14.03.2014 Jyväshovissa

 

Tällä viikolla on sattumaa, että minulle mieleisiä esiintyjiä on keskiviikosta sunnuntaihin ja minun on mahdollista olla läsnä useampana iltana peräkkäin eri paikoissa. Keskiviikkoiltana oli Martti Metsäkedon orkesteri, jota nykyisin erittäin harvoin näen. Eilen illalla oli Fantasia-orkesteri ja Marko Maunuksela. He ovat harvemmin sattuneet kohdalleni. Fantasian illoissa joskus ennen olin useamminkin. Kokoonpanokin on muuttunut, minkä nyt orkesterin maestro, kapellimestari Jouni Hannula on ja pysyy.

 

Viikonloppua kohti menoni vain jatkuvat. Nyt perjantai-iltana Jyväshovissa oli Eija Kantola ja Omega-orkesteri. Entisessä elämässäni vuosia sitten olin hyvin usein heidän illoissaan. Kesäaikaan joskus jonain viikkona kolmekin kertaa. Ne olivat aikoja, kun orkesterissa oli Ramin ja Esan lisäksi mm. Tomi Oravala. Hänen jälkeensa Anna-Liisa Väkeväinen. Molemmat orkesterin kosketinsoittaja-haitaristeja. Anna-Liisalla oli ohjelmistossa neljä varsinaista argetiinalaista tangoa ja viidentenä oli argentiinalaistyylinen orkesterin rumpalin instrumetaalitango Tangox. Aika muuttuu, mutta Esa ja Rami ”säilyvät”. Molemmat hyvin taitavia muusikoita. Uudemmat jäsenet ovat sopeutuneet joukkoon.

 

Lauantaille mieleisen musiikin takaavat minulle Saija Tuupanen ja eXmiehet Haapamäen Suojalla. Sunnuntai onkin sitten ihan oma lukunsa. Minulla on tilaisuus päästä katsomaan ja kuulemaan Ähtäri-halliin musiikkinäytelmää, revyytä Salattu Suru, jossa pääosaa Topi Sorsakoskea esittää Helmenkalastajat orkesterin solisti Jarkko Järvenpää.

 

Nyt sitten perjantai-iltaan ja Jyväshoviin. Kaupungissa jatkuvat rakennusmessut ja väkeä oli ilmaantunut myös tähän tanssiravintolaan. Minun pääkoppani ei varmaan koskaan sopeudu ravintolaelämään. Kamala meteli, ihmisillä koko ajan asiaa toisilleen kovalla äänellä ja monta kertaa musiikkikin on joko niin kovalla, että korviin koskee tai ihmisten pulinan takia ei saa selvää edes laulajan sanoista. Mutta sitkeästi olen aika ajoin paikalla, kun minulle mieleinen soittokunta on paikalla ja kestävät myös saman.

 

Väkeä oli paikalla aika ajoissa huolimatta, että orkesteri Omega aloitti vasta lähellä kello 23. Solistin osuus oli sitten myöhemmin. Tungos oli kyllä valtaisa lattialla ja seisomassakin oli ihmisiä ympäriinsä. Alussa olleen levymusiikin aikana sopi vielä tanssimaan ja tutun herran kanssa tanssin useamman kappaleen. Omegan soittaessa vielä oli jonkun verran tilaa ja yhden tangoparin tanssin muualla asuvan tuttuni kanssa. Hänen kanssaan oli mukavaa ennen tanssia oikeilla tanssilavoilla. Hän oli tangomies, joka oli myös paras polkantanssija, jonka tiedän.

 

Eija Kantola sai fanijoukot lavan eteen ja vähäinen tanssitila pieneni entisestään. Hän oli tavoilleen uskollisena pukeutunut todella tyylikkäästi. Ihailen hänen makuaan. Lavan valot saattoivat muuttaa Eijan vaatteiden värejä, mutta minusta näytti, että hänellä oli yllään taivaansininen vai turkoosi pusero, tummat nahka (?) housut ja saappaat näyttivät tumman vihreiltä.

 

Eijalla oli nyt paljon vanhoja kappaleita ohjelmistossa, joista tangot Vie meidät rakkauteen ja Yön kuningatar ovat hänen bravuureitaan – minun mielestäni. Uutuutena kuulin Suloisen myrkynkeittäjän, jo perättäisenä iltana. Marko Maunuksela esitti sen edellisenä iltana.

 

Eijan ekasetin loputtua sain pienen juttuhetken soittajien kanssa (Esa ja Rami). Mukava oli tavata pitkästä aikaa ja nyt otin ensi kerran heistä kuvat muistojeni albumiin. Kello oli kääntynyt aamupuolelle ja minun oli aika lähteä nukkumaan. Orkesterin ja solistin takia olisin voinut olla pitempään, mutta muu elämä paikassa oli liikaa minulle.