Kivistön työväentalolla 2.3.2008

Sunnuntain hiihtämisestä jäi tunne, etä voimani ovat palanneet viime viikkojen jälkeen. Taivaskin näyttäytyi perusvärissään. Niin sinisen hohtavana, valkeiden koivunrunkojen takana. Aurinko häikäisi saaden lumikiteet välkkymään. Mikä sää ja mikä olo! Viikon päästä toivon olevan samanlaista tuntureilla.

Tanssiorkesteri Väliaikaista olin kuulemassa reilu viikko sitten ravintolassa ja nyt sitten kello 17 alkavissa tansseissa Kivistön työväentalolla. Arvasin, että väkeä tulee paljon ja olin kerrankin ajoissa. Sain autonkin lähelle taloa. Puolta tuntia ennen paikalla on jo osa tanssiväestä. Varttia vaille minäkin jouduin ja ennätin nauttia kahvin ja pullan ennen tanssien alkua. Voileivät jätin myöhempään iltaan. Kaunisti koristeluja ne ovat aina olleet. Tummaa ja vaaleaa leipää. Leikkeleitä, juustoa, munia, anjovista, salaattia ym.

Väliaikainen aloitti valssilla niin kuin yleensä tanssi-ilta aloitetaan. Sitä seurasi kaikkia tanssilajeja pitkin iltaa. Erityisesti mieltäni lämmittivät tangot, joka setillä ja joka tauolla paitsi viimeinen tauko alkoi jollain muulla lajilla. Tanssilajien kirjo oli suuri. Väliaikainen on yksi niitä orkestereita, jotka osaavat soittaa selkeää tanssimusiikkia ja tyyli on niin elävä ja iloinen, että sitä kelpaa vaikka vain katsellakin. Tein sitäkin osan iltaa.

Hidasta valssia Sieluni soitto ei sitten toistaiseksi esitetä. Arton, joka sitä lauloi, tilalla on uusi nuori herra, jolla on upea ja matala tangoääni ja komea hän on kuin mikä. Ravintolassa ei viimeksi haitarin ääntä kuulunut, mutta nyt lavalla se oli usein esillä. Oliko haitarin äänessä tänä iltana sielun soittoa - sitä mietin.

Tässä paikassa käy sama keskenään tuttu, K70 ja allekin oleva joukko. No, onhan daameissa nuorempiakin. Tänä iltana varsinkin oli paljon naisia ja muutoinkin täysi sali. Kello kahdeksan illalla arvotaan paikallaolijoiden kesken tanssilippuja ja orkesteri antaa myös levynsä arvontaan, jos heillä sellainen on. Useimmilla kyllä on ollut. Niin oli Väliaikaisellakin. Minäkin sain pitkäsoitto kolmosen, jossa hidas valssi Sieluni soitto on. Ja monta muutakin kaunista kappaletta.Tässä vaiheessa, reilu tunti vielä tanssien päättymiseen, niin osa lähtee pois. Tanssihalut ovat tyydytetyt ja/tai voimat huvenneet. Nyt väkeä jäi yllättävän paljon ja tuttu herra sanoikin, että orkesterista pidetään ja kiirettä ei ollut pois.

Kyllä tämä väki tanssiikin. Sitä on ilo katsoa. Ei tanssitaito saata olla proluokkaa, mutta lajin mukaista useimmiten ja vaihtoaskelella selviää lähes kaikesta. Keskellä lattiaa ovat kädenalitanssijat ja sylitanssijat tahtovat sotkeutua siihen samaan, mutta aika hyvin joukko osaa kiertää. Vuorotuntihaun puitteissa naisten haun aikaan huomasin, että naistenrivissä/penkeissä oli väljyyttä. Naiset ovat iästä riippumatta innokkaita tanssiin hakijoita.

Tälläkään kertaa paikalla ei ollut minulle montakaan tuttua, mutta onneksi pääsin osallistumaan tangoihin, humpalle kävelyaskelilla ja fokseihin ja ihan hyvässä viennissä. Yhtään fusku, jive tms. en tanssinut. Ne muutamat parit, jotka osasivat, hakivat toisiaan, joten naistenhaullakin tein vain muutaman haun, taisivat olla fokseja.

Kahdella tauolla tanssin tutun soitto- ja tanssitaitoisen herran kanssa. Kauris ja kauris ja sarvet ovat piilossa - meillä molemmilla. Kauan onkin edellisestä tanssistamme. Tangona pidin ensimmäistä, vaikka taisi olla tangoboleroa, mutta minulle kelpasi tangoksi ja toisella tauolla cha-chaa meni hyvin vaihtoaskeleilla. Illan parhaat tanssini ne olivat. Eri sarjassa, vaan ei eri taitoluokassa, olivat polkat ja masurkat sekä hidas valssi toisen herran kanssa. Hänen vientiinsä voin luottaa täysin. Ja tanssin polkan, jota olin viimeksi tanssinut monta viikkoa sitten. Siitä olin kovasti kiitollinen hänelle. Kelpaa minun vaikka yksin tulevana lauantaina polkka hyppiä, kun jalka kerran kestää. Kivistön tanssini ovat tälle keväälle tanssittu, mutta ehkä ensi syksynä kylämatkoillani saatan poiketa. Nyt vain toivon pakkaskelien jatkumista ja hiihdon sekä tanssin iloa revontulten maassa.

Haitaristi Esalle:

"Mä kuljen elon virtaa kuin meistä jokainen

Ja suunnan virran määrää vain uusi huominen

Se aamun tyvenestä käy päivän myrskyihin

Ja illan tullen seisahtaa taas lepoon suvantoon

 

Mä kuljen elon virtaa kuin meistä jokainen

Ja uuteen aamuun herään sen kyllä tietäen

Jos kuinka yritänkään sen kulkuun vaikuttaa

Niin kuinka monta kertaa se kulkee kulkee vaan

 

Mä kuljen elon virtaa vain hetken lyhyen

Yöt unessani lepään kuin voimaa keräten

Mä että uida jaksan taas kaikki kuohut sen

Mut sitä en voi tietää ne tuoko huominen

 

Ei kukaan saata tietää sen uoman kulkua

Ei kuinka monta mutkaa se ottaa mukaansa

Ei kuinka monta myrskyä sen rikkoo tyvenen

Ei kuinka monta aurinkoa laskee veteen sen"