Pienen harhailun jälkeen osuin Mäntymotellin tanssi-iltaan. Koko kesänä en ehtinyt siellä käymään.

Nyt lomani lopussa koetan saada tanssimatkailuni hiljentymään ja motellille ei ollut pitkä matka.

Hirviä sain jo katsella, sillä illassa oli menossa hämärän rajamailla oleva hetki.

 

Paikassa oli täysi juhlinta alkanut,  kun saavuin perille. Kaksi linja-autoa oli pihamaalla ja henkilöautoja kaikki paikat täynnä. Sain autolle paikan reunasta ja sisälle katsomaan, onko tilaa vielä yhdelle, joka on …raikas ja raitis. Väkeä oli kyllä paikka pullollaan ja näki kyllä heti, että seurustelu ja juomat olivat toiminnan lajit.

 

Pahoja aavistuksia kävi mielessäni, mutta silmät kirkkaina katselin ympärilleni. Levymusiikki oli soimassa ja lattia täynnään eri tyyleillä meneviä. Osa näytti ihan tanssivan, mutta jotkut yrittivät vain toisiaan tukien edetä lattialla. Daamit korkokengissään huojuen ilahduttivat parejaan. Ja ilta oli vasta nuori.

 

Seinäruusut ilmestyivätkin sitten esiintymislavalle. Musiikki oli ihan hyvää, mutta esiintyjissä oli eleettömyyttä. Johtuiko paikasta, sillä mielessäni on heidän viime keväinen iltansa toisessa ravintolassa, jolloin olivat vireämpiä. Tosin nyt Tommi Soidinmäen, vuoden 2004 tangokuninkaan esiintyminen muutti tunnelman. Hänessä on lavakarismaa ja osaa ottaa ihailijansa huomioon, joita olikin lavan edustalla jopa varttuneempia naisia kolme kappaletta. He fiilistelivät keskenään kaikki Soidinmäen osuudet.

 

Tällaisen ravintolamenon näkeminen saa minkätahansa lavatanssipaikan arvoonsa. Mutta nyt olin täällä ja illasta tulee juuri sellainen kuin itse sen voin tehdä. Sekahaku-kyltti oli orkesterin takana seinällä. Siis jos minua ei haeta eli ei hae joku jaloillaan pysyvä, niin haen itse. Ajatuskin tuntui vieraalle, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja.

 

Siistinnäköinen mies hakikin foksille ja sovittiin jopa tanssimaankin. Lomalainen hänkin, kesämökillään lähistöllä. Seuraavalla herralla oli pientä vatsakumpua. Tuli yllättäen takaviistosta hakemaan. Olin kuulemma ainoa yhtään tutunnäköinen… Sitten huomasin eteisen puolella istuvan herran, jolla olivat siistit vaatteet yllään ja tanssikengät jalassa. Pyysin tanssimaan ja lähtikin. Siinä tanssin päättyessä kiittelimme toisiamme mukavasta tanssista. Hyvin tanssi ja perustansseja kertoi osaavansa. Muutama muukin jaloillaan pysyvä herra haki ja hyvin selvisimme kappaleet loppuun.

 

Kun tango alkoi soida, se sai alun tunnevyörylle ja toivon, ettei kukaan humalainen tai puujalka hakisi. Kunnes tunsin yllättäen tutun miehen katsekontaktin. Hänkin oli täällä, tässä sekamelskassa. Yksi niistä kolmesta lempipolkantanssittajastani ja tangontanssijana yksi parhaista, jonka tiedän ja jonka kanssa tanssiminen on taivaallista. Ilta oli pelastettu, vaikka en muuta tanssisi kuin tämän tauolla tulevan tangon, jolloin oli tilaa lattialla.

 

Illan kulku ei sitten ollutkaan musertavan huono, pikemminkin sielua ja sydäntä rauhoittava. Tangomies sen saa aikaan. Lisäksi kaksi muuta miestä tanssi sujuvasti. Toisen kanssa heistä tulikin kokeiltua ruuhkassa pujottelua useampaan kertaan ja hauskaakin löytyi. Kun oli kuuma, pääsimme pihalle vilvoittelemaan. Ja mikä näky olikaan taivaalla! Revontulet leimusivat ennen aikojaan. Vastahan ne syyskuun puolella ovat näyttäytyneet. Usein Lapin matkoilla vasta syyskuun puolen välin aikoihin. Onkohan luonto etuajassa? Kevätkin alkoi aikaisin ja tämä ikimuistoinen kesä ja syksyn enteet luonnossa ennen aikojaan, vaikka kuivuudellakin on osansa. Onko maailman ja luonnonkulku muuttumassa jostain syystä?

 

Revontulia katsellessamme herra kertoi lyhyesti ja spontaanisti elämäntilanteensa ja minä kuuntelin. Kunnioitettava elämänasenne ja selviytymissuunnitelma elämässä hänellä oli. Niin pitäisi olla meillä kaikilla. Ei niin pientä iloa, että se jäisi huomioimatta eikä niin suurta surua, ettei siitä selviytyisi. Hetki taivaallisen valotanssin alla vieraan ihmisen kanssa on askel ihmisyydessä.

 

Tangotuttuni kanssa tanssimme muutamia kappaleita, jotka sopivat jaloillemme ja mielellemme, sillä vakiotansseissa olemme parhaimmillamme. Hidas valssi on suosikkejamme ja saimme tanssia sen kohtuullisessa tilassa. Siinä hän on paras viejä, jonka tunnen. Hän hallitsee viennin, ottaa huomioon käytettävissä olevan tilan ja toiset tanssijat sekä osaa todella tanssia.

 

Revontulten loimun jatkuessa ajelin kotiin. Tienviittana oli kyljellään oleva kuunsirppi, joka oli matalalla,  vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla puolella tietä ja ylämäkeä ajaessani se tuntui putoavan syliini, jos nousua olisi vielä jatkunut. Näin oli hyvä päättää kolmiviikkoinen kesälomani.