05.03.2011 Käenkoskella

Tuntui, että on välillä karistettava oman kylän tomut jaloistani ja lyhyen harkinnan jälkeen tai ehkä ei mitään harkintaa, ajelin Käenkoskelle. Kaunis talvipäivä oli takana ja pitkälti aurinkoista latuakin sopi siihen. Ainoa tapa pitää jonkinlaista lihaskuntoa yllä tällä hetkellä.

Nyt auringon laskiessa yritin ottaa sopivissa paikoissa kuvia - auton ikkunasta käsin. Ei ollut oikein hetkeen sopivia pysähdyspaikkoja. Taivaanranta loisti väreissä niin kuin monena iltana viime kesänä tanssimatkoilla Virtain Hiekkarannalle.  

Tanssit alkoivatkin vasta puoli yhdeksän, joten minulle jäi hyvää aikaa vaatteiden vaihtoon. Paikalla oli tuttu järjestysmies, joka on unohtanut tanssimisen, vaikka aiemmin kilpailulappu paidassaan tanssia harrasti. Nyt ei ollut mahdollista houkutella häntä tanssimaan. Juomapuolelta tanssilattialle ei ollut mahdollista päästä juomien kanssa. Miehen mittainen este oli ovensuussa. Eräs kesäperjantaitanssipaikka Päijät-Hämeessä saisi ottaa mallia tämän paikan toimista. Siellä nimittäin oli ihan yleistä, että sahtituoppien kanssa kuljeksittiin tanssitilankin puolella huolimatta useista järjestyksenvalvojista.

 

Toisen orkesterin väki oli treenailemassa iltaa varten. En ollut löytänyt heistä mitään tietoja netistä - Antti Mäki-Opas ja Ramona. Hyvin herrat soittivat ja oikein komea oli solistin ääni. 

Tanssisalissa oli tehty pieniä muutoksia sitten Seinäjoen tangomarkkinoiden erään paluumatkani jälkeen. Mikä vuosi lie ollutkaan. Vaatesäilytys oli ilmaantunut. Yhdellä sivulla oli kahvia ym tarjolla ja samalla sivulla hieman korkeammalla oli pöytiä, joissa istui väkeä pitkin iltaa. Siinä oli viimeksi toinen orkesterilava. Oviaukosta pääsi WC-tiloihin ja suoraan eteenpäin oli alkoholitarjoilu ja karaoke. Sieltä pääsi myös ulkoterassille - tupakalle. Nautintoja oli siis mahdollista hankkia joka puolellaSilmänisku

Minä ajattelin tyytyä tanssinautintoon ja siinä mielessä ilta oli mukava. Tanssijoita ei ollut aluksi montakaan ja Mistral-orkesterin alkuvalssilla ei ollut ketään tanssimassa, muutama henki lattian reunoilla. Olen kauan ihaillut heidän soittoaan enkä pettynyt nytkään, vaikka aikaa on taas hieman edellisestä kerrasta. Sitten toiselle kappaleelle ilmaantui jokunen pari tanssimaan.

Siinä lähellä orkesterilavaa katselin soittokuntaa ja musiikissa ei ainakaan vikaa ollut. Siihen luokseni käveli hymyilevä herra, joka minun olisi pitänyt tunnistaa. Tosin ei hänkään tunnistanut minua - kerta tapaamisen jälkeen. Joku vuosi sitten Tanssinet/pinssitapaamisessa olimme yhtä aikaa. Kyllä hän tanssin iloa toi minulle pitkin iltaa, niin kuin eräs toinenkin herra, jota olen kyllä tavannut viimeksi kesälavalla Virroilla. 

Erityismaininnan lehvänruusuin haluan antaa Mistralille polkista. Varsikin toinen soitetuista polkista oli kyllä huippu lajissaan. Sellaista en ole kuullut, sillä se olikin haitaristin tekoa. Tuntui, ettei korviaan usko, niin hieno se oli. Illan tanssit olivat minulle mieluisia.

Tanssilattia oli melko uusille kengilleni sopiva ja ajattelin ennen naistenhaun alkua lepuuttaa jalkojani vanhoissa kengissä. Ensimmäisen naistenhakukappaleen aikana en ollut pysyä pystyssä niillä vanhoilla kengilläni. Yhtä liukua menoa, kun viejäkin sattui swingtanssien harrastajaksi. En tosin olisi häntä hakenut, oli jotenkin jo päällepäin lajinsa mukainen. Mutta oli jäänyt seisomaan haun aikana yksin siihen lattialle ja ajattelin, että enköhän jotenkin selviä. Sen jälkeen varpaani saivat loppuillan kärsiä alkuillan kengissä. Tasapaino ainakin säilyi lattialla.

Anne Mattila aloitti kello 11 ja fanijoukkoakin oli ilmaantunut lavan eteen. Kyllähän minäkin siinä pariin kolmeen otteeseen olin katselemassa. Hän osaa ottaa yleisönsä ja esitetyt kappaleetkin ovat ihan tanssittavia. Annen toisella osuudella rumpuja käytti neljän kappaleen verran sukunsa musikaalisuuden perinyt nuori herra Arttu. Ikää en tiennyt, mutta ehkä puolessa välissä toistakymmentä. Rummut olisivat saaneet olla edessä, että olisi nähnyt hänet kunnolla. Mutta sivusta katsoen näin kyllä kapuloiden käytön ja kuulinkin. Kun jotkut rumpalit ovat sydäntäni lähellä ja olen paljon katsellut ja kuunnellut, niin tästä pojasta tulee vielä hyvä sellainen, jos haluaa. Soiton riemu näkyi ja kuului.

Aloin jo tehdä kotiin lähtöä, kun Annen osuus alkoi lähetä loppuaan ja luulin, ettei Anne ja basisti esitäkään duettoaan Sielu salamoi. Mutta musiikin alkusävelet saivat huomioni heräämään. Illan ensimmäisen tanssiherrankin vein mukanani katsomaan ja kuulemaan esitystä lavan eteen. Hän ei ollut kuullut kappaletta. Se on minusta edelleen erikoisen hyvä.

Fuskua vielä sen jälkeen hetken tanssimme ja minun oli korkea aika selviytyä tien päälle, ettei ihan aamuksi mene kotiin pääsy. Toisella orkesterilla oli vielä yksi osuus. Heidän musiikkinsa oli koko ohjelmistoltaan oikein hyvää ja vaihtelevaa tanssimusiikkia ja solistin ääni todella hyvä. Jossain laulukilpailuissa hän on ollut eikä ihme. Äänessä on sitä jotakin, minkä huomaa. Eikä vähempänä ollut Taivaskalliolla, Tomi Markkolan kappale. Siihen häneltä löytyi samaa syvyyttä, mitä on Tominkin laulamana.

Ei ollut kotitiellä samaan suuntaan menijöitä eikä monta vastaantulijaakaan. Eikä yhtään poliisitolppaa. Tie on todella yksi parhaita teitä ja niinpä puoli tuntia nopeammin sujui paluumatka.