Pavin sunnuntai ja lomalle jäävä Varjokuva

Hyvän sään aikana on mukava tehdä tanssimatkoja ja Varjokuvan tähden melkein minne vaan....ennen heidän nyt alkavaa lomaansa.

Pavin sunnuntaitanssit ovat saaneet oman kaikunsa, mutta siitä huolimatta hellesäässä sinne ajelimme ja vasen paljas käsivarteni ennätti ruskettua ajomatkalla auringon hehkussa. Edellisillan kyytiläisistä oli 33,33 % mukana:) Ja ammatillista musiikin tuntemusta kaiken lisäksi. Ennen kun siirryn eläkkeelle tanssinetistä, olen varmasti paljon sivistyneempi musiikin suhteen.

Tanssiväki oli Pavilla melkein samanlaista kuin http://www.tanssi.net/keskustelu/150/154517.html#t paitsi nyt ei kilpailtu laulussa. Tanssissa kilpailut olivat olleet viime lauantaina. Tai oli ehkä jäljellä hiven tekniikkakilpailua, miten naistenhaulla ennättää saada miehestä kiinni, siis yleensä miehestä. Herrat olivat suunnilleen jaettu jo ennen seuraavan kappaleen alkua. Missään en ole nähnyt yhtä nopeaa hakua. Jos sanotaan, että väki on keskimäärin vanhempaa kuin esimerkiksi keskiviikko- tai perjantai-iltana, niin ei se ainakaan hakunopeudessa näy.

Omat tanssimiseni olivat – no, hiljaisen tasaiset, paitsi - sain Julian-päivälahjani eräältä palstaherralta. Niin kuumaa, etten muistanut edes kiittää. "Vaikk' suudelman suot, on syömmesi...", ihan palstalla lahjoitettu ja kaksi paria lennokkaita humppia sekä tangot päälle.

Näissä tansseissa oli vielä kuumempi kuin edellisenä iltana. Kuuma oli sekä isossa että pienessä salissa, joten vilvoitella oli ihan pakko ja juomassakin kävin monta kertaa, mikä ei ole ollenkaan tapaistani. Ja oli ihan mukava istuakin ja kuunnella poikien soittoa ja laulua. Kuoleman paikka-tango saa täyden vallan sielussani ja istuin ja kuuntelin sen, sillä siihen tanssiin tarvitsisin pariksi toisen samoin tuntevan. Mononenkin oli kadonnut tangon ajaksi – aina ei voi voittaa. Onneksi kuitenkin varauskortissaan oli muutama kappale minullekin:)

Tuttujahan Pavilla aina on, olipa päivä mikä tahansa. Nyt jostain syystä tunnelma oli vaisu, vaikka Varjokuva soitti omaan, tuttuun mukanaan vievään tyyliinsä hyvää tanssimusiikkia ja mitä enemmän heitä kuuntelen sitä enemmän se on minulle sopivaa tanssittavaksi ja kuultavaksi.

Viime viikolla kuuntelin Flamingo-orkesterin rumpalia ja harvoin on tuntunut musiikki niin pahalta korvaani. Herra hakkasi rumpuja. Tilanne hieman korjaantui solistin Jari Grekin tullessa mukaan, mutta jotain heidän musiikissaan oli huonosti. Orkesteri näkyy olevan Lahdessa ensi lauantaina. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä jostain toisesta musiikki kuulostaa.

Vertailukohtana tietysti minulla on Varjokuvan rumpalin työskentely rummuissa – se on välillä hellää kuin rakastettuaan koskettaisi - ja kaikki rakkaudesta musiikkiin ja soittamiseen.

Lähilavoja aukeaa ensi viikonloppuna, joten etelän matkat voivat jäädä unholaan, ellei ihan jotain tärkeää satu kohdalle...

PS Niin, se tanssitaitolista oli jo viety pois Pavin eteisen seinältä – hyvä niin –turhaan murehtisin osaamattomia lajejani - sylitanssit ovat tulossa:)