Metsälinnan sunnuntai-ilta 24.8.2008

Jotkut orkesterit kiertelevät sentään maaseutuakin. Joitakin ei pääse näkemään kuin varta vasten matkojen päähän ajelemalla. Mistral ja Anne Mattila ovat kiitettävästi olleet lähiseudulla kesäaikaan. Talvella en heitäkään nähnyt aikoihin. Nyt siis minulla oli vajaan kahden viikon aikana kolmas ilta heidän tansseissaan.Taitaahan se niin monista tekijöistä olla kiinni mikä orkesteri esiintyy missäkin.

Metsälinnaan oli saapunut tanssiväki ja Annen fanit. Orkesteri on se sama hyvä Mistral, josta olen pitänyt vuosia. Ei se huonontunut, vaikka ihailemani kosketinsoittaja-haitaristin tilalle tuli kesällä toinen taituri Tornados-orkesterista. Anne saa aina lavoilla runsaan ihailijajoukon lavan eteen. Niin oli nytkin. Tanssiminen ja ihailijoiden ohittaminen aiheutti pientä ruuhkan poikasta, mutta ohi pääsi kaikki, jotka halusivat. Muutoinkin ilta oli runsasväkinen. Tanssiväkeä oli tullut läheltä ja kaukaa.

Esitetty musiikki oli monipuolista ja musiikki-isäntä vielä täydentää, jos jotain puuttuu tanssilajeista. Minun kelpaisi kuunnella orkesteria ilman Anneakin, sillä laulupuolikin on hyvin hallussa soittajilla. Anne esittää kauniita kappaleita, joitakin tulevalta levyltäänkin. Kyllä ne kaikki kappaleet ovat tanssittavia, vaikka iskelmää monet ovatkin.

Väenpaljoudesta huolimatta tänä iltana sain tanssia niitä lajeja, joita toivon tanssi-iltaani. Viejät olivat myös sopivajalkaisia, joten valittamista ei ole. Hyvin mieleinen asia oli kolmet tangot kolmen tosi hyvän viejän kanssa. Kun samaisten herrojen kanssa menivät vielä hitaat valssit, bugit, foksit ja kunnon humppa, niin siinä olisi riittänyt yhdelle illalle. Mutta kun paikalla oli muitakin herroja, niin iltaani sopivat tavalliset valssit, polkat, jenkat ja masurkat. Sylitanssit ovat yksi mukava laji, kun herralta löytyy vientiä musiikkiin ja sellaisiakin oli paikalla.

Orkesterin esittämät masurkat olivat kyllä hienoimmat (ja hirveimmät!!) mitä olen tanssinut. Ei siinä rytmi ollut koko ajan yks'yhteen jenkka-polkkaosuuksilla. Ehkä jos olisi sitkeästi vain jatkanut vuorottelua, rytmi olisi palannut oikeaan. Nyt keskeytimme kolme kertaa tanssimisen, kun minusta tuntui, etten voi tanssia vasten rytmiä.

Minulle jäi mielikuva, että nämä masurkat olivatkin haitaristin taideteoksia. Kuulin nimetkin, mutta unohdin ne. Haluanpa todella vielä kuulla ne uudelleen ja oppia myös tanssimaan soitettuun musiikkiin. Kun mm. Kouvolan masurkka on samantyyppinen, niin sitä voisin harjoitella vaikka yksikseni – kuuntelemalla eri kohtia. Kun Mistral lopetti soittamisen, minäkin osasin lähteä nukkumaan. Väkikin oli vähentynyt, vaikka loppuilta olisi mukava tanssia väljästi hyvän levymusiikin tahdeissa.