WKssa PNPn tahtiin

Niin, elämä on matka ja loma yksi mahdollisuus luoda siihen ulottuvuuksia. WK:lle menin sitten, kun Malmilta kenkäkauppiaan luota (vihdoin ne punaiset kengät hallussani!) ensin Kehä 1:stä kurvailin suuntaan jos toiseen. Lahden tielle päästyäni yritin muistella, miten se reitti olikaan Rautatieasemalle, mutta kertakaikkiaan olin unohtanut ja unohtanut myös kotiin edelliseltä kerralta itselleni laatiman hyvän reittiselostuksen. No, puhelin toimii ja langan päässä taas kerran tuttu turva, siskon mies. Ja kuin ihmeellä kaistojen vaihdot ja oikeat kaistat sattuivat pyörien alle vaikka välillä olin aivan varma, että harhaan olen ajanut. Finlandia-talon näkeminen helpotti ja Elielin parkkitalo löytyikin pian. Matkalla kävi ajatuksissa, että koko Helsinki ympäröivine teineen on kuin hämähäkinverkko, jossa pitää tietää tarkalleen, mitä tekee. Muutoin se kietoutuu ympärille.

Hengähdystauon jälkeen, pulssi oli kyllä hieman koholla ja lihakset jäykistyneet skarppina ajamisesta, vaatteiden vaihto ja sitten sisälle tanssipaikkaan klo 19 jälkeen. Tuttu pinssidaami oli jo ottamassa takkia naulakosta. Siinä moikkailtiin vaihtovuorosta. Pojat eivät olleet vielä aloittaneet soittamistaan, mutta levymusiikki oli hyvää. Kyse oli naistentansseista, ensi kertaa siellä minulle. Ne kaksi aikaisempaa kertaa taisivat olla keskiviikkokäyntejäni, jolloin paikalla oli kyllä aivan erinäköinen tanssi/ravintolaväki.

Ikäjakauma toi mieleen Kivistön työväentalon tanssit, joissa kyllä useimmiten on myös eri-ikäisiä, mutta lähes kaikki hyvinkin tanssitaitoisia ihmisiä. Vertailukohta siis oli huono, pelkän näköhavainnon pohjalta. Kun pitkään katselin tanssijoita, siis herroja, niin alkoi tuntua, että tämä ilta jää PNP:n poikien varaan. Ja siinähän ei ole valittamista. Mukava heitä on kuunnella, vaikkei tanssisikaan. Pitkän mietiskelyn jälkeen sitten hain muutamaa herraa ja siinä melkein illan fanittelin soittajia. No, tanssinhan minä tietysti osan aikaa ja mikä mukavinta, ne muutamat hyvintanssivat herrat hakivat minua, mikä ei todellakaan haitannut. Ilohan se oli ja erityisesti, kun Matti-Sakari hellyttävän kauniisti lauloi minulle ja tietty kaikille kauniista rumbasta pitäville, niin erään herran aivoissa tapahtui tunnistus ja kumarsi minut tanssimaan – sinähän olet Julia. Ja kappaleiden lopussa jäi seisomaan ja sanoi, että saat hakea minua – naistenhakuhan on. Ihana herrasmies. Toinen herra, jota itse hain (ehkä paikan nuorin eikä eilisen teeren poika hänkään) ja jolle juttelin, etten osaa hakea ja on vaikeaa hakea, kun ei ole tuttuja. Sanoi, että kun täällä on mummoja ja minä jatkoin, että myös pappoja. Jatkoin vielä, että minulle ei ole väliä miehen ikä, näkö, koko eikä ihon väri, kunhan vain tanssii hyvin. Siihen hän taas, että hänelle on, kun on muutakin mielessä. Siinä sitten mentiin hidas valssi, "myös tanssimassa" oleva herra ja minä "vain tanssimassa" oleva melkein mummo. Hyvinhän hän vei ja pelisäännötkin vielä tulivat selkeiksi heti alussa.

Siitä lähtien oikeastaan tarkensin katsettani ja paikalta löytyi mukavasti tanssivia herroja. Kolme muutakin miestä haki tanssimaan ja yhden kanssa tulikin tanssittua useampi nopea kappale. Tosin mietittävää jäi, ottiko hän liian vakavasti opettamiseni, kun kysyi, osaanko salsaa ja sanoin, että ihan vähän. Siinä sitten sain vartalon ja jalkojen käytön opetusta niin rumbaan kuin valssiinkin, mikä hieman häiritsi tanssin iloa. Valssin hengitystekniikkaakin hän neuvoi. Olen kyllä saanut aikanani ihan tarpeeksi opetusta eri tekniikoihin, joten pilkun halkominen tavallisissa tansseissa on turhaa. Mutta ei hymyni siihen hyytynyt. Ei varsinkaan kun Sarsan mainitsema yhteinen nikkituttumme haki tanssimaan ja sain tilaisuuden tanssia myöhemminkin hänen kanssaan. Kiitos vain, että huomasit minut ensiksi ja pelastit iltaani osaltasi.

Tangojakin saimme kuulla useampia ja niillekin haki herra ensiksi ja helppo oli minun hakea myöhemmin. Ravintolan lattialla hänen vientinsä oli hyväntuntuinen ja tuli mieleen sunnuntain tangonviejän kevyt ja kuitenkin varma käsien ote.

Ei siis paha ilta ollenkaan alkutunteista huolimatta. PNP:n takia sinne olin mennyt ja ekstraa oli muutamien herrojen kanssa tanssiminen. Kiitos heille kaikille. Ja Alex, kiitos kun erkanit daamistasi ja tanssit kanssani. Rusketuksesi oli upea.

Kotimatkalle oli ohjelmoitu pikapikaa opastus ja varma sekä luotettavista luotettavin kuljettaja saatteli tutulle tielle asti, että kiitos kaupunkiesittelystä (eikä ollut poliisi...). Menee ehkä aikaa seuraavaan kertaan, sillä matkat kaupungin halki, eivät ruuhka-aikaan eikä muuhunkaan, sovi maalaistytölle. Tosin nyt mennessä ei ollut paljon autoja, mutta oli edellisellä kerralla, kun neljän aikaan jonovirrassa ajelin.

PS Tuli muuten oikeasti ikävä Kivistön tansseja, kun alkuillan katselin WK:n menoa. Liikkumista Kivistöllä voi kokonaisuutena sanoa hyväksi tanssiksi. Mutta nythän olin kuitenkin ravintolatansseissa, joita ei tarvitse verrata oikeisiin tanssipaikkoihin. Iästähän tässä vain oli puhe ja sekin on suhteellinen käsite