Pärnun matkalla 14-17.9.2006



Linjuriauton kyydissä matkalla jonnekin.

 

Tiesin kyllä, ettei Lapin ruskaviikkoani mikään korvaa, mutta yritin silti asennoitua olosuhteiden tuomaan muutokseen ja torstaina istuinkin jo linja-autossa matkalla Pärnuun.

 

Keskiviikkona eräs tanssiystävä lähetti tekstiviestin: "Missä olet ? Takanani  on reilu 50 km vaellusta ja huomenna Aakenukselle puolukkaan." Täälläkin oli aivan mahtava sää, aurinkoa ja kuulautta. Voin vain surumiellä arvailla, mitä olisi ollut olla pohjoisessa. Onneksi ei kertonut miten mukavia tansseja oli jo ollut. Nyt autossa istuessani päätin unohtaa Lapin ja keskittyä matkaan.

 

Ruskaviikkoni peruuntuessa lähinnä työasioiden takia jäivät lomavaihtoehdot vähiin. Matkani oli melkein pikalähtö ja jos olisin kauemmin ehtinyt harkita, matka olisi voinut jäädä tekemättäkin. Hyvä vai huono asia matka oli, sitä ei etukäteen tiedä.

 

Torstaina sää oli sitten sateinen ja tihuutteli vettä, kun linja-auto poimi meitä muutaman matkaan lähtijän kyytiinsä. Etelää kohti matkan jatkuessa sää alkoi seljetä. Linja-autonkuljettaja toimi myös matkanjohtajana ja molemmat asiat sujuivat häneltä hyvin. Hän olikin varsinainen tietopankki ja matkan varrella saimme kuulla monta mielenkiintoista juttua. Ensimmäinen pysähdys olikin isolla taukopaikalla ja sattumalta Kauniit ja Rohkeat näkyi parasta aikaa. Samalla sai iltapalaa nautittua. Heti Katajanokan terminaalissa, kun kuljettaja oli hakemassa laivalippujamme, huomasin tutun naisen, joka oli omine kyyteineen tullut satamaan veljensä ja poikansa kanssa. Heillä olikin tarkoitus jatkaa Tallinasta matkaa meidän linja-autossa. Itse asiassa hänen poikansa asuu saman taloyhtiön toisessa rakennuksessa kuin minä. Maailma on joskus pieni.

 

Yksin matkustavana olin saanut oman hytin, jossa tosin ei kauan aikaa mennyt, kun kaikesta huolimatta puoli yhteen seurasin illan menoja ravintolassa ja aamulla oli kello seitsemän hytin luovutus ja laivasta poistuminen  heti perään.

 


Laivassa.


Laivan ravintolassa illan aloitti kahden setin ajan Sivas Regal, jonka muistin kyllä aiemmin esiintyneen Suvas Regalina ja Meiju Suvaksen orkesterina. Kolme oli soittajaa nyt ja saksofonisti piristi esiintymistä. Hän oli 20 vuotta ollut Meiju Suvaksen kanssa kiertämässä tanssipaikkoja/ravintoloita.

 

Sitten puolilta öin aloitti nuorisobändi Hospital ja solistinaan Jari Marjanen (?). Kuusimiehinen oli kokoonpano ja osasivat pojat soittaa. Solisti oli varsinainen söpöliini. Tiukka valkea paita, ylänapit auki, tukka nykymuodin mukaisesti pörröllään ja muistutti jotain Idols-esiintyjää. Silti lauluääni oli se, mihinkä ensiksi kiinnitin huomioni. Tanssilattialla olikin loppuillan nuorten ja vähän muunkin ikäisten joukko bailaamassa ja kovasti taputtivat ja huusivat orkesterille kiitokseksi. Musiikkiesitykset olivat siis aivan upeat, mutta tavallista lavatanssia ei juurikaan ollut. Nukkumaan pääsinkin hyvissä ajoin heidän ensimmäisen settinsä jälkeen. Ikävä kyllä en löytänyt heistä tietoja netistä.

 

Ihme kyllä tai ei kai sittenkään mikään ihme, mutta meidän matkaporukka oli aamulla aivan sovitussa ajassa lähdössä jatkamaan matkaa kauniin sään vallitessa. Suurin osa linja-auton matkareitin varrelta, Suomen maaseudulta tulleista oli varttunutta väkeä ja varmaan kokeneita matkaajia. Helsingistä mukaan saapuneissa oli hieman väsyneitä aamulla.



Matka jatkuu bussilla.

 

Matkalaisista siis osa jäi Pärnuun, jonne oli 180 km Tallinnasta ja Riikaan matkaajilla oli vielä kolmen tunnin ajomatka edessään. Matka Pärnuun oli kuin junaradalla olisi ollut. Kymmeniä kilometrejä yhtä suoraa. Tämä raskaalle liikenteelle ja ohikulkijoille aikoinaan rakennettu tie kulki kauempana rannasta, jossa varsinainen asutus oli. Jos omalla autolla liikkuisin, ajaisin varmaan rantateitä. Tällä isolla tiellä oli joissakin kohti kunnostustöitä menossa. Tien piennaralueet olivat monin paikoin molemmin puolin tosi leveät, varmaan kaksikymmentä metriä ellei enemmänkin. Koska oli paljon metsää, oli riskinä metsän olijoiden tielle tulo ja nyt ne näki helpommin. Hirvien lisäksi metsässä liikkuivat saksanhirvet, peurat ja metsäsiat. Yksi haikaranpesä oli sähköpylvään päässä. Aiemmin niitä oli yritetty häätää, mutta luonnonsuojelijat olivat saaneet aikaan johtojen suojaamisen paremmin pylväiden kohdalta ja sähkökatkoja ei enää niistä johtuen ole ollut. Näitä kaikkia juttuja kertoi kuljettajamme.

 

Teiden varsien laajat pellot olivat heinällä ja samanlaisia pallukoita kuin Suomen pelloilla oli sielläkin paikoin. Muutoin näytti jotenkin  huonolta ja hoitamattomalta ja viljapeltoja en huomannut. Olisi ollut tasaiset pellot viljanviljelyynkin näin maallikon silmin.

 

Entisiä kolhoosirakennuksia oli muutamia tien läheisyydessä. Ne näyttivät tyhjiltä. Hieman ankea olo tuli monessa kohti matkalla. Ehkä rantatiellä, missä ihmiset enimmäkseen asuivat olisi ollut elämän tuntua.

 


Perillä hotellissa.


Strand-hotelli, jossa asuin, oli nykyaikainen ja pääosin liikemiesten ja lapsiperheiden käytössä näin syksyllä. Hotelli oli tyylikäs ja uudenaikainen useine kerroksineen ja erilaisina tiloineen, konferenssisaleineen, uima-altaineen ja yökerhokin oli iso. Siellä en tosin käynyt. Rannalle ei ollut pitkälti, sillä hiekkarantaa oli kilometrien matkalla ja kolme isompaa hotellia rannan suunnassa. Noin 300 m päässä oli Tervise Paradis ja siitä eteenpäin Rantahotelli ja parin kilometrin päässä Tervis-hotelli, joissa kaikissa oli monenlaista kylpylätoimintaa. Asiakaskunta oli näissä hyvinkin eläkeläisvoittoista joskin kaikissa asukkaina oli myös lapsiperheitä niin kuin siinä missä itse asuin. Strand-hotelli vaikutti kyllä enemmän olevan finanssi- ja liikemiesten käytössä ja yleisvaikutelmaltaan oli ehkä arvokkaimman näköinen.

 


Pärnu.


Perjantaina tutustuin kaupunkiin noin kolmen tunnin ajan ja aloin jo oppia liikkumaan siellä. Pärnu-hotelli on ihan keskustassa ja hyvin suosittu hotelli. Lisäksi ihan keskustassa on monia pieniä hostelleja ja muita pieniä majoittumispaikkoja. Kun tuli kaupunkiin ja tie ylitti joen, sen jälkeen olivat nämä lomakohteet. Lisäksi oli kauniita rakennuksia, useita kirkkoja ja muita historiallisia rakennuksia. Paljon tyylikkäitä hyvin tehtyjä pientaloja, puutarhoja, patsaita,  puistoja ja kukkaistutuksia. Uudisrakennuksia oli nousemassa ja entisten korjaustakin monissa paikoin.

 

Kaupungin turisti-info löytyi helposti ja suomea taitava henkilö. Hän antoi luettelon mahdollisista iltapaikoista ja lisäksi aikataulun Kihnun saarelle pääsemiseksi. Kuljettajamme oli maininnut paikan, jos aikaa jää. Selvisikin, että se olisi vaatinut aamulla lähdön ja illalla paluun tai illalla menon ja yötä perillä ja aamulla takaisin. Matkaa olisi ollut joku kymmenen kilometriä tietä pitkin ja sitten lautalla. Kahden vuorokauden kaupungissa oloon ei matka sopinut. Tämä Kihnun saari on erikoinen paikka. Kuljettajamme kertoi tarinoita saaresta, vaikka ei ole siellä itse käynyt ja jäi kyllä hieman epäselväksi oliko kertomus totta vai tarun siivittämää. Niin kuin tuossa linkissä kerrotaan, saarella on vähän asukkaita.  Kuljettajamme kertoikin seuraavaa: Joskus aikanaan miehet eivät tehneet töitä ja vaimot hoitivat kaikki askareet ja peltotyöt ja lapset. Illan koittaessa miehet kokoontuivat pubeihin ja sitten puolilta öin vaimot tulivat hakemaan miehet kotiin. Miehet eivät aina jaksaneet olla jaloillaan, niin kerrankin joku naisista oli heittänyt miehensä saaren kulkuneuvon, moottoripyörän päälle poikittain vyötäisistään. Siinä joku ulkopuolinen kysymään, että mitenkäs sitä noin, jos vaikka päähän sattuu. Naisen vastaus oli ollut, että tärkein paikka on kyllä tallessa Liekö ollut tarua vai totta, mutta saarella tehdään kyllä oikeasti töitäkin!

 

Saunan ja allasosastolla porealtaassa käynnin jälkeen lepäsin ja katsoin  MTV3:sta  Kauniit ja Rohkeat;)) Ainoa suomalainen kanava, mikä näkyi. Ruokailun jälkeen lähdin tutustumaan tähän "kapakkaan" Kuursaaleen.

 


Minne tanssimaan?


Hotellini virkailijalta sain suomeksi hyviä tietoja paikallisista illanviettopaikoista ja alunpitäen olin jo suunnitellut meneväni Kuursaaleen, jota sanottiin Eestin suurimmaksi tanssipaikaksi. Virkailija sanoi sitä suurimmaksi kapakaksi ja siinä hän oli oikeassa.

 

Kävelin sinne rannan suuntaisena kulkevia puistokatuja pitkin. Niin kuin edellä jo kerroin, kaupungissa oli joen ylityksen jälkeen, missä keskusta oli ja hotellit, hyvin kauniita pienasuintaloja, pihoja kukkaistutuksineen, samoin kuin puistoja ja patsaita ja erilaiset kukat vielä syksylläkin kauniita. Rakennukset olivat matalia paitsi ihan keskustan liikerakennukset eivätkä nekään mitään pilvenpiirtäjiä olleet.

 

Pärnu on kaupunki, jossa turisti viihtyy, jossa on katselemista ja kauppoja, joissa hinnat ovat alhaiset. Euron kurssi oli yli 15 kroonia, välillä lähelle 16 ja välillä ihmetteli rahan arvon eroa kotimaan kanssa.  Joissakin liikkeissä ja joillakin tuotteilla oli Suomen hinnat, mutta vaatteita sai edullisesti ja ruokaa ja juomaa. Sisäänpääsymaksu oli Kuursaaleen 5 euroa niin kuin oli lauantain tanssipaikkaankin. Tuoremehulasi maksoi 10 kroonia eli noin 70 senttiä. Ruoat ja juomat olivat samassa suhteessa.

 

Niin se Kuursaale. Minun mielestäni se oli pubi, villin lännen kapakan tyylinen, niin ulkoisilta puitteiltaan kuin asiakaskunnaltaan, josta osa oli turisteja, myös suomalaisia. Päällepäin rakennus oli kaunis ja sijaitsi puistomaisella alueella. Sisällä pirtinpöytä ja penkit yhdistelmiä molemmilla sivuilla korkeammalla ja keskellä alempana salin pitkässä päädyssä baaritiski, sen edessä tanssilattiaan asti ulottuva pitkä pöytä ja penkit ympärillä. Pirtinpöytäyhdistelmiä oli lisäksi sivuilla. Tanssilattia oli isohko ja se oli orkesterilavan edessä. Seinillä ylhäällä oli hevosenpääkoristeita.



Orkesteri.


Orkesterissa taisi olla kolme soittajaa ja pitivät välillä tauot. Musiikki oli jotenkin tanssittavaa ja ihan valssejakin tuli joku, mutta usein ei tullut kahta samaa lajia ja kantrityyliä oli mukana ja laulut olivat eestin kielellä. Väliaikamusiikki ja alkuillasta tullut levymusiikki oli kauheinta jumputusta mitä olen kuullut. Kun olen elänyt disco- ja yökerhovaiheiden ohi, en voi verrata, millaista niissä on. Paikalla oli perheen mukana pieni tyttökin ja tuntui pahalta, että hän oli siinä savussa ja metelissä. Olut ja viina virtasi ja silti väki ei ollut kauhean juopunutta. Pahinta siellä oli savu, joka kirveli silmiäni ja häiritsi todella. Musiikki oli niin kovalla, ettei normaalilla äänellä voinut jutella vieruskaverin kanssa. EU-direktiivit eivät koske varmaan tätä maata tai ei ainakaan tätä paikkaa.

 

Mitään savuttomia alueita en nähnyt. Ainoat reippaasti liikkuvat olivat tarjoilijoita (nais-). Istuin tällaisessa pirtinpöydässä naistenhuoneessa tapaamani kahden eestiläisen, hyvin tavallisen oloisen, hieman suomenkieltä taitavan naisen kanssa ja lisäksi pöydässä oli toisen miesystävä. Lähipöytään ilmaantui 18 hengen saman työpaikan naisjoukko, joista osa istui meidän pöytään, kun ei sopinut muualle. Siinä istuimme kuin sillit suolassa 4-5 henkeä kylkikyljessä. Naisjoukko osasi irrottelun. He hakivat paikallisia herroja tanssimaan ja jotain liikehdintää se näytti olevan. Jossain vaiheessa erotin tungoksessa tutun näköisen miehen Kaakonkulmalta ja hänellä näytti olevan usean naisen seurue mukana. Hän on hyvä tanssija, mutta nyt taisi seurue olla muuta kuin tanssitaitoista. Hauskaa heillä näytti olevan eli kyllä alkoholi saa monet ihmiset ylittämään itseään. Kaipa sanonta ilo ilman viinaa on teeskentelyä on sitten totta, ainakin joskus. Huomasin tosin erään nuorehkon parin, ilmeisesti eestiläisiä, tanssivan kauniisti jopa jivemäisin askelin, mutta useimmat kappaleet he tanssivat samalla sulavalla tyylillä. Tanssinopetusta he olivat saaneet, sen huomasi varsinkin miehen tanssiasennosta ja vientityylistä.

 


Yön ja aamun kulkija.


Pää täynnä jumputusta ja vaatteet ja hiukset savuisina kävelin hotellilleni. Ilma oli viilentynyt kovasti ja tuuli oli pohjoisen puolelta. Siinä selvisi ainakin pää. Tämän illan jälkeen heikoinkin suomalainen tanssipaikka varmaan tuntuu hyvälle ja ehkä myös ne sosiaalifoksaajaherratkin tai kenties.

 

Lauantaina aamupalan jälkeen kiersin hiekkarannan, puistoalueiden ja kauniiden suihkulähteiden kautta kaupungin keskustaan. Katsoin valmiiksi reitin illan menopaikkaan Tervis-hotelliin.

 

Tuuli oli vielä viileä mereltä puhaltaessaan ja vaahtopääaaltoja valui sarjana hiekkarantaan. Ranta on kuulemma kesäkuumalla täynnä ihmisiä. Siellä on rakennuksia juoma/ravintopuolen turvaamiseksi. Paljon istumista varten rakenteita ja suihkulähteitä sekä hyvin ohutta hiekkasantaa joka puolella. Ranta jatkui merelle hyvin matalana eli uimaan pääseminen edellyttää tosi pitkälle kävelyä vedessä. Ehkä ranta onkin enemmän auringonottoa varten.



Tervis-hotelli oli kauimpana rannalla. Siellä on menossa laajennukset ja hotellissa oli paljon kuntoutujia ja sotaveteraaneja sekä Suomesta että Eestistä. Perjantai-iltana Terviksen konserttisalissa oli ollut Eestin sotaveteraanien konsertti ja samaan aikaan Terviksessä asuvilla suomalaisilla veteraaneilla puolisoineen oli ollut oma tilaisuus Strand-hotellissa. Heillä oli ollut suljettu tilaisuus ja suomalainen orkesteri soittamassa tanssimusiikkia.

 


Kaupunkikierros.


Päivällä sää lämpeni ja kaupungilla meni kierrellessäni noin viisi tuntia. Kuvasin kirkkoja yms kauniita kohteita, ruokailin, ostin itselleni jo perjantaina katsomani hameen, tuliaisia lapsilleni ja ensi kesänä häitä viettävälle jo muutoinkin pitkähiuksiselle tyttärelleni kampaukseen irtolisäkkeen, mitä hän oli toivonut. Huomasin myöhemmin Tallinnassa samanlaisella olevan kaksinkertaisen hinnan. Kukkia myytiin keskustassa useissa paikoissa ulkona ja torilla, jossa oli myös paljon maataloustuotteita, perunoita, erilaisia hedelmiä ja lisäksi puolukoita ja karpaloita niin kuin kotikaupunginikin torilla.

 

Pankit olivat auki ja oli parempi rahanvaihtokurssi kuin satamassa. Pärnussa on huomattavasti edullisempi ostaa kuin esimerkiksi Tallinnassa tai Riikassa, jossa on oma valuutta. Siellä olleet matkustajat kertoivat kaiken olleen kallista.

 


Lauantai-ilta.


Lauantai-illan suunnittelin suomalaiselle musiikille. Eila Pienimäki oli esiintymässä Tervis-hotellissa klo 19.30-23.00. Hänellä oli soittaja mukana ja oikein perinteistä suomalaista musiikkia esittikin. Terviksessä on useita rakennuksia ja ne liittyvät toisiinsa katetuin silloin tai käytävin. Tämä tanssisalikin oli konserttisalin vieressä päärakennuksesta erillään, toisessa kerroksessa. Alempana oli baari, jossa oli tarjolla kaikkea. Myös tanssien ajaksi yläkertaan oli järjestetty alkoholitarjontaa ja  myös alkoholitonta juomaa. Tanssisali oli suorakaiteen muotoinen. Toisessa päässä esiintymislava, sitten tanssilattia, jonka sivustalla tuolirivit. Sitten pöytiä ja tuoleja, joiden välissä vielä hyvää tanssitilaa ja perällä aivan pieni baaritiski.

 

Tanssiväki oli varttunutta väkeä, enimmäkseen pariskuntia, jotka olivat Terviksessä ehkä hoito/terveyslomilla. Lisäksi oli jonkun verran naisia ja ihan muutama yksinäinen herra. Jotkut parit valittivat, etteivät kengät luista. Tähän solisti hyvin ystävällisesti sanoi, että teillä on väärät kengät jalassa. Tämä lattia on aina ollut hyvässä kunnossa, joten tanssikaa sukkasillanne. Lattia oli kuin voimistelusalissa, joten olisi siinä ihan hyvin sukkasillaan tanssinutkin.

Siinä olisi hyvä ohje monille tanssipaikoille, joissa kaikenlaisilla jauhoilla pilataan hyvä lattia. Lattia oli kyllä jotain hyvää puuta, mutta minunkaan kengät eivät luistaneet hyvin. Tosin luisto parani illan aikana, mutta pelkäsin, että jalat siitä saa jälkeenpäin kipeiksi.

Tunnelma oli paikalla leppoisa. Solisti jutteli monien kanssa ja halaili joitain tuttujaan, kävi istumassa penkissä taukojen aikana, jolloin hyvä levymusiikki soi.

 

Pärnun suomalaisturisteille ilmeisesti hotellien kautta järjestää joku suomalainen mies tansseja ja hän oli paikalla. Huomasi meitä kolme samassa pöydässä istuvaa naista ja haki minua alussa tanssimaan. Kohtuullista oli vienti. Pari kolme varttunutta herraa oli ilmaantunut lisää ja yksi heistä haki tanssimaan ja puhui eestiä. En ymmärtänyt toista puoltakaan, mitä hän puhui. Luuli varmaan mykäksi minua. Hän haki toistuvasti ja viimeinen seisoimme lattialla odottaen seuraavia kappaleita. Ei tainnut ymmärtää, että välillä voisin istua ja olisi voinut tanssittaa saman pöydän kahta mukavaa naista. 


Rumbaa. 


Niin, tämä herra Pärnu. Sen ymmärsin, että hän oli aina asunut kaupungissa ja harrastanut tanssia ja käynyt kurssejakin aikanaan. Hän piti kovasti rumbasta. Kaikki mitkä kuulostivat vähänkin sopivilta, tanssimme rumbamaisin elein, jotka hieman poikkesivat meidän suomalaisten tyylistä. Chachaassa oli leveyttä tyylissä, mihin en yltänyt. Mukana selvisin. Hänen foksinsa askeliin opin aika äkkiä, kun oivalsin, että välillä on kävelyaskelia ja välillä qvickstepin askelia. Mielestäni parhaimmillaan hän oli kuitenkin tangossa ja niitä kyllä esitti solisti ja myös väliaikamusiikkina kuulimme. Kyllä hän oli saanut oppia ihan kilpatangossa  joskus, sen huomasi ja ehkä hieman omia sovelluksia oli mukana. Huomasin yllättäen, että kenkäni luistivatkin aina tangolla.

 

Tuuli oli kääntynyt lounaaseen ja ihana vilpoinen, leuto tuuli saatteli kotimatkallani ja mietin tätä maailmojen erilaisuutta. Nuoriso on varmaan samanlaista kaikkialla. Nytkin heitä oli joka puolella ja autoilla kaahailtiin ympäriinsä. Kävelin ohi sen Kuursaalen. Ympäristö oli täynnä autoja ja musiikki kuului sisältä samanlaisena kuin edellisenä iltanakin. Ei tullut mieleeni poiketa. Jouduin ajoissa nukkumaan ja oli viisas ratkaisu. Päivällä viisi tuntia jalkojen päällä kaupungilla ja nyt huonosti luistavilla kengillä kolme ja puoli tuntia tanssimista olivat liian kanssa jaloilleni.



Jäähyväiset Pärnulle ja kotimatka.

 

Sunnuntaina aamupalan jälkeen pakkasin tavarat ja kävin vielä kävelemässä rannalla lenkin. Linja-auto tuli puoli tuntia myöhässä, mikä ei johtunut kuljettajasta, kertoivat toiset matkalaiset. Kuljettaja oli suunnitellut puolitoistatuntia ostosaikaa meille Tallinnassa ennen laivan lähtöä. Nyt se supistui tuntiin. Hyvin ennätin käydä sataman kahdessa isossa kaupassa ennen laivanlähtöä.

 

Laiva oli tupaten täynnä, sillä Helsinki-Tallinna välillä on sunnuntaisin edestakaisin matkustajia. Onnistuimme saamaan pöydän ruokailua varten, minkä jälkeen päätöksistäni huolimatta menin laivan myymälään ostoksille. Juomia ostin, tuliaisiksi. Sitten laivan peräpäähän katsomaan iltapäivätansseja.

 

Samainen menomatkan orkesteri siellä esiintyi ja sitten ilmoitettiin, että Anita Hirvonen ja La Strada esiintyvät yhden setin verran. Ovat mukana laivalla sen aloittaessa illalla taas matkan Tallinnaan. Muutaman kerran kuultuani heitä tänä kesänä tiesin, mitä oli tulossa. Olimme yllättäen löytäneet hyvät istumapaikat ja siinä vajaan tunnin istuimme. Anita lauloi antaumuksella ja kertoi samoja juttuja, mitä olen kuullut ennenkin, mutta kyllä niitä voi kuunnella uudelleenkin. Ne, jotka eivät ole kuulleet, taputtivat ja huusivat hyvä-huutoja Anitalle. Minulle orkesteri merkitsee enemmän, sillä se on hyvä tanssiorkesteri, yksi parhaita. Orkesterin parasta ovat trumpettiesitykset ja niitäkin kuulimme.

 


Tuttuja.


Huomasin tanssijoiden joukossa "veli" Hannun (pikkusiskoksi minua sanoo) ja Helenin ja kohta ymmärsin, että Hymy-lehdellä on jokin tilaisuus myöhemmin illalla. Jotkin Miss Isoäiti-kilpailut. En tullut kysyneeksi, mistä taidoista on kysymys. Ehdokkaat ovat syyskuun lehdessä ja selostus laivalta lokakuun lehdessä. Näin kertoi Hannu, kun tuli tervehtimään minua. Helen kertoi olevansa myös kilpailussa mukana. Onhan sitä kaikenlaista viihdettä. Nytkin eräs ei yhtään mummonnäköinen kiharapää, tosin ikä näkyi,  kai pienessä tuiskeessa tanssi itsekseen ja välillä haki herroja tanssimaan. Meidänkin porukan yhtä pariskunnan miestä. Mies ei lähtenyt, vaikka vaimo yllytti. Mahtoi siellä laivalla olla juhlat iltayöstä, kun laiva lähti takaisin Tallinnaan.

 

Kuljettajamme kiitteli meitä matkustajia, kun puolessa tunnissa laivan saavuttua satamaan koko porukka istui autossa valmiina kotimatkalle. Minua väsytti ja virkistyin vasta taukopaikan kahvilla. Loppumatkan juttelinkin kuljettajan kanssa mm heidän työajoistaan, lepoajoistaan, vuosilomasäännöistä ja miten näillä ja pitemmillä matkoilla perillä olopäivät ovat osin omaa aikaa ja vähentävät viikkovapaita eli kotonaoloaika jää lyhyemmäksi kuin viisi päivää viikossa työtä tekevillä. Mutta tyytyväinen hän oli. Siksi, että saa olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ihailin hänen suullista ulosantiaan, kun hän kertoi matkaan liittyvistä asioista erittäin selvästi ja  joitakin asioita toistaen. Hänen tietomääränsä matkan kohteesta ja reitistä ja vähän niiden vierestäkin oli hyvä. Hänellä on puhujan lahjat ja miellyttävä tapa esittää asiat. Ja kaiken kukkuraksi hän on ryhdikäs, tumma ja komea mies. Ilmankos linja-autoyhtiö on käyttänyt häntä edustavissa työtehtävissä valtiovallan, poliitikkojen ja ulkomaalaisten autonkuljettajana.

 


Sellaista se oli.


Tämä on minun kokemukseni  Pärnun matkasta. Kesähelteillä paikka on hyvä heille, joista on mukava olla rannalla. Sopii lapsiperheille sekä rantaloma- että kaupunkilomakohteena. Tanssiminen on toissijainen asia ja suomalaiselle sopivaa musiikkia ei pidä kovasti toivoa saavansa kuulla. Halvan hintatasonsa mukaan ostoksissa on hyötynsä, mutta hotelleissa ei ehkä olekaan edullista paitsi jotkut tarjouspaketit. Pärnussa on paljon pienempiä majoituspaikkoja ja niitä näkyi löytyvän googlettamalla paljon ja niitä näkyi hyvin monta siellä kävellessäni. On pieni Villa Katariina, jossa myös oli kuulemma suomalaisille tanssit jonain päivänä ja ihan Matti Korkiala esiintymässä ym.ja Villa Marleen ja monia muita kodinomaisia paikkoja.

 

Kyllä matkailu aina avartaa, kun sopeutuu olosuhteisiin!