Pyhäsalmen naistentanssit 15.8.2006

 

Melkein historian lehtien havinan tunnelmin viimeisellä lomaviikollani matkasimme kohti pohjoista. Tällä kertaa osan matkaa oli matkaseuraakin.

 

Jo päivällä sain annoksen sään aiheuttamaa mielihyvää, kun kiersin tutun tien Saimaan rannalla. Tuuli puhalsi voimakkaasti idästä, yli ison saaren takana näkyvän korkeammalle nousevan mantereen. Kieputteli edessäni polulla maahan pudonneita lehtiä pyörteenä ja kohta laantui kooten voimansa uuteen puhallukseen. Ja jos vanha kansa sanoi, että pohjoistuuli on kylmä, tuuli se vaikka etelästä, nyt oli sanottava, että lounatuuli oli lämmin, vaikka tuulikin idästä.

 

Automatkalla ennätimme nähdä monet maisemat ja pilvet vain kiersivät meitä ja takanamme olikin ollut komeita kuuroja. Ajoimme vain kohti selkeää sinitaivasta. Matkaseurani ei olekaan mikä tahansa mies. Tottunut reissujen tekijä pitkilläkin matkoilla eli eväät olivat mukana. Pian kauniin veden äärellä oli pöytä katettuna. Tarjolla oli omatekoisia pullia ja sämpylöitä ynnä muiden lisukkeiden. Ei ole peukalo keskellä kämmentä leipomisasioissa hänellä. Minä en edes muista, koska olen viimeksi leiponut. Siinä kahvia juodessamme huomasimme, että vieressä oli jokin erityinen alue. Kun hyvissä ajoin olimme liikkeellä, päätimme katsoa, mikä viehättävän näköinen alue oikein on. Polku kiersi alueella, ensin rantaa pitkin, jossa oli nyt tyhjä ilmeisesti vierasvenesatama, sitten kylän asukkaille tarkoitettu venevalkama, jossa olikin veneitä. Pienelle nyppylälle rakennettu leikkipuisto, penkit ja pöydät. Vähän matkan päässä rannallepäin grillikatos ja halkovaja valmiita puita puolillaan. Polun varressa vadelmat notkuivat painaen oksat maata kohti. Miksihän niitä ei ollut poimittu – maistoin kyllä. Ei ne ainakaan myrkytettyjä olleet;) Lenkin päätteksi auton luo tullessamme huomasimme EU:n tähtikyltin. Alue pystytetty osin tukivaroin. Jos joku on edelleen EU:ta vastaan, voi käydä katsomassa alueen.  Ainakin tähän kohteeseen euroilla on saatu aikaan viihtyisyyttä. Paikka sijaitsi n. 20 km Pyhäsalmelta etelään nelostietä, vasemmalla puolella.  Nimi unohtui jo.

 

Kävimme soittamassa vaskikelloja, jotta tietävät odottaa tanssipaikalla – rahat menivät hyvään tarkoitukseen sekä kelloja soittamalla että itse tanssipaikalla. Viimeksi mainittu paljolti vain itseä ajatellen.

 

Vaskikellosta poistuessamme mietin, että minkä värinen auto se nyt Elisalla olikaan. Ja eikös kurvattu suoraan hänen autonsa viereen. Siellä oli menossa voimien keräys ja leipää suu täynnä viittiloi meitä jatkamaan matkaa.

 

Olin käynyt yli 10 vuotta sitten tällä lavalla ja muistissa vain, että oli liian liukas lattia. Nyt siitä ei ollut tietoakaan. Oikein hyvä mummokengilleni. Muutoinkin kaikki oli hyvin tässä tanssipaikassa. Niin tilat, tanssiin, taukoihin, juomiseen (ilmainen vesipiste) ja ennen kaikkea herrojen suhteen. Ensimmäinen tanssipaikka naismuistiini, että hakipa ketä tahansa herraa rivistä – kaikki osasivat tanssia. Ainoa pieni miinus itselle oli, että ensimmäisen puolentoista tunnin jälkeen tahtini hidastui. Olin hakenut joka kappaleelle tanssittajan. Miten jaksoinkaan .. Kai se on sama, kun näkee hyviä kypsiä marjoja – otan vielä tuon, tuon, tuon - J Taisin hakea ne, jotka näyttivät minulle sopivilta. Miettimään ei ollut mahdollisuutta hakiessaan, sillä silloin haku oli auttamattomasti ohi. Keskenään tutuilla siellä näytti olevan helpompaa, kun tiesivät toistensa taidot esimerkiksi jenkka, polkka, masurkka tai lattarit.

 

Ihan jo alkumetreillä Elisa huiskutteli minulle komean miehen sylistä. Joku tuttu juttu täytyy olla. Haluaa varmaan esitellä miehen minulle. No, siitä kappaleen loputtua kohdattiin ja herra olikin M50, nikki urheilutermein. Monitaitoinen tanssiherra ja polkat ja fuskut ainakin tanssimme vai oliko se jive vai joku muu. Kyllä pää menee sekaisin monien hyvin tanssivien miesten kanssa…

 

Muutama tuttu herra oli täälläkin. Kukonhiekan tansseissa tavattu. Hain sitten cha-chaalle ihan hakuammuntana nuorehkoa, itsevarman näköistä herraa. Tämä on cha-chaa…tuli kysyvä ilmaisu. Niin on, vastasin. Ihan kohtuudella vei muutamaa kuviota. Haki jopa miestenhaulla samalle lajille. Buggi näytti sujuvan häneltä tyylikkäämmin ja sain sitäkin tanssia hänen kanssaan. Käsien ote ei tosin ollut kovin lempeä, mutta kursseja kertoi käyvänsä koko ajan. Ja niin, arveli, että olemme tanssineet jossain Pohjanmaalla, Kalajoki vai minkä sanoikaan paikan. On näköiseni daami siellä. Voi, meidän isää. Avioliiton satamaan purjehti vasta 39-vuotiaana ja minä olen vanhin lapsi. On kai sitten ennättänyt vaikka mitä poikamiespäivinään;) Rauha hänen sielulleen – ymmärtää kyllä minua, kun itsekin oli tanssimiehiä.

 

Elisa luovutti vähän ennen tanssien loppua ja jäi harmittamaan, kun emme kerta kaikkiaan ennättäneet jutella juuri mitään. Niin, kovaa on hakeminen naistentansseissa, kerrankin, kun oli niitä hyviä haettavia.

 

Orkestereista voi sanoa vain hyvää. Tomi Markkola ja Fernet, laatujoukko ja iloiset hymyt saan aina lavalta ja Julia-lattari on mukava kuulla ja useimmiten myös tanssia. Nyt fanittelin hetken, mutta sitten hain jäljellejääneistä herroista parin lattialle. Toinen orkesteri oli Sateenkaari ja solistina oli vuoden 2005 Toivo Kärki-laulukilpailujen voittaja, Teemu…joku, sukunimi unohtui. Nuorella miehellä oli hyvä ääni, mutta esiintymiseen tulisi panostaa. Lavakarisma ei tule itsestään. Musiikki oli hyvää tanssittavaa sekä soiton että laulun osalta.

 

Paluumatka oli pimeä ja tarkkaavaisuus rasitti silmiä. Ei juuri muita autoja ollut liikenteessä kuin rekkoja. Kyydissäolija jatkoi matkaansa vielä pitkälti. Minä herättelin tyttäreni ja pääsin nukkumaan kohtuullisessa ajassa. Vuoden vanha angorakissa tosin yritti pitää minut hereillä, mutta sitten nukuimme kumpikin.