26.3.-27.3.2014 M/S Baltic Princessalla

 

Meiltä maalta on helppoa lähteä laivamatkalle. Istuu vain linja-autoon. No, kyllähän istuminen ei pitkään ole mukavaa. Tauko oli puolivälissä matkaa ja kahvi kyllä maistui ja sai samalla jaloitella.

 

Tämä matka etukäteen tuntui hyvältä laivamatkalta. Käyn laivoilla harvoin, sillä en usein jaksa ymmärtää ihmisten tapaa rentoutua. Nyt ajattelin vain katsella ja kuunnella esiintyjiä, joiden takia tein matkan. Kansan valitsema tangokuningas 2013 Leif Lindeman oli esiintymässä laivalla. Minulle hänen kohtaamisensa oli viides kerta. Ensi kerrasta 2.11.2013 lähtien hän ei ole tuntunut vieraalle. Lisäksi paikalla oli Leifin orkesteri Rosette. Olihan laivalla paljon muutakin tarjontaa. Niin kuin laivoilla yleensä on.

 

Nyt oli ilo tavata myös muutamia Leifin faneja ja sainkin ajatuksen ennen laivalta lähtöä, että mukava olisi saada kuva Leifin kannustusjoukoista ja tietysti Leif siinä mukana. Leif antoikin ajatukselleni siunauksensa. Huumorintajua tässä kyllä tarvitaan, mutta sitä löytyi kaikilta.

 

Linja-autossamme oli matkaajia menossa sekä Princessalle että Crace-laivalle. Väkeä oli minusta sopivasti meidän laivalla ja samoin oli ollut toisellakin laivalla. Viikolla ei ole samanlaista hulinaa kuin on usein viikonloppuina.

 

Nyt ei jäänytkään satamassa pitkää aikaa odotella laivan lähtöä ja pian pääsimme hytteihimme. Minähän olen jo niin kauan elänyt, että tarvitsen oman rauhan. Suihkussa käynnin ja pukeutumisen jälkeen siirryin sitten katselemaan laivan ohjelmaa. Laivan eri paikoissa oli useita erilaisia viihdyttäjiä kuten tunnelmointia Piano Baarissa ja nuorekas Why not – orkesteri laivan perässä, jossa myöhemmin illalla Unelmavävyt yllätti lauluillaan ja musiikillaan. Trubaduuri oli myös laivalla ja ruletti/blackjack sekä discoa ja karaoke. Kyllä siinä jokainen jotain löytää itselleen. Ruokapuoltakin on tarjolla monessa paikassa. Myymälät vielä oma lukunsa.

 

Minulle alkoi sopiva ohjelma laivan keulassa Iskelmäbaarissa, joka on minusta laivan viihtyisin paikka. Varsinkin verrattuna laivan peräosan esiintymistilaan. Iskelmäbaariin sitten asetuimme odottamaan Leif Lindemanin ja Rosette-orkesterin esiintymistä. Seuranani oli Leifiä ihaileva pariskunta. Olimmekin tavanneet Leifin ja soittajat ennen esiintymistä. Uusi hovivaatturi Ranan tekemä puku päällään hän oli todella tyylikäs. Ne tummat silmät ja hymy täydensivät koko vaikutelman. On se jokin ihmeellinen asia, miten Leifistä henkii vain hyvää, tyyntä, iloa ja onnea. Hänen koko persoonansa on valloittava ja siihen olotilaan vain jään mukaan.

 

Tänä iltana heillä oli kaksi 45 minuutin osuutta ja aloitus oli klo 22. Pienen tauon jälkeen toinen osuus päättyi klo 23.45. Leif lauloi upealla, syvällä äänellään levyltään kappaleitaan kuten Kipinä, Silmiin ja Laulaa rakkaudesta. Monia muitakin hän esitti kuten orkesterin hitaaksi valssiksi sovitetun Monrepos-kappaleen ja kappaleen Jos rakas sulle oisin. Tangot ovat takuuvarmat, kun hän nousee lavalle. Monta kertaa niitä saa odottaa jopa monilta tangokuninkaallisilta, jotka hylkäävät sen mitä ovat edustaneet Tangomarkkinoilla ja esittävät iskelmää ja beatia.

 

Kun voisinkin nauhoittaa ja kuvata hänen koko esiintymisensä, niin siitä näkisi hänen valoisan olemuksensa, hymynsä kaikille ympärillään, karismaattisuutensa ja kuulisi tietysti hänen äänensä. Hän on koko ajan yhtä valoisa ja iloinen. Hänessä on yhdistettynä kaikki mitä odotan oikein hyvältä esiintyjältä. Tuntui hyvältä nähdä ja kuulla miten hyvin Leif ja orkesteri sopivat yhteen. On varmaan onni molemmin puolin, että ovat kohdanneet. Itse olen oppinut tuntemaan orkesterin jo pitkältä ajalta. Erityisen hyvä on, että sekä Leif että orkesteri esittävät sellaista tanssimusiikkia, joka on hyvin tanssittavaa, monipuolista, melodista, soitanta on tasapainossa ja esiintyjillä on iloiset ilmeet ja näkee, että kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään.

 

Kuviahan otettiin kovasti ja eräs rouva videoi joitakin kappaleita. Niitä varmaan kuullaan ja nähdään facebookissa/youtubessa. Itsekin otin kuvia, mutta minua häiritsee yleensä lavan valot joka paikassa. Silti osa kuvista onnistui hyvin.

 

Niinpä meitä siirtyi sitten pieni joukko kuuntelemaan Unelmavävyjä muun seurustelun jälkeen. Mukana oli pari virkeäsilmäisintä soittajaa, Leif ja tutustumani pariskunta. Tämä Starlight Palace on kahdessa tasossa ja istuimme ylhäällä, josta näki ja kuuli esiintymislavalle. Unelmavävyjä en ole kohdannut kuin kauan sitten ja nyt minusta  kukaan heistä ei näyttänyt tutulle. Mutta soittaa he osasivat, tosin osa musiikista on sitä nuorekasta, en nyt sanoisi ihan jympytystä, mutta sinnepäin. Mutta kyllä esittivät kauniita, hillittyjä kappaleitakin ja hitaampia tanssikappaleita.

 

Yllätys olikin, että Leif tanssi. Taisi olla itselleenkin. Muutaman kappaleen oli tanssilattialla. Minun kanssani sujui tango, joskin taisin hieman kompastella. Johanna Pakosella oli laivamatkan aikana useampi pieni hetki tangon opetusta Iskelmäbaarissa. Hänellä oli hyvä tapa opettaa, ihailtavaa. Nytkin oli ollut ennen Leifin ja Rosetten esiintymistä. Minun olisi pitänyt varmaan mennä mukaan, niin tango olisi sujunut tyylikkäämmin Leifin kanssa.

 

Seuraava aamu koitti yhtä kauniina kuin viime päivät ovat muutenkin olleet. Aamupalaa syödessäni oli lepoa silmille katsella ikkunasta ulos. Aamupäivällä jäi aikaa käydä ostoksilla ennen Rosetten esiintymistä. Leifillä oli oma ohjelma – sauna. Niin hän kertoo monissa kirjoituksissa ja haastatteluissa, että on kova poika saunomaan... Hyvä niin, saunassa moni suomalainen on parhaimmillaan tai tulee kai kuin uudeksi ihmiseksi.

 

Johanna Pakosella oli taas tangon opetusta. Tiedä mitä tangoeksperttejä syntyi näillä kursseilla mantereen tanssi-iltoihin. Nyt istuimme taas lähellä orkesteria. Hyviä kuvia syntyi ja videonauhoja. Pitää minunkin jossain vaiheessa opetella videointia. Nyt olin ajatellut ihan kirjata ylös, mitä musiikkia ja kappeleita esitetään hyvässä soittohetkessä. Hyvää kyllä tuli. Rosettella oli kaksi osuutta päivän aikaan ja Leif tuli mukaan klo 15.

 

Rosetten ensimmäisellä omalla osuudella, lyhennetty setti, kun aloitus myöhästyi heistä riippumattomista syistä, olivat seuraavat kappaleet. Sielu, sydän ja kyyneleet ei ollut tango, mutta oli hyvä pari Anna-Liisa-tangolle, jonka rumpali Mikael lauloi todella tunteella eräälle Leifin ihailijalle. Kosketinsoittaja, orkesterin ”isä” Marko lauloi hyvät sanat sisältävän humpan Tanssit talolla (tehty Varjokuva-orkesterille, sanat Marko Haavisto).Toinen humppa oli erikoinen. Korpraali Palmu ja Muukalaislegionan Kalle-herra. Minun pitää kuunnella se joskus Rosetten keikalla paremmin korvin. Lisäksi olivat vielä tangot La Cumparsita ja Haavetango. Suosioon noussut Valkoinen ruusu oli rumpalin esittämänä kerrassan upea, jossa muutkin soittajat olivat mukana ja toisena Laulu joutsenten. Tavalliset valssitkin sopivat vielä settiin.

 

Toinen osuus olikin normaali 45 minuuttia. Basisti Jari lauloi Jokaisen päivän jokainen tunti ja toisen kappaleena esitettiin Perfidia. Hyvin kauniit kappaleet. Marko lauloi Nosta lippu salkoon ja yhteislaulua siinäkin oli ja parina sillä Mustat silmät Jarin laulamana. Mikaelilla oli viimeksi mainitussa hienoja rumpuosuuksia. Hitaat valssit oli valittu hyvin. Instrumentaali kappale Lumous (Fascination) ja Kaksi nauhaa laulettuna. Kaksi nopeampaa kappaletta Hyvännäköinen ja Väliäkös sillä on olivat vaihtelua, Mikaelin ja Jarin laulamia. Kaksi viimeistä kappaletta olivat Jos minut vielä kohtaat, Marko äänessä ja Mantelisilmä rumpali Mikaelin laulamana. Sopikin hyvin hänelle – hän on itse komea tummasilmä.

 

Pieni tauko oli siinä välillä – jokin visailu ja Johanna Pekonen opetti vielä tangoa puoli tuntia ennen Leifin lavalle pääsyä. Tangoillahan Leif aloitti. Niin tekee myös Suvi Karjula, joka sanoi kerran, että hän aloittaa tangoilla ja myös päättää. Hän oli aiemmin Tangomarkkinoilla Leifin tapaan yleisön äänestyksessä voittaja. Sellaista on Seinäjoella ollut ja mitä onkaan jatkossa. Leif ainakin on menossa kruunua tavoittelemaan ja häntä kannustamme.

 

Aloituskappaleina olivat tangot Kesäinen muisto ja Ruoriton pursi, joka on Leifin uudella albumilla ja josta pidän kovasti. Kaikissa albumin kappaleissa on elämän tuntua, surua, muistoja, iloa ja onnea. Seuraavat kaksi kappaletta olivat myös albumilta, Hymyillen, joka on tehty ihan Leifiä varten ja Puolimatkaan, joka kuvaa ihmissuhteita. Valsseina Leif lauloi Rantamökissä ja Kesällä keinussa kerran. Seuraavana Leif lauloi kappaleet, jotka molemmat vielä joskus menen karaokeen laulamaan. Niin olen sanonut monta vuotta ja olen tuntenut kappaleet nuoruudesta asti. Sanatkin osaan ulkoa. Ensi kerran kuulin ne esitettävän pareina eli Särkyneen toiveen katu ja Vihreät niityt. Sitten olivat vuorossa Pieni polku ja Sinitaivaan alla. Leif totesikin sitten hymyillen, että hyvä on elää sinitaivaan olla. Nopeampi kappale oli vuorossa Se on salaisuus ja tuttu albumin kappale Kipinä. Lopuksi oli kiitoskappaleena Silmiin. Silmät on sielun peili ja silmät eivät valehtele. Siltä se tuntuu, kun katselee Leifiä silmiin.

 

Iltapäivälle oli laivaohjelmaa vielä monenlaista mm. bingoa ja karaokea. Varttunut herra lauloi viimeisenä laulajana Satumaan eikä väkeä juuri ollut paikalla. Siinäpä rumpali Mikael ja minä pyörähdimme lattialla. Kummankaan kengät eivät olleet parhaassa luistossa, mutta mieli oli kyllä. Kun ei ollut ensimmäinen tangomme aikojen saatossa, niin hyvin sujui ja varsinkin kun se oli Leifin tango tenavatähtiajalta. Sitä tenavatähti tangoa taidettiin soittaa tangon opiskelijoille. Niin kuin Ruoritonta purttakin. Johanna Pakonen tangon opettajana oli kohtelias.

 

Minä pistäydyin vielä katsomassa miten Unelmavävyillä sujuu laivan toisessa päässä. Hyvin sujui. Esittivät kauniita, miellyttäviä kappaleita ja tangotkin sinä lyhyenä aikana kun olin paikalla. Kaksi herraa jopa haki tanssimaan, kumpikin kahteen kertaan. Semmoista rauhallista olivat vientiaskeleetkin...

 

Vielä kokoonnuimme Iskelmäbaariin, kun Rosette kokosi soittimiaan ja odottelimme Leifin saapumista. Kuvamuistot saimme päätökseen. Leif ja fanit olivat parhaimmillaan. Jotenkin vain tuli haikea olo, mutta elämä on... Useimmat meistä ovat varmaan Raumalla Pitkäperjantaina Tunteet – kevätkonsertissa. Esiintyjinä ovat Leifin lisäksi Pepe Enroth, Tenho Lindeman ja Tino Ahlgren.

 

Kotimatka yötä vasten sujuikin hyvin. Mukava juttukaveri oli kuljettaja, jonka kyydissä olen ollut aiemminkin. Paluumatkalla meni aikaakin vähemmän, vaikka auto kulki monen pysähtymispaikan kautta. Vaatii kyllä yleensä asennetta olla kyydissä, kun aikaa menee runsaasti enemmän kuin suoraan ajaessa. Joka tapauksessa pitkällä matkalla on mukavaa olla ammattitaitoisen kuljettajan kyydissä, vaikka ajettiin melkein ”läpi Urjalan ja kautta Huittisten”.

 

Kiitos Leif ja kiitos Rosette-orkesteri. Matka jatkuu ja nähdään...