16.05.2015 Höyrypaviljongilla

 

Olin ajatellut olla kotona tämän lauantai-illan menneen viikon matkailujeni jälkeen. Kuitenkin sitten huomasin, että Haapamäen Höyryveturipuiston Höyrypaviljongissa esiintyy Teemu Roivainen, viime kesänä valittu tangokuningas. En ollut nähnytkään häntä tanssilavoilla. Viime kesänä tapasin hänet Turussa tangosemifinaalissa ja myöhemmin laivalla tangoristeilyllä. Nyt siis oli vielä mahdollisuus nähdä hänet tangokuninkaana. Paikalla olivat myös tangokuningatar Maria Tyyster ja Hovinarrit-orkesteri.

 

Lähtöni meni hieman viiveelle, kun en ollut etukäteen asennoitunut lähtöön ja pähkäilin vielä vaatetustakin, kun oli kylmä ilma. Nämä olivat paikan avajaistanssit ja tiesin, ettei ainakaan aluksi ole lämmintä. Niin se menikin. Levyt olivat jo olleet jonkun aikaa soimassa ja kun levyjä soitteli kokemuksen omaava entinen soitto/laulumies Oiski, niin musiikkivalinnat olivat hyviä. Olen kiitellyt häntä hyvistä valinnoista aiemminkin.

 

Illan solistit esiintyivvät vuorotellen ja yhdessäkin ja kyllä ei voi moittia heitä. Hyvät äänet, kauniit kappaleet ja hyvä lavaesiintyminen. Marian lauluja olen kuullut aiemminkin muutaman kerran. Nuori, kaunis ja hyvä-ääninen nainen. Osaa esiintyä ja oppinut lisää talvikautena kuningatar-roolissaan. Teemua olin kuullut vain muutaman laulun verran aiemmin, mutta Youtubesta olin kuunnellut hänen ja myös duettoparinsa Saara Aallon lauluja. Hienoin niistä on mielestäni You Raise Me Up – kerrassaan upea. Toisaalta Teemu vaikka tangokuninkaaksi valittiinkin, on minusta enemmän kotonaan muilla estradeilla. Hetkittäin hän unohti, että laulaa tanssiväelle, joka oli alempana kuin hän lavalla. Katseen kohdistaminen jonnekin yli ja kauas tanssiväen sopii niihin muihin paikkoihin. Mutta ei kai sitä jaksa koko ajan katsella väkeä, joskin joillakin on se taito ja Mariallakin on. Lavakarisma ei ole helppoa, vaikka joillakin se on syntymälahjana.

 

Illan musiikit olivat minulle mieleisiä vaikka aika paljon oli nopeitakin lajeja, kädenalitansseja eri muodoissa. Mutta toisaalta oli kauniita hitaita slovarityyppisiä ja paljon tangoja. Siitä bonuksia ja papukaijamerkkejä esiintyjille ja myös taukomusiikin soittajalle. Hän soitti vanhoja hyviä tangoja ja useamman Leif Lindemanin ja yhden Leifin tangon, jota pyysin – Saapuuko hän.

 

Kyllä ilta oli sellainen, että peukutan itseäni, kun lähdin paikalle. Oikea tanssilavan tunnelma. Esiintyjät hyviä, taukomusiikki hyvä, tanssiväki samoin. Tanssijat olivat kansan kaikista kerroksista erilaisine tanssitaitoineen. Tungostahan oli lattialla ja ”pelisilmää” puuttui välillä joiltakin viejiltä. Lattian reunoilla kun oli hyvä edetä, niin kyllä keskilattian pylvään ympärille osui sylitanssijoita kädenalitanssijoiden sekaan. Varmaan ihan tahattomasti, mutta pitäisi kyllä huomata miten olisi itselle helpompi liikkua etenevässä joukossa reunoilla kuin paikallaan tanssijoiden välissä puikkelehtien....

 

Minun iltani pelastavat tangot ja niitä sain tanssia jos muitakin lajeja. Oli tuttuja useampi ja yksi muualta tullut vierailija, jonka kanssa useat kappaleet tanssimme. Tanssiväki näytti iloiselta ja tyytyväiseltä.

 

Kotimatkalla auton mittari näytti pakkasasteita ja sää oli selkiytynyt. Ei ollut mitään ruuhkaa tiellä, kun ihmiset poistuvat eri aikaan ja eri teitä. Kahden viikon päästä  sitten uudelleen, kun paikassa on Leif Lindemanin uuden albumin Toivon julkaisutanssit. Nimikkokappale Toivon on kuultavissa nyt jo Youtubessa – se on Leifille tehty herkkä ja koskettava kappale ja niin hän sen laulaakin. Albumin muita kappaleita olen kuunnellut Reijo Taipaleen laulamina Youtubessa. Osa on melko vanhoja äänityksiä. Mielenkiintoista on mitä Leifin ääni tekee lauluille. Eikä kyseessä ole nyt tangolevy niin kuin oli viime vuonna julkaistu Unikuva. Leifistä on moneksi!