05.11.2010 Jämsä Paviljonki

Paikoitusalueella oli autoja melko paljon, mutta sisällä väen määrä näytti, että jotkut ovat kai tulleet kahdella autollaSilmänisku Vertailukohtana minulla tietysti oli edellinen Pekkaniskan Poikien ilta. Tulihan sitä väkeä hieman lisää, mutta ei ollut ahtautta. Sopi tyylillä kuin tyylillä tanssimaan eikä tarvinnut kosketuskontaktissa olla kuin oman parinsa kanssa.

Taas kerran en joutunut alkuvalssille. Siinä suhteessa toivo on heitettävä pois. Näin on käynyt aika usein viime aikoina. Valssin toinen puoli oli soimassa, kun olin lipun myynnissä. Kun olin vaihtanut kengät ja vienyt vaatteet naulakkoon ja katsonut vielä totuutta peilistä oli seuraavakin kappale jo mennyt.

Sitten tuttu herra haki tanssimaan ja Tanssiorkesteri Kiintotähden  ensimmäiseen taukoon tanssimme. Sinä aikana tulivat oikein hyvät chachaat ja tällä kertaa seurasin vientiä mielestäni kohtuudella tai oikeastaan ihan hyvin. Polkat olivatkin sitten sen setin päätös ja olivat, no, hieman nopeat, mutta vain hieman. Nautin enemmän hitaammasta temposta. Hyvin ne oli soitettu, sillä lavalla on taitava hanuristi, joka soittaa myös koskettimia ja laulaa ennen Teuvo Oinasta. Lisäksi hän hoitaa spiikkauksen.

Ikävä kyllä, kuulin, että hän on lähdössä pois. Se surettaa. Tulipa uusi soittaja mistä tahansa, hänellä on suuret saappaat valmiina mihin astuu. Uudet tuulet ovat kuluneen vuoden aikana pyörittäneet useita tuntemiani orkestereita. Se on kai elämää. Vielä toinenkin osuus oli orkesterin ja sitten Teuvo Oinaalla oli omat osuutensa. Ilta päättyi lyhyeen orkesterin omaan osuuteen kello puoli yksi.

Vuorituntihaku on kai hyvä asia, kun osaa hakea omalla osuudellaan. Onneksi paikalla oli muutamia tai aika monta tanssituttuani, joten tanssiminen sujui mukavasti puolin ja toisin haettuna. Yksikään vieras ei hakenut minua, jos en minäkään ketään tuntematonta. Kun en kuullut kaikkea orkesterin tulevan kappaleen esittelyä, äänentoistossa lie ollut vikaa, niin erästä harvemmin näkemääni tuttua hain tietämättä mitä soitetaan. Jenkathan ne olivat ja sattuikin hyväjalkainen herra siihen. Kaikenlaista muuta askellusta tanssimme paitsi ei tavanomaista hyppyjenkkaa.

Kyllähän useita eri tanssilajeja soitettiin levymusiikki mukaan lukien. Tangoista on sanottava, että niitä oli useita, myös levymusiikkina ja orkesterin ja Oinaan esittämänä. Oinas aloitti osuutensa tangolla Hiekkaa. Tangoja sain tanssia, mikä antaa suuren lisäarvon tanssi-illalle. Varsinkin tango herran kanssa, joka on enemmän swingtanssija ja harvoin tanssin hänen kanssaan. Ensi tangomme oli hyvä persoonallisen ja tulkinnallisen sekä kevyen vientinsä takia. Erään toisen herran kanssa minulla jatkuu tangon opettelu. En ole sulautunut hänen vientiinsä niin kuin toivon ja kai myös hänkin toivoo. Johtuu varmaan siitä, että hän opettelee tangoa ja kaikkea muutakin hyvin intensiivisesti ja kilometrit kertyvät vain tanssilattialla. Kursseilla tulevat opit ja jos niitä kaikkeen on paljon, se vaatii paljon sisäistämistä eikä kroppa liian lyhyellä aikajaksolla omaksu kaikkea. Jos on heitäkin, jotka eivät koskaan tule tanssijoiksi, jos tarvitseekaan. Hän kuitenkin on joskus vielä sulava tanssija.

Itse olen omannut pitkällä ajalla tietyn lavatangosuunnan ja ikävänä ihmisenä kaipaan siihen sopivaa vientiä suunnattomasti. Pitäisi tyytyä aikaan ja paikkaan ja oleviin oloihin. Joskus entinen on vain historiaa.

Tuosta kuulostani vielä. Tauolla en ihan erottanut mikä tulee ja kävelin jo erään herran luokse, kun tajusin, että samba se on. Aiemmin illalla hidas valssi oli mukava hänen kanssaan, joskin kaikki lajit hän taitaa hyvin. No, sitten samban tanssimme buggina. Oli oikein hyvä ja hidas samba. Samban tanssijat olivat varmaan tyytyväisiä, kun samba toisinaan soitetaan liian nopeana. Ihmeen hyvin askeleemme sopivat samban tahteihinkin.

Loppuillasta istuin ja kuuntelin orkesteria jonkin aikaa. Olin tanssinut illan aikana kahdet hitaat valssit ja kun kolmannet tulivat, en lähtenyt jo aiemmin saman lajin kanssani tanssineen herran kanssa. Niin tuttu hän on, että sanoin, että hae kiireesti hakurivistä halukkaita. Se helkutin Eulaaliakenkkunen tökki minua. Paikalla oli eräs herra, jonka kanssa jollain edellisellä kerralla sain tanssia kahdet hitaat valssit ja hän ei hakenut minua millekään lajille edellisellä kerralla eikä tänäkään iltana. Enkä minäkään hakenut naistenhaulla. Hän oli aivan loistava hitaan valssin tanssija. Selkeästi vietyjä peruskuvioita ja hitaan valssin ykkönen täysin hallussa. Olisiko kuitenkin niin, ettei hän haluakaan tanssia kanssani.... No, ehkä seuraavan kerran haen häntä. Sittenhän sen näkee.

Oinaan osuuden loputtu hän kirjoitteli kahvion puolella kortteja ihailijoilleen. Minä ihailija juttelin siinä lähellä erään tutun tanssiherran kanssa ja kun Oinas oli saanut loppuun korttien jakamisen kiitin häntä illasta. Pahoittelin samalla haitaristin poisjääntiä ja jäi käsitys jutellessamme, että hänellekin asia oli yllätys.

Kotimatkalla vielä mietin syitä ja omia arvauksia tein. Liekö ne oikeita vai vääriä, aika näyttää. Uusia tuulia orkesterit hakevat ja sen alku tällä orkesterilla oli kai jo yli vuosi sitten, kun nuori kitaravirtuoosi tuki mukaan. Jonkin loppu on uuden alku, se pitää muistaa elämän tuulissa. Olen aivan varma, että poislähtevä soittaja vielä joskus soittaa jossain muualla. Musiikki on hänelle rakasta. Ihminen voi hetkeksi, joskus pitemmäksikin ajaksi luopua jostain tärkeästä ja itselleen mieleisestä asiasta tai tekemisestä, harrastuksesta, mutta ennemmin tai myöhemmin se vain tulee eteen ja usein vielä voimakkaampana kuin alkuaan. Toivon niin käyvän Akille - ei muusikko nuoteistaan pääse eroon, vaikka nyt siltä tuntuisi. Ja eiköhän me tanssiväkikin olla osana esitetyn musiikin iloa.