06.10.2011 Peurungassa

Torstaitanssit saivat minun liikkeelle tai orkesteri se oli. Lähes kolme kuukautta oli siitä, kun heidät viimeksi tapasin. Sadetta oli luvattu tälle illalle ja yöllekin. Vähäinen oli sade menomatkalla verrattuna yön sateeseen.

Taas ennätti orkesteri aloittaa ennen paikalle tuloani. Hyvä se, että aloittavat aikaisin viikkotansseissa. Mukava oli katsella soittajia lavalle. Jukka (Sputnik) komeana ja korkealla. Komea on hänen äänensäkin. Varvassukkamies, siis ex-sellainen, osaa soittamisen ja osaa musiikin teonkin. Illan polkka oli mallia siitä. Kaksi muutakin herraa lavalla osaavat työnsä.

Orkesteri hoiti kaksi ensimmäistä osuutta ja oli kyllä tanssittavan hyvää musiikkia. Annella oli kaksi osuutta ja orkesterilla oli vielä pieni hetki sen jälkeen. Anne lauloikin yllättäen useita vanhempia kappaleitaan. Eikä se kaikki ollut iskelmää. Selkeitä tanssilajeja oli mukana. Tangotkin kuuluivat hänen ohjelmistoonsa.

Parasta taas oli Jukan ja Annen esittämä Sielu salamoi. Kun tarkemmin ajattelen, niin Annesta on kehittynyt vuosien kanssa oikein hyvä esiintyjä muutoinkin kuin laulun puolesta. Hymyt ja eleet, fanien ja tanssijoiden huomioiminen on maltillisempaa kuin ennen.  Ei välttämättä naurun kikattelu tai sanojen unohtaminen enää sovi hänelle. Hoikistunutkin hän on, ellei silmäni nähnyt harhoja. Kaiken kaikkiaan muutokset ovat eduksi hänelle.

Omat tanssini olivat entiseen tapaan vähäiset. Kaikki eivät aina kuulu joukkoon… Eräs vanha tuttu oli sydänkuntoutuksessa. Ohitusleikkaus takanaan ja hienosti toipunut siitä. Ei sitä pidä jäädä tuleen makaamaan missään tilanteessa. Tanssiminen on ihmeellinen voima ja miten se kutsuukaan vaikeuksien jälkeen. Hän on saanut joskus oikeaa opetusta tanssilajeihin. Niinpä hitaat valssit on hyvä tanssia hänen kanssaan ja jotain hitaampaakin tanssimme. Mutta yllätys, hän tanssi ensimmäisen polkkansa sydäntapahtumansa jälkeen. Polkka oli kyllä hieman liian nopea, mutta hyvin sujui.

Toisen polkan kohdalla hän luovutti, mikä oli hänelle hyvä ratkaisu. Niinpä sen kuuntelin istuallani. Se olikin kosketinsoittajan omaa tekoa, instrumentaalikappale. Olin sen kuullut kerran aiemmin Käenkoskella ja siitä oli aikaa. Kerrassaan upea sovitus. Fusku ja bugg kookkaan herran kanssa olivat hyvät. Muuan herran haki kahteen lajiin, fuskattavaa oli toinen ja chachaa toinen. Eräs ulkonäkötuttu herra haki jollekin kävelylle. Siinä olivat jalkatyöni illalle.

Seurustelupuoli oli ehkä antoisampaa, kun kaksi musiikinystävää istahti pöytääni, toinen soittaa ja toinen kirjoittaa soitoista. Niinpä sitten toisen kanssa osuimme samaan aikaan hyvin reippaaseen kaatosateeseen autoille mennessämme. Matkalla vettä satoi niin, etteivät tuulilasin pyyhkijät ehtineet juuri mukaan ja tuuli myrskyisästi. Hetken kävi ajatus pysähtymisestä tien varteen. Mutta lopulla kotimatkaa sade laantui ja ilmeisesti pahin myrsky olikin Laukaan suunnalla.