31.03.2012 Kartano Kievarissa ja Revontulen pihassa

Kauan on aikaa Helmenkalastajien edellisestä illasta. Siinä on orkesteri, jonka tanssimusiikki on kohdallaan ja soittajat iloisia yleisönsä ottavia herroja. Mutta iltani loppui heti alkuunsa. Orkesteri ennätti soittaa kaksi kappaleparia.

Paikassa ei ollut ainakaan aluksi kovin väkeä. Entiseen tapaan illan aluksi oli pariskuntia ja lisänä huomasin väkeä, joka oli ollut tanssikursseilla, ihanko kaksipäiväisillä tai jotain. Kurssin vetäjiä myös oli näkösällä. Kurssilla oli ollut iso joukko naisia ja alle kymmenen miestä. He olivat varmaan läsnä. Vapaita miehiä ei ollut ainakaan aluksi montakaan paikalla, naisia jonkun verran. Heti aluksi eräs hyvin varttunut herra vei minut tanssikävelylle. Sen loputtua “otin vuoteeni ja kävelin - haamujeni kanssa kättä paiskasin, mua vaisto vei ja minä seurasin….”

Kotimatkalla kokosin vähäiset ajatuksenrippeeni ja kurvasin itätielle. Olin sentään lähtenyt tänä iltana tanssimaan. Miksi ei toisen paikan katsastaminen sopisi samaan. Revontulen paikoitusalueella kiersin lenkin. En muista nähneeni siellä niin paljon autoja kuin nyt oli linja-autoista alkaen. Autolleni paikan olisin saanut läheltä isoa maantietä. En edes pysähtynyt, kun suunnaksi sain tien länteen. Järjen hiventä oli enää himpun verran tähteenä. Oma sänky alkoi tuntua parhaalta paikalta. Syke-orkesteri olisi kyllä ollut sopiva minulle - edelleen - 11 vuoden kokemuksellani.