09.05.2014 Pesäkalliolla

 

Hieman nostalginen oli ilta Pesäkalliolla. Pitkästä aikaa pääsin entisen elämäni tutulle tanssipaikalle. Paras syy paikalle tuloon oli tietenkin, että esiintymässä oli kaksikko, joista tangokuningatar Heidi Pakarista olen tavannut vain kerran viime kesänä. Toinen esiintyjä toivottavasti valitaan tämän vuoden tangokuningaaksi. Hän on illan solistivieras Leif Lindeman. Nyt oli Heidi Pakarisen Sun Kuningatar-levyjulkkaritanssit.

 

Matkaa oli kahden tunnin verran, mutta helppo minun oli istua naisystävän ajaessa. Hyvä oli tie ajaa ja hyvä oli juttuseura. Lähdimme ajamaan hyvissä ajoin, jotta emme joutuisi odottamaan sisäänpääsyä jonossa ja ehkä vielä vesisateessa.

 

Perille päästyämme hämmästyimme, että isolla paikoitusalueella oli vähän autoja. Ei siis ollut jonoa lippuluukulle, mutta vettä kyllä tihuutti. Reippain askelin pääsimme lipun myyntiin ja lipun lisäksi annettiin Heidi Pakarisen tuore levy.

 

Olin arvellut, että entisiä tanssituttuja olisi paikalla jonkun verran. Mutta alkusilmäyksellä huomasin vain muutaman. Selvisikin illan aikaan, että ympäristössä, ei nyt ihan lähellä, oli kolmessa paikassa tanssit. Tanssiväen jakautuminen vaikutti, ettei täällä ollut täyttä. Tanssimaan sopi siis harvinaisen hyvin ja se oli ilo tanssijoille. Olisin kyllä suonut, että kuningattaren kotikaupungin ja lähiseudun väki olisi sankoin joukoin ollut paikalla juhlimassa omaansa. Ei sillä, paikalla ollut väki osoitti kyllä kiitoksensa.

 

Pian sisälle tulomme jälkeen huomasin Leifin lähestyvän aulassa kysyvin katsein ja sanoin, että mitenkäs nyt täällä olen. Hänestä siirtyi jokin voima halatessa ja se kantoi koko illan. Kun minulla ei tässä kevään, alkukesän aikana ehkä ole mahdollista nähdä häntä ja olla kannustamassa tangokuninkuuteen, niin lähes kahdensadan kilometrin matka ei ollut nyt este.

 

Orkesteri Hovinarrit aloitti illan omin voimin. Hyvin soittava ja hauska on koko soittokunta lavalla. Erityisen huomioni sai kyllä eläväinen rumpali Sami Jalonen, joka jo hauskuutti facebookissa Tangomarkkinoiden karsintakiertueella Jukka Hallikaisen kanssa pienillä videoklipeillä eri karsintapaikoilta.

 

Sitten oli Leifin vuoro. Tangoilla hän aloitti ja myös päätti myöhemmin oman osuutensa illassa. Kahteen kertaan hän esiintyi illan aikana. Niin kuin Heidikin. Solistien laulujen välillä oli taukomusiikki, joka oli hyvin valittu. Kauniit hitaat valssitkin kuulimme.

 

Tällä kertaa en pysynytkään luvussa, mitä kaikkea Leif lauloi. Syy oli se, että sain tanssia aika monet kappaleet ja varsinkin tangoja. Albumiltaan Leif Lindeman laulaa rakkaudesta kuulin kappaleet Kipinä, Ruoriton pursi ja Silmiin, joka on ollut Tätä Suomi tanssii TOP 30 listalla kuusi viikkoa. Toivoisinkin, että ihmiset, niin tanssijat kuin hyvän musiikin ystävät hankkisivat Leifin albumin. Kaikki kappaleet ovat tanssittavan hyviä ja olen saanutkin niitä tanssia. Mutta vielä enemmän olen pelkästään kuunnellut albumia. Siinä on se jokin, mikä tekee hyvää sielulle. Sävellyksissä ja sanoituksissa on jokaisessa oma sanomansa. Auraviihteen sivuilta löytyy Leifin omat ajatukset tämän albumin lauluista. Ne lukemalla saa lisänäkökulmaa kappaleiden sanoituksiin ja ymmärtää sen tunnelatauksen, millä Leif ne laulaa ja mikä koskettaa myös kuulijaa.

 

Tanssijana olen kai kummajainen, sillä pelkkä tanssiminen ei yksin riitä minulle. Varsinkin Leifin illoissa minulle tanssiessani yhdistyy musiikki, laulu, laulaja ja laulun sanat. Jos Leifin konserteissa olen täysin kuuntelun ja katselun aikaan saaman tunnetilan vallassa, jolloin kaikki ympärillä oleva häipyy, niin kyllä sama olotila tulee hetkittäin tanssipaikallakin. Varsinkin kun välillä vain katselin ja kuuntelin esiintyjää. Hän antaa kaikkensa yleisölle. Hän on karismaattinen ja valovoimainen esiintyjä, jolla on loistava ääni, iloiset ilmeet, hymyä kaikille ja kappalevalinnat niin sopivat tanssipaikalle. Esitetyt kappaleet olivat monipuolisia, eri tanssilajeille sopivia. Hän kuuluu myös minun mieleisteni tangolaulajien parhaimmistoon.

 

Tangokuningatar toiseen kertaan nähtynä oli myös hyvä. Kuuntelin nyt tarkemmin hänen ääntään ja jäin miettimään mikä äänilaji hänellä onkaan. Kaunis ja heleä ääni sopi niin tangoihin kuin muihinkin kappaleisiin. Iloista ja aurinkoista oli hänen esiintymisensä orkesterinsa Hovinarrit kanssa. Koko kotimatkan meillä oli Heidin levy kuulolla. Kauniita kappaleita.

 

En muista, että aiemmin olisi ollut näin leppoisa ja mukava tunnelma Pesäkalliolla. Siellä oli ennen paljon tanssijoita. Ruuhkaisia tanssiinhakuja. Ahtautta tanssilattialla. Nyt kaikki sopi hyvin liikkumaan joka puolella. Molemmat artistit käyttivät kovasti aikaa olemalla näkösällä ja faneja riitti kummallakin. Kuvia otettiin kovasti. Niin Leifistä kuin Heidistä. Kukapa ei haluaisi olla kuvassa vallitsevan tangokuningattaren kanssa paitsi minä unohdin omissa kuvauksissani, jotka melkein kaikki onnistuivat.

 

Ilo oli olla paikalla. Kiitos Leif, Heidi ja Hovinarrit! Kiitos eräälle tangoherralle, joka palautti mieleeni, millaista on tango oikeasti tanssia ja myös valssi tangona! Kiitos myös matkaseurasta hyvälle kuljettajalle!