14.10.2011 perjantai-ilta Jyväshovissa

Enpä muistanut, että viikonlopun orkesterimusiikit alkavat tässä ravintolassa myöhään, tosi myöhään sitten solistin aloitus. Ajankohdat eivät ole orkesterin toiveita, vaan paikan. Eli orkesteri Rosso aloitti klo 22.45 ja Tarja Lunnas tunnin päästä. Olin sitten paikalla tyhmyyksissäni jo klo 21 tai puolensa silläkin. Ennätin vaihtaa kuulumisia soittokunnan kanssa.

Taukomusiikin hoitaa talon soittaja karaokepuolelta. Se olikin kyllä ihmeellisesti koottu tai suoraan sanoen huonosti. Uusi levy alkoi toisen päälle ja jotkut kappaleet loppuivat kesken. Väkeä saapui paikalle hiljalleen ja orkesterin aloittaessa oli jo ahdasta. Sellaista on kuulemma yleensä, kun ihmiset pääsevät eroon työviikosta ja tulevat rentoutumaan.

Istuessani hyvällä paikalla ikkunan vieressä, vastapäätä orkesteria, tanssitila välissä, ennätin nähdä monenlaista ohikulkijaa ja lattialla taapertajaa. Olen huomannut, että saan istua ihan rauhassa, melkein aina, kun en ota katsekontaktia kulkijoiden kanssa. Hyvä suojaus ja olen kuin ilmaa tai soinnun seinän harmauteen…. Ohikulkijoiden jalkineisiin kiinnitän huomioni ja vain siistit sisäkengät saavat katseeni nousemaan lattiaa ylemmäksi.

Orkesteri aloitti perinteisesti valsseilla. Sitten kauniit argentiinalaiset tangot, Por una Capeza elokuvasta Naisen tuoksu ja Adios Muchachos, josta muistan Tommys-orkesterin esityksen hauskasti esitettynä, mitä ikävä kyllä monikaan tanssija ei huomaa. Ensimmäisellä osuudella tuli selkeitä tanssikappaleita, siis oikein mukavasti tanssittavia. Väki tietysti tanssi niitä - mukavasti. Kosketinsoittaja/haitaristi Anna-Liisa Väkeväinen on taitava muusikko ja laulaja. Yleensä laulaa paljon, kun solisti ei ole paikalla. Hän oli aiemmin Omega-orkesterissa ja joskus on vierailevana soittajana Pekkaniskan Poikien mukana. Basistilla oli myös hyvä ääni.

Olin ajatellut olla paikalla yhden Tarjan osuuden, siis puoli yhteen saakka. Kauniita ovat hänen kappaleensa, todella kauniita. Kuluvan vuoden uutta tuotantoa oli herkkä kappale Lasienkeli. Olen jo monta vuotta kuunnellut hänen laulujaan ja niissä on kaikki häntä itseään. Hänen äänensä tunnen radiossa alkusävelistä ja -sanoista. Hän laulaa selkeillä sanoilla ja ääntää sanat loppuun. Jotkut laulajat eivät yllä samaan. Tämä äidinkielemme tuntuu joskus vaikealta.

Tanssimisestani ei juuri ole mainittavaa paitsi tutun pariskunnan herra haki bugille, mikä oli oikeaa tanssia. Alkuillan levymusiikin soidessa eräs karaokepuolen herra tanssitti muutaman kappaleen peräkkäin. Ei olut kaksista se. Kappaleethan eivät tulleet pareina. Eräs lavatanssiharrastaja haki fuskulle. Hidasta valssia sain tanssia ihan hyvin. Herra löysi jopa ykkösen, kun se katosi ruuhkassa. Ainoa huono puoli oli hänen huono ryhtinsä.  Kookas ja vatsakas herra haki foksille ja oli kai jotain muutakin kuin tanssia vailla. Vielä kahteen kertaan haki uudelleen ja kieltäydyin. Ei ollut selvinpäinkään. Jos olisi ollut, tuskin olisi hakenutkaan…

Oikeastaan minun pitäisi ravintolassa olla kokonaan tanssimatta. Olosuhteet sotivat tanssimaailmaani vastaan. Niin tanssiväen kuin juomapuolenkin suhteen. Ainoa syy paikallaolooni on, että esiintyviä mieleisiä orkestereita en näe muuten juuri ollenkaan tai joitakin näen useamminkin ja kestän ravintolassa olonkin. Ei minulle ravintolailloista jää silti huonoa oloa. Musiikki korvaa illan kulun.