Tulinen sydän satelliittitaivaalla

Krouvin lavasta on hyvät muistot viime kesältä ja siksi sinne pyrin, jos mahdollista ja siellä on itselle mieluinen orkesteri. Nyt kuitenkaan syynä eivät olleet orkesterit, sillä toista en tuntenut ja toisen solistia voin kyllä kuunnella, mutta solistin kappaleet ovat niin "tulkkimaisen" samanlaisia.

Kyllähän Janne Tulkki on silmänruokaa ja äänikin aivan ihanan seksikäs ja tanssiihan sitä hänen kappaleitaan joskin vaihtelevuus on suppea. Sama se on Mattilan sisaruksilla ja joillakin muillakin solisteilla. Useimmilla kuitenkin on hyvä orkesteri taustalla ja kun solisteilla alkaa ilta koostua 2x45 minuutista, niin orkesterille jää aikaa paikata tanssilajeja soitoillaan. Niin kyllä useat tekevätkin.

Niin vähän olen käynyt Tulisen sydämen keikoilla, että luulin, että Satelliittitaivas oli ensiksi estraadilla ja voi sitä musiikin voimakkuutta. Kaukana ulko-oven luona ei voinut puhua tavallisella äänellä. No, siitä ohi tanssiessani sanoin lähimmälle soittajalle, että liian kovaa tulee, kun on vielä vähän väkeäkin alussa paikalla. Soittajan ilmeet eivät luvanneet mitään, mutta jonkun ajan päästä volyymeja selvästi vähennettiin. Ja sitten selvisi sekin, että Tulkin bändihän se olikin lavalla. Kiitin kyllä heidän seuraavalla setillään samaista soittajaa, joku Tuomas oli nimi ja osasi lukea huuliltani, koska sain vastaan hymyn. Ei siis loukkaantunut. Hyvä niin.

Piti etsiä etukäteen illan toisesta orkesterista tietoja. Löytyi vain yksi kirjoitus Reija Kortetista. Positiivinen kylläkin. Samaa mieltä olen. Ihan hyvä esiintyjä ja orkesterikin, Satelliittitaivas soitti ihan tanssittavia kappaleita. Yksi huono puoli oli kummassakin orkesterissa. Haitareita ei ollut ja se on kyllä minulle ehdoton hyvän tanssiorkesterin merkki.

Tanssiväkeä Krouvilla on aina laidasta laitaan. Tuttuja on tullut viime kesän aikana ja aikaisemmiltakin kesiltä ja nyt oli paikalla useampi pinssiläinenkin/palstalainen. Myös Jannen harras ihailija, jonka löytää varmasti sieltä missä Jannekin esiintyy. Itsekin olisin samanlainen fani, jos mahdollista, erään toisen orkesterin suhteen. Mutta ei ole mahdollisuuksia liikkua niin laajalla alueella. Mieltymyksemme on meillä itsekullakin.

Tanssilajivalikoima oli riittävä, joskin masurkkaa ei tainnut tulla. Polkkakin jäi väliin, sillä sen lajin tanssijoita oli vähän ja huolimatta miestenhausta, naiset olivat hakuinnokkaita. Itselläkin kävi ajatus, mutta onneksi meni ohi. Hakekoot miehet, kun vuoronsa on. Muutoin paikalla oli useampi hyvä tanssituttu ja ihan itse "taapertajakin" oli mukava tavata pitkästä aikaa tanssin tunnelmissa. Lisäksi muutama harvemmin tavattu ja eräskin herra, jonka kanssa tanssittu kauan sitten. Itsellä muisti pettää, mutta herroilla tuntuu olevan parempi. Kaksi tangosielua oli paikalla - omani lisäksi. Niin kuin minun näkökulmastani koettuna. Kummankin kanssa on tango sitä mitä tarvitsen ja sitä sainkin. Myös polkat heidän kanssaan ovat parhaat mahdolliset, mutta tälle illalle se ei onnistunut. Illan tanssiminen oli mukavaa, sillä kävelyttäjiä ei sattunut kohdalleni. Ja illan hauskin asia: Olisin päässyt lihakarjan ruokintaan aamuksi. Ei kaikkea toivoa ole vielä menetetty.

Menomatkalla sain ihailla tienvarsien kukkaloistoa. Jotenkin se on tänä kesänä ollut entistä hehkuvampaa. Saman olen huomaillut pyöräillessäni. Joka kerta huomasin viikkojen ajan uusia ja uusia lajeja puhkeavan kukkaan. Joitain sellaisiakin, mitä harvemmin on näkynyt,  niin kuin Maariankämmekkä ja Iso-vai Pikkutalvikki. Mesimarjoja on ollut kukassa ja harvoin niitä enää on marjoina nähnyt. Kun tunnen paljon kasveja, silmäni etsii joukosta uusia ja harvemmin nähtyjä lajeja.

Palatessani kuu paisto taas itätaivaalta ja pieneneminen oli alkanut. Hämäryys oli silminnähtävää ja pitkiä valoja lisävaloin oli käytettävä kapealla tiellä, jossa metsä ulottui tien reunaan. Hirvivaara on aina mielessäni ja olipa vauhti mikä tahansa, tuhoa tulisi, sillä etukäteen ei niitä huomaisi hämärän ja puiden takia.