Isabellalla 16-17.12.2008

Seitsemän kuukautta sitten tein samanlaisen laivamatkan kuin nyt. Tai olihan se ihan erilainen. Laiva ja matkareitti olivat samat. Useimmat muut asiat olivat ihan omaa luokkaansa. Rakas Varjokuva oli silloin paikalla. Nyt oli eri tason esiintyjät. Viimeksi ajelin toukokuun hellepäivänä omalla autolla ja nyt istuin linja-autossa.

Helppoa oli näin matkustaminen, kun on vain sosiaalinen luonne. Eikä nyt tarvinnut ajatella mitään ja kanssamatkustajat olivatkin ikä-ihmisiä, joiden käytös sopii yhteisiin kuljetuksiin. Helppoa oli satamassakin. Kuljettaja huolehti lippujen lunastamisen ja me matkustajat sitten vain laivaan. Minä kun olen oman tieni kulkija ja en osaa olla kuin itseni kanssa, niin hyvä oli olla yksin hytissäni – sen ajan minkä nyt olin.

Isabella-laivalla oli aivan erilainen matkustajapohja kuin edellisellä kerralla, jolloin oli paljon nuorisoa ja alkoholilla oli näyttävä osuus. Nyt lähes kaikki olivat varttuneempia ja suurin osa oli iäkkäitä pariskuntia. Lapsia oli vähän eikä nuoriakaan ollut sen enempää. Matkapäivät olivat tiistai ja keskiviikko, mikä rajasi matkustajien ikäjakauman. Muutoinkin matka sujui hyvin rauhallisesti ja mitään viinasta tai muusta johtuvia käytöshäiriöitä en huomannut. Tax-free ostokset tein jo menomatkalla, joten se asia oli pois päiväjärjestyksestä.

Laivan keulassa, Seaside Caféssa, esiintyi alkuillasta klo 22.00 Tarja Jykylä Duo. Nainen lauloi joulupukin muorin asussaan, kauniit punaiset korkkarit jalassaan. Ihan hyvä ääni tai ainakin sopi hyvin tähän iltaan. Herra soitti koskettimia. Valssia ja humppaa ym tavallisia tanssilajeja olivat kappaleet. Pienehköllä tanssitilalla oli ahdasta. Pariskunnat olivat sen tunnin ajan tiiviisti lattialla. Mitään kädenalihäkkyröitä ei esitetty koko matkalla. Muutamia senioriherroja ja –naisia oli yksikseen ja hekin näyttivät olevan tuttuja keskenään. Iloiset olivat ilmeet tanssiväellä. Ei tehnyt kyllä mieli siihen joukkoon.

Hieman minua lyhyempi herra haki tanssimaan kahdelle tangoparille ja valssille ja tanssityyli oli miten ennen vanhaan tanssittiin. Eihän sillä ollut väliä. Vaikka minua ei innostanut tanssiminen, niin hymyni säilytin. Herran kiitokset tulivat kai ihan sydämestä. Oli tanssiminen ollut kuin höyhenen kanssa. Taisin sanoa, että hieman painavan sellaisen. Minua on harmittanut, etten ole päässyt hiihtämään ja en tunne yhtään itseäni kevyeksi.

Laivan perässä Fun Clubissa esiintyi klo 23.00 Minna Sirkiä & Solaris ja klo 24.00 aloitti Matti Esko orkesterinaan Hannu Karjalainen Group. Rummuissa minulle kerrottiin olevan Matti Eskon tyttären. Iltaa vai paremmin aamuyötä, jatkoi 45 minuutin jälkeen Sirkiä/Solaris. Kaikkiaan puoli kolmeen saakka.

Tanssimassa olin sen verran ihan mukavan näköisen hyväkroppaisen rannikkokaupungin herran kanssa, että loputkin tanssihaluni hävisivät. Sitten istuimme ja minäkin nautin alkoholituotteita toisen kerran tänä vuonna. Alkuillasta Jägermeisteria pieni lasi. Yksi tuttu lääkäri "suosittaa" sitä, kun kysyn, mitä ottaisin hengitystietautiini. Sitten myöhemmin toinen lasillinen oli riittävästi minulle. Sitä paitsi, se oli pahanmakuista niin kuin minusta ovat kaikki alkoholijuomat. Kuulemma sopi keuhkotautiselle hymyävän baarimiehen mielestäkin. Kurkkuni kutitus/yskiminen jäi pois illaksi/yöksi. Seuraavana aamuna kyllä kaikki oli ennallaan ja neljättä viikkoa jatkunut kuumeeton kulkutautini oli palannut. Se siitä alkoholin vaikutuksesta vaikka kuinka yrttejä olisi mukana.

Niin se istuminen tuntemattoman herran kanssa päättyi siihen, kun minua ei huvittanut siirtyä muihin harrastuksiin. Lähellä ollut äiti ja tytär, jotka tunnen, olivat yhtä kyllästyneitä kuin minäkin laivan "tarjouksiin", tanssillisen puolen suhteen. Heidän mukanaan olleen herran kanssa oli mielenkiintoista jutella ja pari kappaletta tanssiakin. Hän oli tuntevinaan minut eri tanssipaikoilta, lie erehtynyt tai ei. Minä en muista nähneeni häntä. Tanssiorkesteri- ja tanssipaikkakuvioiden ihmeelliset taustat olivat asioita, joista olen kiinnostunut. Kai siksi, kun ne asiat eivät kulje mitään tavallisen ihmisen ymmärrettävää reittiä. Kaikenlainen valtataistelu pyörii niissäkin piireissä ja suurimpana se, mikä kai kaikille ihmisille on tärkeää – ne eurot.

Hyttini oli lämmin ja minulla on hyvät unenlahjat. Kun oli vielä univelkaa, niin unta ei tarvinnut houkutella. Hyvin jaksoin nousta aamulla toivoen hieman virikkeempää paluumatkaa. Karaoketansseilla klo 11.30 alkoi paluumatka Fun Clubissa. Laulajat olivat huomattavasti parempia kuin keväisellä matkalla. Ihmiset pitävät laulamisesta. Karjalaisen orkesteri soitteli klo 13 alkaen. Maistiaisia oli makeisissa ja viineissä, mutta ne jäivät minulta väliin. Joulupukin muorilla oli esiintyminen laivan keulassa klo 15 ja perään bingo laivan peräosassa. Voitot eivät nousseet suuriksi, vaikka kaikki istumapaikat olivat täynnä. Minä en ole koskaan pelannut. Mutta sujuvasti seurasin pelin kulkua. Matti Esko esiintyi vielä klo 17 alkaen 45 minuuttia ja Sirkiä/Solaris vielä sen jälkeen. Minä harrastin välillä kuuntelemista juttuseuran lisäksi. Pääartisti lauloi tuttuja kappaleitaan eikä voi moittia. Karjalaisen porukalla oli myös ihan hyvää musiikkia ja solistikin oli paluumatkalla tyylikkäästi puettu.

Kotimatka Turusta sujui hyvin. Puoli tuntia oli sovittu laivan tulosta aikaa joutua bussiin, joka oli ajettu lähelle. Ei mennyt sitäkään, kun joukko oli koossa. Paluumatkalle lähti melko uupuneen näköinen porukka. Ensin ajattelin yrittää nukkua, mutta ei siitä tullut mitään. Niinpä osan matkasta istuin edessä, josta näki tien. En kestä olla takana. Harvoin teen linja-automatkoja. Kelejä piisasi tullessa ja oli liukkauttakin ja lumisadetta. Siinä ennätin seurata, miten vuosikymmeniä liikenteessä ollut kuljettaja ajaa ja käyttäytyy toisia autoilijoita kohtaan. Hän oli herrasmies. Ajoneuvojen välit hän piti reiluina. Pääsi hyvin henkilöauto ajamaan väliin. Siinä juttelimme bussiturmista ym. autoiluun liittyvästä.

Matka sujuikin valvoen paremmin. Eikä tehty niin kuin mitä takavuosina iisalmelainen naiskuski sanoi, kun väki oli saatu autoon – nyt panemme silmät kiinni, että olemme virkeinä kotona – minä ainakin teen niin. Ja kotimatka alkoi. Paluumatka kesti noin viisi ja puoli tuntia, yksi reilu kahvitauko. Mennessä oli kaksi taukoa ja tunti kauemmin matka-aikaa. En minä ehkä ihan heti huomenna ole samanlaisella matkalla. Nyt olivat omat syyni matkaani.  Matkailu kai kuitenkin avartaa.