Omega

Tuntuu mukavalta kuulla, että Omegasta pitää niin moni. Minä tosin taidan olla heidän musiikkinsa pitkämatkalaisin ihailija. Näyttää siltä, etteivät he esiinny kotirintamallani tulevilla viikoilla, joten oli pakko ajaa pitkä matka Paville. En ehtinyt upeille alkuvalsseille (kaasujalka tullut kevyemmäksi vaikkei jarrumies ollut mukana), mutta joskus taas jossain olen ajoissa. Muutamia kertoja viime viikkoina heidän soittamistaan/laulamistaan kuunnelleena voi vain todeta, että kertaus on opintojen äiti. Joka kerta he vain parantavat suorituksiaan.

Kuunteluksi ja katseluksi ilta paljolti jäikin, sillä yksi vieras herra haki tanssimaan - hitaalle valssille, joka olisi ollut mukava mennä... no se mentiin viejän ehdoilla - tietenkin. Muutamat tutut tanssittivat, minkä sattuivat huomaamaan, tällä kertaa seinäruusun punaisen hehkun. Onneksi heitä ei haitannut punaisen kiiltävä maahanulottuva leveä hameeni. Muille se oli ilmeisesti varoitusvalo - seis. No, naisia oli tietysti enemmän kuin miehiä ja pienempi puoli veti miestä kuin miestä - seudun parhaat nuoret naiset kai olivat siellä.

Tuota pukeutumista tulee miettineeksi, kun istuu penkissä ja katselee, onko vaatteilla jokin merkitys hakuvalinnoissa vai pelkästään tanssitaito tai tuttuus.

Evästelyäkin tuli katseltua hymyssäsuin, olihan teitä siellä. Ja Kastehelmi, bong, luulin, että olimme tavanneet jo aikaisemmin. Luovan tanssin leikkiin kai kuului blues/chachaa/rumba nuoren herran kanssa, joka välittämättä hulmuavista helmoistani rohkeasti taidolla, voimallakin?ohjaili tanssin lumoihin. Hymyni varmaan osoitti sisältäni kumpuavan ilon. Hauskaa oli vaikka polvet kolisivat... Toinen iloinen asia oli tango ja polkka, lempilajini ja mieluisan tanssijan kanssa.

Sitten vain yöhön ja aamulla työhön - hieman väsyneenä, mutta jo mielessä illan menot. Kesää on niin vähän jäljellä ja varsinkin viikolla olevia tansseja, ei ainakaan täällä maalla ole.