Viikonlopun tanssiputkessa Finkut

Uskomatonta, mutta totta – minä kolmena iltana peräkkäin tanssimassa. Ei siinä vielä mitään, mutta Finkkutansseissa ja täysin ilman syvällisempää hakeutumista. Vain sattuman kauppaa ja kyytitarjontaa.

Perjantai-ilta siis Pavilla, vaikka vasta olin sanonut edellisen pyhäillan tanssien jälkeen, ettei enää koskaan Paville. Uskoin ja olin varma, että Pekkaniskan Pojat tuovat kaikki etelän tutut ja mukavat tanssijat paikalle. Mutta sunnuntaitanssit on sunnuntaitanssit Pavilla. Ja kävijät eri kuin muina iltoina. Se siitä ryysiksestä, vaikka tanssia saikin, mutta kaivattu tunnelma oli poissa niistä sunnuntaitansseista.

Finkut soittivat mitä yleensäkin soittavat, mutta kakkosorkesteri ja solisti Nurmorinta (?) oli yllätys. Minun korvilleni ja jaloilleni sopivaa tuli joka setillä. Ja ääni oli upea. Niin, ja kiitos vielä M_F polkista, jotka siinä ruuhkassa pujottelit taitavasti ja suunnanvaihdotkin sujuivat täysin oppikirjan mukaisesti. Mukava oli tarjota kyyti matkan varrelta lähtijöille M_F ja VeeKoo. Finkkujen chachaa/rumba meni molempina Vanhanpojan kanssa, kun jalkani ei erottanut kummasta oli kysymys. Vain erityisen taitavat onnistuvat yhdistämään lajeja :) Valssit alussa ja lopussa, ei voisi olla paremmin kuin Valssimiehen kanssa!

Kaksi seuraavaa iltaa istuinkin herroiksi toisten kyydissä. Tuntui kyllä aika hyvältä lukemattomien yksin ajettujen matkojen jälkeen. Revontulessa lauantai-illat ovat tunnetusti koko kansan juhlaa, jota täydensivät nyt tanssinharrastajatkin eli tunnelma oli mittava niin ravintolamaisuuden takia kuin avarien tilojen ja tällä kertaa minusta tuntui, että esiintyjätkin olivat kuin ennen vanhaan. Revontulessahan on kaksi erillistä tanssitilaa, josta pienempää käytetään enemmän ja esimerkiksi tiistaisin naistentansseissa ja isompaa, Aurora-salia joskus viikonloppuisin, kun on odotettavissa paljon asiakkaita ja tunnettu orkesteri. Pienemmän puolen lattia on aina ollut erityisen hyvä tanssimiseen ja nytkin siinä monet kävivät tanssimassa ja varsinkin kun isossa salissa lattia oli tosi kurjassa kunnossa. Luisto vielä menetteli, vaikka sekään ei kaikissa paikoin ollut hyvä, mutta jotain jauho-pölyä, sitäkö myrkkybooria vai mitä lie, nousi pitkin vaatteita polviin asti ja kengät näyttivät valkeilta useimpien jaloissa. Itseäni yskitti ja seuraavana aamuna ääniongelmia. Myös orkesterin pojat kärsivät samasta ja heidän soittolaatikoiden päällykset olivat valkeina jauhosta, kertoi yksi heistä. Mainittakoon, että jotain pölyä noussut ennenkin, mutta ei tällaista ja pienempi puoli on aina ollut puhdas. Siis jokin poikkeustilanne, mutta ei tuntunut hyvälle.

Sunnuntai oli tarkoitus levätä, mutta Imatran työväentalolla (Töllillä) tulee käytyä 1-2 kertaa vuodessa ja kyyti oli tarjolla, joten ei kun menoksi. Onneksi ne ovat varhaisiltatanssit, joten vielä kohtuullisessa ajassa kotiin. Aika paljon oli sinnekin väkeä tullut. Lattia oli ihan hyvä, luistoa ehkä paikoin vähän liikaa, mutta pystyssä pysyi. Parempi näin kuin mitä kahdet edelliset lauantaitanssit Kuntotalolla, jossa ei auttanut kuin panna sukat mummojen päälle, kun jalat eivät kestäneet luistamattomuutta (kiitos palstan niksiohjeiden). Oli muuten hyvä tanssia eikä niitä mustia sukkia juuri erottanut mustien kenkien päältä. Töllin tansseissa käy yleensä hyvin tanssivaa väkeä ja niin oli nytkin. Pinssiläisiäkin oli muutamia ja varmaan monia uuden tanssiseura Tanssikkaan jäseniä. Ensi kerran tanssin masurkan polkkaosuuden valssin askelin (pinssiherra, nikin unohdin) ja samahan se on, kun joskus on menty loppuvalssi polkkana, kun orkesteri ei ole soittanut polkkaa koko iltana. Yritin kyllä kovasti sotkea omilla jenkan askelillani E.Tuomasta, mutta en onnistunut ja polkka kookkaan herran kanssa toistamiseen (edellinen Suikkalan lavalla kesällä) ja tunsin itseni keijuksi, kun kevyesti nostatti ilmaan. Kun nämä kansalliset tanssit saa olla lattialla, ilta on yleensä pelastettu ja nyt kun vielä tangotkin menivät nappiin, kelpasi minun torkkua kyydissä kotimatka.

Kolmas ilta samaa musiikkia ja tiesin odottaa mitä tulee. Taitaa olla ihan sama ohjelma joka illaksi. Mutta täytyy myöntää, että taitavia soittajia he ovat, kunhan muistaisivat pyhittää jonkun päivän viikossa. Ei kukaan jaksa ilman lepoa eikä varsinkaan huipulla, jossa pysymiseksi täytyy tehdä rutkasti työtä. Mutta lepoa tässä tarvitsee tanssijakin, joten ainakaan viikkoon en edes ajattele tanssimista.