Kannatti ajaa, siis yön hiljaisuudessa hiljaa ja Anita Hirvosen orkesterin takia Puistokulmaan sekä luottaa biorytmin muutokseen. Matkalla Souvarit vanhalla kasetillaan...kauas on toisistaan kulkeneet...ympyrää tiensä vain kulkee...erilleen, yhteen ei vie... eikö milloinkaan, kumpikaan, ketään löytää saa, yksin jääkö, luodut toisilleen...

Toinen kerta Puistokulmaan, jossa oli väkeä kaksi kertaa enemmän kuin edellisellä käynnillä. La Strada oli vielä parempi kuin muistinkaan. Ja soittovälineitä viimeisen päälle, torvea ja bassoa. Hidas valssi oli hidas valssi ja ei solistiakaan voi moittia. Persoonallinen, rehellinen, ainakin itselleen ja ei turhia koreiluja. Jukka Kuoppamäen setit kauniita kuultavia. Tanssisalissa meno oli risteilevää, mutta kolhuilta välttyi.

Ensimmäisellä setillään ennen solistin esiintymistä tuli upea tango ja melkein rumbakappaleita, joita oli ilo tanssia luistavammalla lattialla alakerrassa etelän parhainta vientitaitoa omaavan herran kanssa (joka "itsepintaisesti" ei halua hankkia Lopen Perunan kustantamaa tunnusmerkkiä...).

Paluumatkalla kahvia ja suklaata ja Lasse Hoikan levollinen ääni...lähdin luotasi pois, tieni vei maailmaan...yksin kulkijan tie, pääty ei milloinkaan...ei sydän saata unohtaa...

Hyvää tanssimusiikkia osaavat soittaa muutkin kuin Yölintu, Souvarit ja Finkut. Ja ihan hyviä tanssipaikkoja on muitakin kuin linnat. Mielenkiintoista kuulla miten Pesäkallio ja Kuntotalo saavat tanssijoita lauantaina.