Ravintolassa 5.3.2010

Kun mieleiset soittajat esiintyvät lähellä, heitä en voi olla menemättä katsomaan ja kuuntelemaan. Markus Törmälä ja FBI-beat ravintolassa ei ole arvoisessaan paikassa, mutta orkesterit menevät sinne minne kutsu käy. Niinpä seuraavan kerran toivon pääseväni jonnekin heidän tanssilavailtaansa.

 

Mutta ei ollut nyt paikalla väliä. Orkesterin musiikki kitarasaundein oli kerrassaan hyvää koko illan. Osaavat he soittamisen ja iloisen esiintymisen ja alkuaan tuntemistani “pikkupojista” on kasvanut isoja poikiaSilmänisku 

Olin paikalla hieman yli yhdeksän. Orkesteri aloitti kaksikymmentä yli kymmenen. Paikka oli täynnä väkeä. Tanssivaa ja tanssimatonta. Levymusiikin aikana alussa oli vielä tilaa tanssia ja reippaalle foksille haki herra, jossa oli jotain tuttua, mutta ei palannut mieleeni mitä se oli.

Toisen herran kanssa fusku, tango ja chachaa sujuivat mukavasti, vaikka ahdasta olikin. Hän olikin ainoa, jonka kanssa oli ihan mukavaa tanssia. Tuntematon herra haki pari kolme kertaa ja pyöritteli pitkin pöytien väliä. Rytmitajua oli, askeleet kaikkiin samat. Oikeastaan en halunnut siinä ruuhkassa juuri ollakaan ja siirryin istumaan baaritiskin seudulle, josta näki hyvin orkesterin. Eräs hoikka, tuntematon herra haki bugille ja taito oli varmaan kehittymässä eikä pienellä parketilla juuri toisia tönimättä käsiä nostella ja taka-askelia oteta. Erään tutun pariskunnan herra aloitti tanssimisen vaimonsa kanssa ja siinä ohi mennessään veivät minut mukanaan bugille. Hyvinhän herra ohjasi, osaa “ohjata” monia lajeja, mutta onkohan tango tämän pariskunnan lempilaji - niin muistelen.

Paljon oli meitä seisomassa baaritiskin seudullakin ja tanssiva väkikin etsi kaikki pienet nurkkaukset, niin siitä tiskin ja lavan kulmauksen välistäkin. Mutta siinä minä itsepintaisesti katselin soittajia ja otin oman tilani.

Kyllä kitaramusiikki on hyvää silloin kun se on hyvääHymy Se on soinut tällä orkesterilla hyvin kaikki menneet vuodet, mitä olen päässyt kuulemaan. Laulukin sopii hyvin ja Jeren ääni vie lähes jalat alta. Monia levytyksiä on ollut. Tauoilla kuulumisetkin ennätimme vaihtaa.

Orkesterin soittoaika oli puoli kolmeen, mikä on kyllä ihan turhaa. Soittoaika tulisi sijoittaa aikaisempaan ajankohtaan. Kuka aamuyöstä enää jaksaa alkoholiakaan nauttia ja tanssijat, jos heitä nyt ravintolassa montakaan on, eivät tanssi pikkutunneille. Orkesterin jatkaessa tauon jälkeen  puoli yksi, kuuntelin vielä vartin ajan ja sitten mieli  tyytyväisenä poistuin paikalta.

Väkeä jäi kaikki paikat täyteen. Muutamat tanssinharrastajaparit poistuivat samoihin aikoihin. Ulko-ovella sitten kohtasin herrajoukon, josta “koristeltu” mies hymyili minulle kuin aurinko. Se oli varmaan sekunti, kun tietokoneeni raksutti tuloksen. Eräs hyvin nuori ja taitava kitaristi tutusta orkesterista oli mukana polttariporukassa. Eivät olleet joutuneet aiemmin. Toivottavasti hän meni tanssipaikan puolelle eikä paikan muihin illanviettotiloihin. Kelpaa toisen kitaristin katsella ja kuunnella toisia kitaristeja. Kyllä hyvästä musiikista “ Jäi jälki sydämeen”…. Fiipparit ovat omaa luokkaansa rautalankatyylillä soittavana orkesterina.