Hiihtomäen lavalla 8.5.2009

Perjantaina olin etukäteen ajatellut, että täytyy Kari Piirosen ja Caminiton illasta nipistää hetkinen loppupäästä ja kuunnella ravintolassa Juha Metsäperän levynjulkistamishetkeä.

Niinpä Hiihtomäen lavalle ensiksi. Paikalla himpun vaille iltakahdeksan oli vähän ihmisiä eikä niitä tullut yhteentoista mennessäkään vielä paljon. Olisiko kaikkiaan ollut 50--70 henkeä paikalla.

Caminito hoiti soittamisen ja laulun kahden setin ajan. Hyvin oli valittu esitettävät kappaleet taukomusiikkia myöten. Iloisuutta on soittokunnassa ja tanssipuolikin yhdellä soittajalla hallussa. Siksipä rytmit sattuvat tanssijan jaloille sopiviksi. Kunnon tanssimusiikkia siis esitettiin jokaikinen kappale.

Kari on aina yhtä upea esiintyjä. Karismaattinen hän on ja hänen äänensä säkenöi suoraan kuulijan sieluun saakka. Hän on niitä harvoja esiintyjiä, joita voin katsella tanssimattakin. Kello 22 hän aloitti osuutensa ja kuuntelin vielä hänen toisen osuutensa aloituksen. Punaiset lehdet on tango, jonka muutamissa kohdissa hänen äänensä saa käsivarteni ihokarvat pystyyn. Nyt istuin ja kuuntelin sen lavan vieressä olevan kaiuttimen päällä ennen kuin vaihdoin paikkaa. Tangosielua ei ollut paikan herroissa, joten parasta oli keskittyä kokonaan kuunteluun ja katseluun.

Ei sillä, kyllä tanssittuakin tuli ihan kohtuullisesti. Alkuillan tangon viejä oli samainen etelän mies, jonka kanssa en kerta kaikkiaan kykene kunnolla tai oikein tanssimaan. Tunnen olevani kahlehdittu tiukkaan käsiotteeseen ja äkkiliikkeisiin viennissä, niin odotan vain, että minuutit kuluvat. Alkuvalssille ja myöhemmin soitetulle valssille ja kävelyille haki vanhempi herra. Eräs toinen herra haki hitaalle valssille, vaikka olin jo poistumassa hakualueelta. Kysymykseeni osaako tätä, niin vastaus oli taas kerran, että osaa. Ei osattu sitten edes tavallisen valssin askelia. Kun olisin voinut sulkea korvani kokonaan ja yrittää astua herran perässä. Mutta humppaa, buggia ja fuskua oli ihan mukava tanssia muutaman muun herran kanssa ja rumbakin meni ihan kohtuudella.

Rouva Piironen jaksaa olla miehensä mukana. Mukava oli tavata ja vaihtaa kuulumisia. He ovat kyllä aivan mahtava pariskunta ja orkesteri on hyvä. Mielelläni heidän illassaan viihdyn koko illan niin kuin olen yleensä tehnytkin. Kuukauden päästä varmaan koko ilta sujuu heidän tansseissaan ja viimeistään olen kuulolla taas Seinäjoella.