei osannut tanssia, siis ne kaksi minua hakenutta ja itse vielä hain kolmansien valssien alkaessa soida. Herra seisoi oikein topakasti  kovasti tyrkyllä. Kysyin hakiessani, osaako hän hidasta valssia. Myöntävä oli vastaus. Hän ei osannut tavallista valssiakaan, jota ehdotin, kun tajusin ettei tanssimisesta tule mitään. Painonsiirtoja hyvin epämääräisesti liikkuen ja olin tentattavana mistä tulen ja mitä teen. Onneksi illan muut tanssittajat olivat ihan kohtuullisesti vieviä, ainakin rytmissä pyörimme lattialla.


Kaukaa entisestä elämästäni oli paikalla herra, joka aikanaan tanssi hyvin lattareita ja oli tangossakin taitava. Nyt oli hiljentynyt hänen tyylinsä, mutta silti kappaleet tuntuivat tanssimiselta hänen kanssaan. Muutamat kappaleet illan aikana hänen kanssaan tuntuivat hyville. Tosin luulin aluksi, että chachaa lähtee hänen jaloistaan kuin ennenkin, mutta vaihtoaskelta se nyt kuitenkin oli.

Illan parhaimmat kappaleet olivat ihan puolen yön jälkeen Anna-Liisan soittamat polkat, joille en päässyt (ei ollut oikein polkkaihmisiäkään) ja perään argentiinalaiset tangot  Por Una Cabeza (Kuoleman paikka) ja Adios muchacos. Se ainoa hyvin tanssiva herra vei ne tangot. Niihin oli hyvä päättää tanssiminen. Vaikka illan aikana tanssin aika paljon, niin ahtaus ja liikkumistavat estivät ilon tunteita, jos jostain niitä hieman sainkin.

Kokot näin sitten kahvilatilan ikkunan läpi. Tämä oli sitten keskikesän juhlaa...