Anttolanhovissa 16.4.2008

Odotellessani biorytmieni nousua, olin ajatellut olla vain pirtissä tällä viikolla. Mutta kaikki voi muuttua, kun puhelin piiputtelee tekstiviestiä – olen tullut paikkakunnalle, mitenhän tanssimahdollisuudet ovat. No, niitä ei oikeastaan ollut, mutta aina sen verran, että me kaksi kertaa harjoitelleet daamit saamme tanssit aikaan.

Anttolanhovissa oli soittamassa orkesteri, joka käsitti yhden herran ja kyllä niitä kappaleita kelpasi tanssia. Kuntoutujia oli paikalla ja muutamia paikan ulkopuolisiakin, joten ihan keskenämme emme tarvinneet tanssia. Ensimmäisen kerran tapasimme elokuulla ja toisen kerran marraskuulla. Tämä elämän raadollisuus joka puolella, niin työmaailmassa kuin vapaallakin, ei saa juuri hymyilemään. Siksipä elämän iloa pursuavan naisen tapaaminen saa minutkin unohtamaan kaiken muun ja elämään hetkessä.

Sitä samaa iloista tanssimista meillä oli kuin edellisilläkin kerroilla. Hän huomasi, että meillä oli uusia kuvioita vai menikö jalat minulta välillä solmuun ja uusi kuviohan se on ;>)  Herra soittaja osasi soittaa kaikkea mahdollista ja tarpeellista. Kädenalitansseja me tanssimme keskenämme. Niitä sylijuttuja sopi mennäkin herrojen kanssa. Varsinkin cha-chaa on mukava tanssia hänen kanssaan. Että osaa nainen viedä selkeästi!  Jenkoissa hänellä oli muun maan kuvioita, ei siis meidän savolaisten, mutta juuri ja juuri selviydyin. Polkkaa aloitimme swinginä ja jatkoimme tavallisena polkkana.

Eräälle fuskulle olimme juuri astelemassa, kun minulle tuttu herra, joka oli juuri hetki sitten tullut ja jonka kanssa tangot ym ovat olleet mukavia tansseja, kysyi, että eikö täällä ole miestenhakua.... No, naistuttavani haki häntä sitten myöhemmin jollekin lajille. Herra vaikuttikin loukkaantuneelta minulle ja poistui jonkun ajan päästä paikalta. No, eiköhän me olla juttu- ja tanssiväleissä, kun seuraavan kerran tapaamme.

Itse asiassa paikalla ei ollut muutamaa hyvin tanssivaa paria lukuun ottamatta muita tanssitaitoisia. Muutamat herrat osasivat kävelyttää tahdissa ja välillä tahdin vieressäkin. Meillä naisilla oli juteltavaakin keskenämme ja tanssimme meille sopivia lajeja. Sen ei olisi pitänyt haitata ketään tai edes kuulua kenellekään muulle. Silloin kun istuimme pöydässä, olimme "vapaata riistaa" ja jotkut hakivatkin.

Ainoa asia mikä hieman vähensi illan hymyilyä, olivat tangot. Herra soitti niitä hyvin ja jopa tauoilla oli pannut soimaan myös jonkun tangoparin. Siihen lajiin ei ollut paikalla ketään vapaata tangontaitajaa. Joku herra kävelytti niitä. Ihanat hitaat valssit soittaja soitti ja lauloi ihan hyvällä äänellä useita kappaleita. Monet kappaleista olivat ikivihreitä.

Liikunnan tarpeen ilta täytti ja hyvissä ajoin loppuvat tanssit soivat aikaa myös nukkumiselle. Niin, tälle ihanalle naiselle tämä kolmas kuntoutus oli nyt viimeinen. Huomasin hänen "pienentyneen" sitten edellisen kerran. Kyllä tanssiharrastus, jos sitä on monessa muodossa koulutuksineenkin, pitää ihmisen hyvässä kunnossa.

Ettei hänen tanssi-iltansa ihan naispeleiksi mennyt tällä kuntoutumisjaksolla, niin seuraavana iltana hän oli eri paikassa saanut tanssia koko illan kahden taitavan herran kanssa. Toisen kanssa alkuillan, toisen kanssa loppuillan. Minä tanssin myös samaan aikaan toisaalla minulle rakkaitten soittajien tahdeissa ja hieman kanssakin.