Pesäkallion tanssit 13.10.2007

Lauantaina sitten lähdin kokeilemaan, miten lenkkeily sujuu. Ja sujuihan se ilman kipuja. Ilta vain oli yhtä arpomista. Sinitaivas oli Karkialammilla, jossa en ole käynyt aiemmin ja Syke Pesäkalliolla. Naistuttu halusi Kuntotalolle.

Sinitaivaan tansseissa olen ollut monta kertaa tänä vuonna. En edes muista, milloin Sykkeen pojat olen viimeksi nähnyt. Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun heidät ensi kerran kohtasin. Se oli Viihdyttäjä-2001 karsintakierroksella Tulenliekissä helmikuussa 2001. Ja sen jälkeen usein olin heidän keikoillaan, kun ne kesäaikaan olivat vielä kohtuumatkan päässä. Olin aivan ihastunut heidän soittamiseensa enkä vähiten heihin itseensä. Viime vuodet heidän esiintymispaikkansa ovat suurimmaksi osaksi olleet etelässä. Mutta on minulla iso joukko valokuvia tanssi-illoista muistonani.

Se "vanha" Syke-84 ei ole enää sama. Kaksi jäsentä on vaihtunut ja veljekset Vesa ja Jari ovat entisestä mukana. Oikein sympaattisia ovat uudetkin Toni ja Mika. Toni tuli jo aiemmin ja Mikakin kaksi vuotta sitten. Kummasti vieläkin silmäni etsivät kahta entistä, vaikka nämä kaksi uutta ovat jo kauan olleet.

Aika kulkee eteenpäin ja orkesteri jatkaa hyvällä tyylillään ja saa tanssikansan sydämet puolelleen. Vesa koskettaa syvästi meidän äiti-ihmisten sielun syvyyksiä, joten ei ole ihme, että nuoretkin pitävät hänestä. Koko porukka on silmän ilo. Niinpä lavan edessä oli faneja ja kiinnitti huomioni koko illan siinä ollut, ilmeisesti äiti-tytär kaksikko, joiden haltioituneet ilmeet kertoivat kaiken. Illan aikana orkesteri esitti sekä vanhoja että uusia kappaleitaan. Kauniita niissä on monia niin kuin vuosia vanhat Sydän ja sielu ja Noussut on kuu sekä uutuudet albumilta Osaa mieskin rakastaa.

Tanssillisesti ilta oli mainio ja varsinkin, kun jalkani ei oireillut yhtään. En tosin jiveä edes ajatellut, mutta eniten pelkäsin etukäteen polkkaa, mutta kumma kyllä, ei mitään tuntemuksia ollut jalassani. Ehkä osaan tanssia polkan kevyesti. Sen tanssinkin yhden mieluisimman polkanviejän kanssa. Polkat olivat kyllä nopeat ja siitä en muistanut antaa ystävällistä palautetta orkesterille. Tässähän se menee nyt, kun kuulemma ovat  tietoisia päiväkirjastani….

Olen kyllä monta kertaa tuonut esille useille orkestereille, että polkantanssija tanssii polkan ihan millä tahdilla tahansa, mutta ei ole nautinto hypätä ylettömän nopeasti henki pihisten. Mikä lienee ohjeellinen nopeus, mutta jalat kyllä sanovat, mikä tuntuu hyvälle. No, se nyt oli vain yksi asia illassa. Toista jäin miettimään. Vesalla oli kyllä haitari jalkainsa juuressa, mutta oliko se käytössä??? Tai sitten olin kahvion puolella ja en kuullut. Vesa ja haitari ovat yhdistelmä, jonka muistan vuosien takaa, mutta ehkä esitettävät kappaleet eivät sitä kaipaa. Minä vain kaipaan. Muutoin oli minulle sopivaa musiikkia ja kai myös siksi, että takavuosina tämä orkesteri oli minulle se ykkönen. Kun joku joskus on päässyt sydämeeni, niin siellä on ja pysyy. Syke on sellainen ja sykkeen se saa nousemaan.

Tanssiväki oli poikkeuksellinen Pesäkallion tavallisesta väestä. Keski-ikä alhaisempi, tanssitaito korkeampi ja väkeäkin oli tungokseen asti. Tanssijoita oli tullut etelästä asti ja Kaakonkulman väestä oli osa jättänyt Kuntotalon ja Kari Tapion väliin. Tanssinet/pinssiväkeä oli paikalla runsaasti. Minulle muitakin tuttuja oli paikalla useita, joten tanssihalut tulivat tyydytetyiksi. Jenkka ja masurkka jäivät tanssimatta, mutta muissa lajeissa sain olla lattialla.

Tangojakin soitettiin kiitettävästi sekä orkesterin aikana että taukomusiikkina. Erityisen hyvät olivat kolmet tangot. Yhdet etelän oikean Evään ja toiset erään herrarunosielun kanssa. Ensin mainitun kanssa minun chacahaani kuului omavalintaisia askelia, mutta sain ne anteeksi. Ja toinen tangoherra vei fuskua ja buggia mieleisesti. Kolmas tangopari olikin polkanviejän kanssa. Olinkin kaivannut häntä koko syksyn. Mukavia sylitansseja sain tanssia tutussa ja turvallisessa sylissä, vaikka ei ehkä päältäpäin siltä näyttänytkään. Foksiinkin voi onnistua samaan hyvinkin rumbamaisia kosioeleitä. Hauskaa se pelkästään oli.

Tänä iltana herrat osasivat tanssia ja viedä hyvin. Mikä meidän naisten olikaan olla vietävissä ja päästä ajallaan myös hakemaan. Välillä oli mukava istua orkesterin edessä olevassa tuolirivissä ja katsella poikia, vaikka oikeastaan he ovat ikinuoria miehiä. Siitä on kauan, kun näin lähituntumassa olen ollut. Iloiset olivat kaikkien ilmeet. "Työn" ilo näkyy heissä. Ikäväkseni heidän tulevat esiintymisensä ovat kaukana susirajasta eli ehkä ensi vuonna jossain näen heidät.