17.11.2012 Urjanlinnassa

Uudet lavat/tanssipaikat ovat jääneet vähiin vuosien mittaan. Niinpä pohjoiseen päin suuntasin matkani. Suora oli tie ja kun käännyin Pihtiputaalta länteen, niin ei tarvinnut kuin ajaa taas ihan suoraan kunnes tanssipaikan pihaan käännyin vasemmalle. Tältä reitiltä ei voinut eksyä.

Nettisivuilta Urjanlinna näytti ihan tanssipaikalta kaikkine mahdollisine majoituksineen. Ihan talvisydännä paikka ei ole ollut auki. Kovin oli ystävällistä henkilökuntaa paikalla. Kahviossakin taisi olla emäntä tai vastaava tiskin takana. Kun selvisi, että olen matkojen päästä, niin yösijaa tarjottiin talosta. Se olisi kyllä aika järkevää ollut, varsinkin kun kotiavain oli jossain muualla kuin mukana. Kotikylällä tyttärellä on vara-avain, joten kotiin pääsykin onnistuisi yöllä.

Paikan nettitiedoissa oli, että miestenhakua on ilta paitsi puoli tuntia naisille. Ajattelin, että ihan hyvä. Hakemistaitoni on useimmiten heikko, joten hakekoot herrat. Kuitenkin valotaulussa luki, että sekahaku ja sitä oli kuulemma koko ilta paitsi naisille yksi tunti. Tilannetta seuranneena totesin syyn. Pääasiassa miehet hakivat sekahaun aikana. Aika siisti juttu. Miksihän naiset täällä maalla eivät käytä mahdollisuuksiaan.

Tanssiväkeä oli mielestäni ihan hyvin paikalla. Jotkut sanoivat, että edellisen kerran oli ollut enemmän. Orkesteri Fernet ja Tomi Markkola olivat syy, miksi juuri nyt valitsin tämän paikan. Toisena alkuvalssina soi Kielon jäähyväiset, tuttuun tapaan. Basisti hoiteli laulupuolen solistin tuloon saakka. Pidän hänen äänestään. Muutoinkin orkesteri on iloinen ja hyvät soittajat ovat lavalla. Taukomusiikistakaan ei ole valittamista.

Illan tanssillisuus omalta osaltani jäi muistojen joukkoon. Sen sai aikaan yksi ihminen, joka kilpatanssijana omasi positiivisen asenteen myös lavatanssimiseen ja lisäksi hänen tanssitaitonsa ja vientinsä pelastivat iltani. Tanssiminen näytti olevan tuttujen tapaamista ja tanssittamista. 

Penkkirivi kiersi lähes kokonaan salin ympäri. Soittolava ja ovien kohdat tietysti olivat avoimet. Naisten hakualue oli toisesta ovesta oikealle. Osa istui penkeissä, osa seisoi toisten edessä milloin minkin paksuisena massana. Sitten penkki jatkui kaartaen orkesterilavan reunaan ja suurin osa istujista oli pariskuntia, jotka eivät joka kappaleella olleet tanssimassa. Salin keskellä oli paksu pilari.

Aluksi seurasin, miten tässä paikassa toimii sekahaku. Olisi voinut valotaululla lukea, että “miehet”. Järjestäjän taholta oli tietysti hyvä tarkoitus antaa naisillekin mahdollisuus hakea. Kai ehkä juuri kaltaiselleni vierailijalle, jolla ei ollut entisestään tuttuja paikassa. Myöhemmin kyllä eräs herra tuli hakemaan, kun arveli meidän tanssineen jossain. Mukava lupsakka herra ja rytmeissä tanssimme. Sain haettua häntä sitten naistenhaulla. Ei ollut monta herraa, jotka hakivat tanssimaan ja eräskin sanoi, että täällä ovat monet tuttuja keskenään, kun käyvät samassa paikassa.

Tämä samanlainen tuttuusperiaate taitaa toimia kaikilla tanssipaikoilla. Jään kyllä miettimään, miksi ei illassa voisi yhden kerran  hakea jotain tuntematonta. Itse kyllä teen niin, tosin harkinnan ja seurannan jälkeen. Niin tein nytkin. Alkuillan puolella, siis sillä sekahaulla, hain erästä herraa. Harmitti, etten uskaltanut hakea häntä aiemmin tangolle, minkä hän korjasi myöhemmin illalla. Minun seurantani tanssiviin ihmisiin kohdistuu heidän kroppansa käyttöön. Kantaako ihminen itsensä vai onko kasassa ja mutkilla. Rento voi olla ja notkea, mutta vain lajin mukaisesti. Minulle sopiva tanssija erottuu tanssijoiden joukosta. Mutta, saahan sitä itse kukin tanssia tavallaan ja ryhdillään, jos se itsestä hyvältä tuntuu. Voisi kuitenkin ajatella, miltä parista tuntuu tanssiessa.

Tanssin illan aikana useamman kappaleen tämän ryhdikkään herran kanssa. Illan polkat, jenkat ja masurkat (soitettiinkohan ne?) katselin sujuvasti. Mutta tavallisia valsseja ainakin kahdet ja yhdet hitaat, fuskua ja foksia sekä buggia oli illan menuni. Ja kahdet tangot. Yksi buggpari sujui herran kanssa, jolla oli kotiseudun tanssiseuran takki yllään. Tuntematon kylläkin minulle. Häntä taisi hieman hermostuttaa paikallinen tanssityyli, joka ehkä ei huomioinut toisia tanssijoita. Tönimisen kohteeksi joutumisesta selviän parhaiten hymyllä ja ehkä lattian valtaaja huomaa oman tapansa liikkua tai sitten ei.

Tangokuningas Tomi Markkola oli uusinut ohjelmistoaan joskin vanhoja hyviä kappaleitaankin esitti. Hän on yksi harvoja, jolla on oikea tangokuninkaan ääni ja koko mies vain komistuu vuosien mittaan.

Kotimatkalle lähtiessäni kertaalleen vielä tarkistin laukkuni ja siellä avain oli uudessa paikassa. Kumma kun ei löytynyt aiemmin. Hiljainen oli kotimatka, varsinkin se alkumatka syrjätietä, joka kelpaisi rallitieksi. Oli saatu tie mutkille. Ei ollut nelostielläkään ruuhkia. Omalla vauhdilla kotiin saavuin aamutunneilla. Ehkä yksi käynti riittää näin kaukana. Mutta miksei joskus kesällä yöpyen paikassa.