Kukonhiekassa täydenkuun aikaan

Kukonhiekassa lauantaina olivat tanssit, joissa äiti-ihminen ei oikein tuntenut kuuluvansa joukkoon.

Kyllä juomapuoli häiritsee tässä paikassa, kun jo alkuvalssille haki siisti, kookas herra, joka ilmoitti heti, että on jo "vähän alkoa tullut otettua". No, ei se tanssia haitannut. Oli ollut nytkin jossain roudaamassa Taipalen Reiskan tavaroita. Oli ollut samoissa hommissa viime viikollakin Rauhalahden keikalla ja samalla tanssimassa. Ei sattunut siellä kohdalle. Sainpahan tilaisuuden sanoa ajatuksiani Taipaleen orkesterista. Tosin kakkostaipaleen kanssa juttelinkin silloin ja sain tietää että on kaksi uutta miestä orkesterissa ja Friman ei säestä enää (?). Mitenhän tuntui, että koko orkesterin esitys oli heikkoa. Mäkinen oli ainoa hyvä ja Reiska – hieman rentoutuneella tuulella lauloi melkein entiseen malliinsa. Parasta onkin kuunnella häntä levyltä, niin pystyn säilyttämään ihailuni. Siis tämä kaikki keskustelu sopi kahteen valssiin ja taukoon välillä – ja minä kun mieluummin tanssin puhumatta, jos ei samalla tarvitse tanssin aikana keskittyä jalkeilla pysymiseen.

Markus Sextet oli selkeästi paljon parempi kuin Matti ja Teppo, huolimatta heidän isosta ihailijajoukostansa lavan edessä. Hyvää tanssimusiikkia soittavan orkesterin edessä ei tarvitse seisoa, silloin tanssitaan.

Tanssijoita oli kuitenkin ilmaantunut tähänkin anniskelupaikkaan. Tanssipaikkatarjonta ei ollut runsasta tässä vaiheessa kevättä ja osa tanssijoista oli varmaan mennyt Syvälahden ruuhkatansseihin. Itselleni paikkavalinta oli ihan äitienpäivistä johtuvan kiertoajelun välietappi.

Mukava oli tavata Hannele ja OmiA ja kovasti kiitoksia herralle pyörittelystä eri suuntaan menevien parien joukossa. Polkat soitettiin ja toinen niistä oli kyllä liian nopea. Kiitos tutun nuoren herran hallitusta viennistä, että sujui hyvin. Masurkkaa ei kuulunut, vaikka olisi se piristänyt muuten sekavaa iltaa. Luvattiin seuraavalla kerralla esittää:)

Matti ja Teppo lauloivat tuttuja kappaleitansa ja rytmit eivät paljon vaihtuneet, mutta kansan syvissä riveissä heillä on sijansa. Kukaan tanssittajistani ei kiittänyt heitä, vaikka tanssittavia heidänkin kappaleensa ovat. Hyvä oli, kun joka 45 minuutin päästä sain kuunnella ja tanssia mieleistäni musiikkia. Olen kyllä sitä mieltä, että yksi orkesteri riittää tanssi-iltaansa ja hyvin valittu taukomusiikki. Luulenpa, että useampi orkesteri olisi tyytyväinen sellaiseen järjestelyyn.

Niin, ja maininnan arvoinen seikka: Paikassa on vuorotuntihaku päättyen klo 24 jälkeen alkavaan sekahakuun. Jos on nopea ja hoksaava, voi jopa löytää tanssijankin miesten hajallaan olevista riveistä. Muutamahan siellä oli, jotka hakivatkin ja joita voi hakea omalla vuorollaan eli tanssillisesti ilta sujui hyvin.

Kiitos Markukselle ja soittajille. Olette te hyviä, vaikka marisenkin joskus kappaleista/nopeudesta/soittamatta jättämisestä. Teen sen ihan kaikessa rakkaudessa teitä kohtaan.